Peri session reporttia on tullut kirjoiteltua. En nyt niitä tähän referoi vaan sen sijaan pistän linkit:
BattleLore-kampanja
Twilight Struggle
maanantai 28. kesäkuuta 2010
lauantai 19. kesäkuuta 2010
36h / 48h
Viime viikonvaihde olikin pienen parin viikon tyvenen jälkeen aikamoinen pelipläjäys.
Perjantaina suuntasin Huittisten poppoon (lectus, juha, pasi) kanssa Säkylään reiluksi vuorokaudeksi sessareita pitämään. Monenmoista ehdittiin mättää ja uutuuksia testailtiin puolin ja toisin. Itte sain ensikosketukset Fincaan, Vasco da Gamaan, Peloponnesiin ja At the Gates of Loyangin. Muita pelattuja olivat Greed, PitchCar (useampi peli) ja Steam. Olikohan muuta...
Uutuuksista Vasco oli selkeä ykkönen ja pelillä on potentiaalia jopa ysin peliksi mutta siihen tarvitaan muutama matsi lisää. Tässä muuten sain oikein kunnolla kyytiä, kun ei pystynyt ihan kaikkea heti ekalla kerralla sisäistämään. Loyangi ja Finca menevät molemmat keskinkertaisten pelien sakkiin. Fincasta kuitenkin ehkä hiukan enemmän tykkäsin, sillä Loyangissa se vähäinenkin vuorovaikus oli tehty tuskaisen vaikeaksi hyödyntää. Siinä nimittäin apulaiskorttien tekstit olivat niin pieniä, ettei pöydän toiselta puolelta ottanut kiikareillakaan selvää, mitä vastapelaajan korteissa lukee. Peloponnes puolestaan osoittautui erittäin nopeaksi civipeliksi ja jotenkin lectus sen onnistui meikäläisen laukkuun tyrkyttämään.
Vanhuuksista Steamissa tuli enaripisteet (80+), mikä ei ainakaan pelin arvosanaa laske =) Ehdottomasti parempi kuin Age of Steam tai Railroad Tycoon. PitchCar taasen sai huittislaisilta hyvän vastaanoton. Tässä on kyllä peli, jota jaksaa hyvässä seurassa pelata ja saa tunteet vaihtelemaan laidasta laitaan. Greed Inc. puolestaan aiheuttaa ristiriitaisia tunteita - hieno peli mutta epäilen, ettei tule juurikaan pelattua kun samoista 3h pelisloteista kilpailee moni muukin peli.
Oikein mukavat 24h sessarit oli. Ainut harmituksen paikka oli, ettei pasin koistisen vuoksi ehditty Combat Commanderia testaamaan. No ehkä ensi kerralla, joka ainakin näin ensimmäisen sessarin perusteella on joskus tulossa.
---
Joku saattaisi luulla, että 24h pelailua olisi tarpeeksi. Näin itsekkin mietin vielä kotimatkalle lähtiessä, mutta niin vain sitä jostain kumpusi idea soittaa typokolle, että otetaanhan erä Twilight Strugglea vielä illan päätteeksi.
Aloitessamme kello näytti 21.00 ja vastassani oli siis TS-nobo typoko. En näin ollen ollut lainkaan huolissani, sillä ajattelin pelin päättyvän autovictoryyni viimeistään puolivälissä. Päämääränä vain oli perehdyttää uusi ihminen tämän loistopelin maailmaan. Mutta vielä mitä - mid warin puolivälissä typoko johti muutamalla pisteellä eikä autovictorysta ollut tietoakaan. Edessä olisi siis pitkä ilta.
Näinpä paukutimme aina Final Scoringiin saakka, joka päättyi meikäläisen US voittoon (36p). Kello näytti 03.00. Aika hemmetinmoinen suoritus typokolta.
---
Sunnuntaina sitten jatkettiin Vesitornilla:
Pelaajia riitti hyvin kahteen täyteen pöytään. Toisessa pöydässä porukka lenteli romualuksilla avaruudessa, kun Loraen peluutti Galaxy Truckeria Big Expansionilla. Toisessa pöydässä puolestaan anselmi, moggman, mk7, vesa ja meitsi vertailimme kellonsoittajan kyttyröitämme. Kyseessä oli tietysti Notre Dame, joka vasta nyt reilusti SM-kisojen jälkeen kantautui Raumalle asti. Ja hyvä olikin kun kantautui. Peli on nimittäin europeliksi kohtuullisen syvä ja pitkän aikavälin optimointia suosiva mutta silti äärimmäisen nopea. Ensimmäinen peli kesti sääntöselityksineen ja ohjevihkon pläräilyineen noin 1,5h, toinen 45min ja kolmas 40min. Aika sopiva mitta, jotta jaksaa useamman matsin peräkkäin pelata. Jonain osoituksena pelin saamasta vastaanotosta voidaan jo pitääkin tuota, että pelasimme kolme peliä saman päivän aikana ja välissä ainoastaan yksi erä Peloponnesta.
Ensimmäisen Notre-erän vei anselmi porukan pisteiden ollessa haarukassa 40-52. Toisessa erässä voittaja vesa meni jo kuudenkymmenen yli eikä kukaan jäänyt 50 pisteen alle ja kolmannessa koko porukka jo puhkaisi 60p rajan meitsin selviytyessä voittajaksi 65 pojolla. En ihmettele yhtään tämän pelin suosiota ja soveltuvuutta kisapeliksi. Potentiaalinen ysi (BGG-arvosana).
Toinen pelaamamme peli oli siis Peloponnes, jossa yksinkertaisuudestaan huolimatta saa mukavasti hääräillä ja pientä kansakunnan kehityksen tuntua on ilmassa. Näinpä peliä on palkitsevaa pelata, vaikkei voittoa saisikaan. Itte ainakin olen vain ihan mutulla elänyt pelissä mukana ja viihtynyt tappioista huolimatta. Kaikki kunnia kuitenkin voittajalle moggmanille, joka veti kunnioitettavat 30p ekalla pelillä.
Kun Vesitornipelit loppuivat sunnuntaina, oli taaksejääneistä 48 tunnista tullut pelattua noin 36 tuntia.
---
Vielä tällä viikolla ratkennee mk7:n kanssa pelattu BattleLore-kampanja. Tilanne viimeiseen matsiin lähdettäessä on 5-4 meikäläisen hyväksi, mutta piste-ero on mikolla sen verran parempi, että tasatilanteessa hän vie. Voittaja siis voittaa. Saapa nähä miten käy.
Perjantaina suuntasin Huittisten poppoon (lectus, juha, pasi) kanssa Säkylään reiluksi vuorokaudeksi sessareita pitämään. Monenmoista ehdittiin mättää ja uutuuksia testailtiin puolin ja toisin. Itte sain ensikosketukset Fincaan, Vasco da Gamaan, Peloponnesiin ja At the Gates of Loyangin. Muita pelattuja olivat Greed, PitchCar (useampi peli) ja Steam. Olikohan muuta...
Uutuuksista Vasco oli selkeä ykkönen ja pelillä on potentiaalia jopa ysin peliksi mutta siihen tarvitaan muutama matsi lisää. Tässä muuten sain oikein kunnolla kyytiä, kun ei pystynyt ihan kaikkea heti ekalla kerralla sisäistämään. Loyangi ja Finca menevät molemmat keskinkertaisten pelien sakkiin. Fincasta kuitenkin ehkä hiukan enemmän tykkäsin, sillä Loyangissa se vähäinenkin vuorovaikus oli tehty tuskaisen vaikeaksi hyödyntää. Siinä nimittäin apulaiskorttien tekstit olivat niin pieniä, ettei pöydän toiselta puolelta ottanut kiikareillakaan selvää, mitä vastapelaajan korteissa lukee. Peloponnes puolestaan osoittautui erittäin nopeaksi civipeliksi ja jotenkin lectus sen onnistui meikäläisen laukkuun tyrkyttämään.
Vanhuuksista Steamissa tuli enaripisteet (80+), mikä ei ainakaan pelin arvosanaa laske =) Ehdottomasti parempi kuin Age of Steam tai Railroad Tycoon. PitchCar taasen sai huittislaisilta hyvän vastaanoton. Tässä on kyllä peli, jota jaksaa hyvässä seurassa pelata ja saa tunteet vaihtelemaan laidasta laitaan. Greed Inc. puolestaan aiheuttaa ristiriitaisia tunteita - hieno peli mutta epäilen, ettei tule juurikaan pelattua kun samoista 3h pelisloteista kilpailee moni muukin peli.
Oikein mukavat 24h sessarit oli. Ainut harmituksen paikka oli, ettei pasin koistisen vuoksi ehditty Combat Commanderia testaamaan. No ehkä ensi kerralla, joka ainakin näin ensimmäisen sessarin perusteella on joskus tulossa.
---
Joku saattaisi luulla, että 24h pelailua olisi tarpeeksi. Näin itsekkin mietin vielä kotimatkalle lähtiessä, mutta niin vain sitä jostain kumpusi idea soittaa typokolle, että otetaanhan erä Twilight Strugglea vielä illan päätteeksi.
Aloitessamme kello näytti 21.00 ja vastassani oli siis TS-nobo typoko. En näin ollen ollut lainkaan huolissani, sillä ajattelin pelin päättyvän autovictoryyni viimeistään puolivälissä. Päämääränä vain oli perehdyttää uusi ihminen tämän loistopelin maailmaan. Mutta vielä mitä - mid warin puolivälissä typoko johti muutamalla pisteellä eikä autovictorysta ollut tietoakaan. Edessä olisi siis pitkä ilta.
Näinpä paukutimme aina Final Scoringiin saakka, joka päättyi meikäläisen US voittoon (36p). Kello näytti 03.00. Aika hemmetinmoinen suoritus typokolta.
---
Sunnuntaina sitten jatkettiin Vesitornilla:
Pelaajia riitti hyvin kahteen täyteen pöytään. Toisessa pöydässä porukka lenteli romualuksilla avaruudessa, kun Loraen peluutti Galaxy Truckeria Big Expansionilla. Toisessa pöydässä puolestaan anselmi, moggman, mk7, vesa ja meitsi vertailimme kellonsoittajan kyttyröitämme. Kyseessä oli tietysti Notre Dame, joka vasta nyt reilusti SM-kisojen jälkeen kantautui Raumalle asti. Ja hyvä olikin kun kantautui. Peli on nimittäin europeliksi kohtuullisen syvä ja pitkän aikavälin optimointia suosiva mutta silti äärimmäisen nopea. Ensimmäinen peli kesti sääntöselityksineen ja ohjevihkon pläräilyineen noin 1,5h, toinen 45min ja kolmas 40min. Aika sopiva mitta, jotta jaksaa useamman matsin peräkkäin pelata. Jonain osoituksena pelin saamasta vastaanotosta voidaan jo pitääkin tuota, että pelasimme kolme peliä saman päivän aikana ja välissä ainoastaan yksi erä Peloponnesta.
Ensimmäisen Notre-erän vei anselmi porukan pisteiden ollessa haarukassa 40-52. Toisessa erässä voittaja vesa meni jo kuudenkymmenen yli eikä kukaan jäänyt 50 pisteen alle ja kolmannessa koko porukka jo puhkaisi 60p rajan meitsin selviytyessä voittajaksi 65 pojolla. En ihmettele yhtään tämän pelin suosiota ja soveltuvuutta kisapeliksi. Potentiaalinen ysi (BGG-arvosana).
Toinen pelaamamme peli oli siis Peloponnes, jossa yksinkertaisuudestaan huolimatta saa mukavasti hääräillä ja pientä kansakunnan kehityksen tuntua on ilmassa. Näinpä peliä on palkitsevaa pelata, vaikkei voittoa saisikaan. Itte ainakin olen vain ihan mutulla elänyt pelissä mukana ja viihtynyt tappioista huolimatta. Kaikki kunnia kuitenkin voittajalle moggmanille, joka veti kunnioitettavat 30p ekalla pelillä.
Kun Vesitornipelit loppuivat sunnuntaina, oli taaksejääneistä 48 tunnista tullut pelattua noin 36 tuntia.
---
Vielä tällä viikolla ratkennee mk7:n kanssa pelattu BattleLore-kampanja. Tilanne viimeiseen matsiin lähdettäessä on 5-4 meikäläisen hyväksi, mutta piste-ero on mikolla sen verran parempi, että tasatilanteessa hän vie. Voittaja siis voittaa. Saapa nähä miten käy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
