Aika pistää vuotta 2010 pakettiin. Katsotaanpas eka mitä uuden vuoden lupauksia sitä on tuli itselleen tehtyä vuosi takaperin.
Lupasin yrittää kokeilla:
Brass - check
War of the Ring - check
Battlestar Galactica - check
C&C: Ancients - fail
Paths of Glory - fail
Hannibal: Rome vs. Carthage - fail
18xx - fail
Lisäksi:
maalaa Space Hulk - fail
Elikkä aika heikko näytän olemaan pitämään lupauksiani. Näinpä täytyy välttää tänä vuonna antamasta liikaa. Ainoa lupaukseni olkoon siis, että maalaan Space Hulkin. Projekti on onneksi jo puolivälissä, sillä genestealerit ovat jo saaneet viimeisiä highlighteja lukuunottamatta värit pintaan. Ei niistä ehkä aivan tullut sitä showcase-tasoa, jota lähdin sutimaan mutta pelikäyttöön riittäviä.
Mutta entäs pelivuosi 2010 kokonaisuudessaan?
Alkuvuodesta hitti oli 1960: The Making of the President mutta juhannuksen jälkeen peli on maannut koskemattomana. Hiukan sama vika on Twilight Strugglella, jota toistaiseksi viimeisen kerran on pelattu kesäloman lopulla elokuussa. Polte pelaamaan on kuitenkin molempien kohdalla kova, joten huolestunut ei tartte olla.
Kesällä puolestaan ihastuin El Grandeen, jonka jo pari vuotta aikaisemmin olin tuominnut hiukan kuivaksi mutta niin vain peli teki comebackin. Toiseksi kesän rakkaudeksi muodostui Brass, jonka maineen aapee pelasti. Olin nimittäin jo 5-6 pelin jälkeen olevinaan tajunnut homman nimen, mutta niin vain aapee tuli ja pesi mennen tullen näyttäen, että kyllä pelissä riittää vaihtoehtoja.
Loppuvuoden kovimpia sanoja ovat olleet Aavikon Karavaanit ja vasta joulukuussa Raumalle asti päässyt 7 Wonders. Oisko pienoista syysväsymystä havaittavissa, kun näin kevyet pelit saavat eniten peliaikaa? Itse asiassa koko vuotta kun tarkemmin katsoo, niin siirtymä raskaista kevyisiin on selvästi havaittavissa.
Läpi vuoden pöytään on tainnut päästä ainoastaan Carcassonne - Kivikausi. Laatikostakin huomaa, että peli on kulkenut usein matkassa. Läpi vuoden kaikkein kovimmat poltteet päästä pelaamaan on ollut kuitenkin Through the Agesia, johon sopivia tilaisuuksia näyttää löytyvän aivan liian harvoin ja viimeisimmästä pelistä tuntuu olevan jo iäisyys.
Muuten täytyy olla tyytyväinen, että kuluneen vuoden aikana on itselle uusia pelejä tullut testattua lähes jokaisella pelikerralla. Tästä suuri kiitos menee erityisesti mikolle ja sintonicille, jotka ovat kovasti kokoelmiaan kartuttaneet ja ahkerasti pelejä pöytään raahanneet. Joten on kai tässä jotain referenssiä, jotta voi erilaisia mielivaltaisia titteleitä jakaa.
Vuoden uroteko:
Carcassonne - Kivikausi
Perusteluina tasainen suoritus koko vuoden läpi porautuen yhä tiukemmin aivan kärjen kantaan.
Vuoden ikimuistoisimmat hetket:
BattleLore
Viikonlopun mittainen 10 taistelun kampanja, jota johdin mikkoa vastaan jo 5-1, mutta niin vain homma päättyi lopulta tasapeliin. Otti pattiin lopulta niin paljon, ettei meinannut uni tulla seuraavana yönä.
Vuoden paras peli:
Twilight Struggle
Peli kypsyi hitaasti mutta aikaa saatuaan kohosi lopulta meikäläisen henkilökohtaiseksi uudeksi suosikiksi.
Vuoden heikoin suoritus:
Game of Thrones
Hemmetin pitkä, paljon odottelua, vähän päätöksiä. Edes voitto ei auttanut. Hyvin todennäköistä, etten tule antamaan lainkaan uutta mahdollisuutta. (Senji muuten pääsi aika lähelle samaa eikä senkään kohdalla pelin voitto muuta mielipidettäni)
Vuoden yllättäjä:
7 Wonders
Olin hyvin kriittinen hypetyksestä huolimatta (tai sen takia) eikä homma varsinaisesti muutenkaan kiinnostanut. Niin vain kuitenkin tuli ja ihastutti.
Vuoden pettymys:
Greed Inc.
Kovat odotukset ja hehkutus, ja ekan pelin jälkeen vielä näyttikin hyvälle mutta jo toinen peli alkoi maistumaan puulta. Ei huono peli kuitenkaan vaan ainoastaan kova pettymys
Vuoden 2011 odotetuin peli:
Eclipse
Loistavaa työtä Suomen pojilta. Jätti välittömän halun pelata lisää. Kun vain saisivat paketin julkaisuun.
Ensi vuodelta en Eclipsen julkaisusn lisäksi odota juuri mitään erikoista. Muutamia pelejä haluaa päästä jauhamaan lisää ja toivottavasti pari erinomaista uutuuttakin löytyisi. Alkuvuodesta on edessä muutto pääkallokaupunkiseudulle ja sitä myöten varmaan alan pyörimään paikallisissa pelikerhoissa. Be warned; I'm coming.
perjantai 31. joulukuuta 2010
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Joulupukki on jo ovella
Huomenna on joulu ja viimeinkin paljastuu pukin kontin sisältö. Oiskohan siellä vaikka muutama mukava peliyllätys?
Farlander:
Tässäpä virolainen viritys, joka ei kyllä liikaa kehuja ole saanut. Pari vuotta takaperin näitä oli yhden jos toisenkin Sokoksen poistokorissa 5e hintaan myynnissä. Kansi kyllä näytti mielenkiintoiselle, mutta kun BGG:ssä järjestään peli tyrmättiin, niin enpä napannu mukaan. No onneksi kirpputorinuohoaja mikko tämänkin pelin jostain oli eurolla kopannu ja päästiin testaamaan.
Peli on todella-todella yksinkertainen eikä sääntöjä ainakaan ole liikaa. Omalla vuorolla pelataan nappi ja sen jälkeen äijät vaipuvat berserkkiin ja hyökkäävät väkisin. Vaikka pelaaja onkin eräänlainen hallitsija, ei hänellä ole mitään kontrollia sotaisaan kansaansa, joka heti tilaisuuden tullen lähtee potkimaan heikompaa naapuria kiville. Mikäli vaihtoehtoja on useampia, voi pelaaja kuitenkin valita minne äijät sinkoavat.
Pakkohyökkäyksistä seuraa mielenkiintoisia tapahtumaketjuja. Kun kerran erehtyy sörkkimään ampiaispesää, siitä seuraava aalto vyöryy äkkiä laudan halki ja tilanne onkin yht'äkkiä aivan toinen. Hyökkäyskaskadien laskeminen onkin yksinkertaisessa pelissä se suola sikäli kuin sitä on.
En nyt ehkä itte nimeäisi peliä aivan tuubaksi, sillä tapahtumaketjut ovat sen verran mielenkiintoisia. Mutta ei peli missään tapauksessa kovin hyväkään ole. Onneksi paketti on rutisetettu 15-30 minuuttiin, mikä nostaa arvosanaa huomattavasti.
N.Y. Chase:
Scotland yardin uudelleenversiointi N.Y. Chase on mikon toinen kirrpislöytö. Eikä lainkaan hassumpi olekkaan. Scotland Yardia en edes muista pelanneeni skidinä, joten pelin mekaniikka oli uusi. Ehkäpä tästä positiivinen asenteeni johtuukin.
Ilmeisesti muutamia eroja esikuvaansa kuitenkin (kuulemma) löytyy:
-etsivät voivat asettaa tiesulkuja
-etsivät voivat lentää helikopterilla minne tahansa
-X:llä on käytössää merireittejä
En ole näitä väitteitä mistään tarkastanut mutta luotetaan nyt ihmisten muistikuviin. Joka tapauksessa peli vaikutti varsin laadukkaalta ja huolella suunnitellulta. Meikäläiseen teki vaikutuksen mm. läpinäkyvät nappulat, joiden ansiosta nappulan alla olevan ruudun numeron pystyi näkemään ilman nappulaan koskemista.
Yksi peli on vasta takana ja siinä pelasin etsivää. Vielä pitäis X:ää päästä pelaamaan, sillä se kuulemma on erityisen hauskaa. Kyllä meikä tykkää. Eihän tämä nyt mikään lihaisa peli ole mutta varsin viihdyttävä omassa lajissaan.
BattleLore Epic:
BattleLore jää meikän papereissa hieman Memoirin varjoon lähinnä pelinopeutensa vuoksi. Mielenkiintoista olikin nähdä, miten Epicin tuplakokoinen lauta vaikuttaisi. Mukava yllätys oli huomata, että peli rullasi vähintäänkin yhtä nopeasti, sillä vuorolla aina pelattiin kaksi korttia yhden sijaan. Äksöniä siis riitti.
Vaikka peli rullasikin, venyi mikon ja meikän välinen matsi aika eeppisiin mittoihin ollen lähen neljätuntinen. Syynä ei kuitenkaan ollut peli vaan pelaajat. mikon riisuttua meikäläisen kokonaan hyökkäysaseista tappamalla viisi kuudesta ratsuväkiyksiköstäni ja jättämällä viimeisenkin rammaksi (11 hyökkäyksellä!!!!!) olin 6-1 tilanteessa pakotettu vaihtamaan puolustuslinjalle. Parhaani mukaan siinä sitten grindailin ja pääsinkin lopulta 6-5 tilanteeseen. Sitten kuitenkin tuuri loppui ja naapuri nitisti sen viimeisen tarvittavan voittopisteen.
Pitkällisistä peleistä huolimatta aika meni nopeasti ja kyllä epicci perus BattleLoren voittaa. Täytyykin hommata Memoiriin breaktrough scenaarioita ja kattoa, josko ne tuovat peliin vielä lisää syvyyttä.
Rappakalja Extreme:
Pikkujouluissa testattu Rappakalja Extreme osoittautui hulvattomaksi tietovisaksi. No tietovisat on aina tietovisoja ja ne ovat hauskoja sopivan pienissä määrissä nautittuna. Tämä pitää paikkansa varsinkin Rappakalja Extremen kohdalla, sillä pelissä on liian vähän kysymyskategorioita ja niistäkin suurimmassa osassa täytyy arvailla jonkin vieraskielisen mongerruksen tai sivistyssanan merkitystä. Näinpä loppujen lopuksi hauskin kategoria oli "päivämäärät", jota yleisesti ottaen muuten vihaa.
Muuta:
Rauman lautapelikerhon pikkujoulut vieteltiin männä viikonloppuna ja pelien lisäksi taidettiin ottaa jotain muutakin. mikko valittiin samalla kertaa Rauman pelikerhon aktiiviksi, kun meikäläinen väistyy etelän suuntaan. Sanosinpa, että hyvä valinta sillä siihen tahtiin mies on ostellu uusia pelejä ja mainostanu pelipäiviä facebookissa että aktiivisuus ylitti meikäläisen tekemiset jo ennen virallistamistakin.
Tuloksia tilastointia varten:
Aavikon karavaanit (4p): adebisi 80 - pool 74 - aati 57 - kaide 47
Aavikon karavaanit (5p): mikko 68 - aati 67 - kaide 66 - adebisi 47 - pool <46
Aavikon karavaanit (4p): maria 86 - maija 74 - adebisi 74 - dave 67
Aavikon karavaanit (4p): adebisi 96 - hannu 67 - sintonic 62 - mikko 57
Bang (7p): sheriffit kaide/vladi/adebisi (voitto) - ryökäleet mikko/jinxter/anselmi/tiku (tappio)
BattleLore Epic (2p): mikko 7 - adebisi 5
Carcassonne - Kivikausi (3p): adebisi 138 - pool 126 - tiku 59
Carcassonne - Kivikausi (4p): mikko 122p - hannu 91 - adebisi 89 - sintonic 62
Farlander (4p): mikko 14 - adebisi 10 - aati 3 - anselmi 2
Farlander (4p): adebisi 16 - hannu 10 - sintonic 3 - mikko 0
Miksi juuri Mäntsälä (5p): adebisi - tiku - jinxter - kaide - anselmi
N.Y. Chase (3p): mikko ja minä (voitto) - X maija (tappio)
Rappakalja Extreme (7p): adebisi - kaide - anselmi - mikko - tiku - jinxter - vladi
Rappakalja Extreme (7p): adebisi - kaide - anselmi - anni - mikko - tiku - jinxter
Farlander:
Tässäpä virolainen viritys, joka ei kyllä liikaa kehuja ole saanut. Pari vuotta takaperin näitä oli yhden jos toisenkin Sokoksen poistokorissa 5e hintaan myynnissä. Kansi kyllä näytti mielenkiintoiselle, mutta kun BGG:ssä järjestään peli tyrmättiin, niin enpä napannu mukaan. No onneksi kirpputorinuohoaja mikko tämänkin pelin jostain oli eurolla kopannu ja päästiin testaamaan.
Peli on todella-todella yksinkertainen eikä sääntöjä ainakaan ole liikaa. Omalla vuorolla pelataan nappi ja sen jälkeen äijät vaipuvat berserkkiin ja hyökkäävät väkisin. Vaikka pelaaja onkin eräänlainen hallitsija, ei hänellä ole mitään kontrollia sotaisaan kansaansa, joka heti tilaisuuden tullen lähtee potkimaan heikompaa naapuria kiville. Mikäli vaihtoehtoja on useampia, voi pelaaja kuitenkin valita minne äijät sinkoavat.
Pakkohyökkäyksistä seuraa mielenkiintoisia tapahtumaketjuja. Kun kerran erehtyy sörkkimään ampiaispesää, siitä seuraava aalto vyöryy äkkiä laudan halki ja tilanne onkin yht'äkkiä aivan toinen. Hyökkäyskaskadien laskeminen onkin yksinkertaisessa pelissä se suola sikäli kuin sitä on.
En nyt ehkä itte nimeäisi peliä aivan tuubaksi, sillä tapahtumaketjut ovat sen verran mielenkiintoisia. Mutta ei peli missään tapauksessa kovin hyväkään ole. Onneksi paketti on rutisetettu 15-30 minuuttiin, mikä nostaa arvosanaa huomattavasti.
N.Y. Chase:
Scotland yardin uudelleenversiointi N.Y. Chase on mikon toinen kirrpislöytö. Eikä lainkaan hassumpi olekkaan. Scotland Yardia en edes muista pelanneeni skidinä, joten pelin mekaniikka oli uusi. Ehkäpä tästä positiivinen asenteeni johtuukin.
Ilmeisesti muutamia eroja esikuvaansa kuitenkin (kuulemma) löytyy:
-etsivät voivat asettaa tiesulkuja
-etsivät voivat lentää helikopterilla minne tahansa
-X:llä on käytössää merireittejä
En ole näitä väitteitä mistään tarkastanut mutta luotetaan nyt ihmisten muistikuviin. Joka tapauksessa peli vaikutti varsin laadukkaalta ja huolella suunnitellulta. Meikäläiseen teki vaikutuksen mm. läpinäkyvät nappulat, joiden ansiosta nappulan alla olevan ruudun numeron pystyi näkemään ilman nappulaan koskemista.
Yksi peli on vasta takana ja siinä pelasin etsivää. Vielä pitäis X:ää päästä pelaamaan, sillä se kuulemma on erityisen hauskaa. Kyllä meikä tykkää. Eihän tämä nyt mikään lihaisa peli ole mutta varsin viihdyttävä omassa lajissaan.
BattleLore Epic:
BattleLore jää meikän papereissa hieman Memoirin varjoon lähinnä pelinopeutensa vuoksi. Mielenkiintoista olikin nähdä, miten Epicin tuplakokoinen lauta vaikuttaisi. Mukava yllätys oli huomata, että peli rullasi vähintäänkin yhtä nopeasti, sillä vuorolla aina pelattiin kaksi korttia yhden sijaan. Äksöniä siis riitti.
Vaikka peli rullasikin, venyi mikon ja meikän välinen matsi aika eeppisiin mittoihin ollen lähen neljätuntinen. Syynä ei kuitenkaan ollut peli vaan pelaajat. mikon riisuttua meikäläisen kokonaan hyökkäysaseista tappamalla viisi kuudesta ratsuväkiyksiköstäni ja jättämällä viimeisenkin rammaksi (11 hyökkäyksellä!!!!!) olin 6-1 tilanteessa pakotettu vaihtamaan puolustuslinjalle. Parhaani mukaan siinä sitten grindailin ja pääsinkin lopulta 6-5 tilanteeseen. Sitten kuitenkin tuuri loppui ja naapuri nitisti sen viimeisen tarvittavan voittopisteen.
Pitkällisistä peleistä huolimatta aika meni nopeasti ja kyllä epicci perus BattleLoren voittaa. Täytyykin hommata Memoiriin breaktrough scenaarioita ja kattoa, josko ne tuovat peliin vielä lisää syvyyttä.
Rappakalja Extreme:
Pikkujouluissa testattu Rappakalja Extreme osoittautui hulvattomaksi tietovisaksi. No tietovisat on aina tietovisoja ja ne ovat hauskoja sopivan pienissä määrissä nautittuna. Tämä pitää paikkansa varsinkin Rappakalja Extremen kohdalla, sillä pelissä on liian vähän kysymyskategorioita ja niistäkin suurimmassa osassa täytyy arvailla jonkin vieraskielisen mongerruksen tai sivistyssanan merkitystä. Näinpä loppujen lopuksi hauskin kategoria oli "päivämäärät", jota yleisesti ottaen muuten vihaa.
Muuta:
Rauman lautapelikerhon pikkujoulut vieteltiin männä viikonloppuna ja pelien lisäksi taidettiin ottaa jotain muutakin. mikko valittiin samalla kertaa Rauman pelikerhon aktiiviksi, kun meikäläinen väistyy etelän suuntaan. Sanosinpa, että hyvä valinta sillä siihen tahtiin mies on ostellu uusia pelejä ja mainostanu pelipäiviä facebookissa että aktiivisuus ylitti meikäläisen tekemiset jo ennen virallistamistakin.
Tuloksia tilastointia varten:
Aavikon karavaanit (4p): adebisi 80 - pool 74 - aati 57 - kaide 47
Aavikon karavaanit (5p): mikko 68 - aati 67 - kaide 66 - adebisi 47 - pool <46
Aavikon karavaanit (4p): maria 86 - maija 74 - adebisi 74 - dave 67
Aavikon karavaanit (4p): adebisi 96 - hannu 67 - sintonic 62 - mikko 57
Bang (7p): sheriffit kaide/vladi/adebisi (voitto) - ryökäleet mikko/jinxter/anselmi/tiku (tappio)
BattleLore Epic (2p): mikko 7 - adebisi 5
Carcassonne - Kivikausi (3p): adebisi 138 - pool 126 - tiku 59
Carcassonne - Kivikausi (4p): mikko 122p - hannu 91 - adebisi 89 - sintonic 62
Farlander (4p): mikko 14 - adebisi 10 - aati 3 - anselmi 2
Farlander (4p): adebisi 16 - hannu 10 - sintonic 3 - mikko 0
Miksi juuri Mäntsälä (5p): adebisi - tiku - jinxter - kaide - anselmi
N.Y. Chase (3p): mikko ja minä (voitto) - X maija (tappio)
Rappakalja Extreme (7p): adebisi - kaide - anselmi - mikko - tiku - jinxter - vladi
Rappakalja Extreme (7p): adebisi - kaide - anselmi - anni - mikko - tiku - jinxter
tiistai 14. joulukuuta 2010
Maria, Senji ja 7 Wonders
Maria:
Maria Teresan nousu nuorena naisena Itävallan valtaistuimelle vuonna 1740 sai naapurivaltiot sotajalalle, kun he näkivät hempukan Itävallan johdossa olevan liian kokematon käydäkseen sotaa menestyksekkäästi. Naapurit meinasivat käyttää tilaisuutta hyväkseen. Tähän asetelmaan tartutaan Mariassa, joka on harvinaislaatuinen 3 hengen sotapeli. Yksi pelaa luonnollisesti Itävaltaa, toinen Preussia/Hollantia ja kolmas Ranskaa/Baijeria.
Pelin osapuolet ovat hyvin erilaisia pelata. Käytännössä Ranska ja Preussi käyvät kilpajuoksua kumpi ehtii valloittamaan enemmän Itävaltaa, joka puolestaan yrittää sinnitellä ja käydä viivytystaistelua koukatakseen jossain välissä jomman kumman vihulaisen niskaan. Ranska ja Preussi eivät siis ole sodassa keskenään eivätkä voi ryöstää toisiltaan voittopisteitä. Kuitenkin Preussia pelaava käy Hollannin kautta omaa erillissotaansa Ranskaa vastaa Itävallan liittolaisena. Näinpä jos jollakulla on taipumusta jakomielitautiin, niin tässä pelissä se viimeistään puhkeaa kukkaan. Rintamasta riippuen kaikki ovat yhtäaikaa sekä vihollisia että liittolaisia keskenään.
Mekaanisesti homma on melko simppeliä sotaa, mikä on ehdottoman hyvä juttu. Ei tarvita mitään mittavia apulappuja ja modifierien laskemista vaan pelkkä yhteenlaskutaito riittää. Taisteluvoima = Joukon koko + Taistelukorttien arvo. Enemmän hyökkäysvoimaa kasaan saanut voittaa ja häviäjä kärsii erotuksen verran tappioita. Jottei homma kuitenkaan liian suoraviivaiseksi menisi, kartta on jaettu alueisiin, joilla jokaisella tarvitaan omanlaiset korttinsa. Tämä karttarajoitus vaikuttaakin suuresti taktisiin valintoihin.
Sota on taktiikkaa. Politiikka sen sijaan on strategiaa. Pelin aikana on syytä tarkkaan miettiä mihin korttinsa käyttää, koska ne ovat käypää valuuttaa myös politiikassa, jota edustavat monet äänestykset. Äänestystulosten perusteella mm. alussa Preussin liittolaisena taistelevat saksit saattavatkin hypätä Itävallan kelkkaan, jolloin pelin valtasuhteet muuttuvat huomattavasti.
Itse pelasin Itävaltaa, jonka asema vaikutti kovin kovin heikolta. Sotilaalliset ja poliittiset resurssit olivat todella niukat vastapelaajiin verrattuna eikä niillä juuri agressiivista peliä pelattu. Toisaalta voittoon Itävallalle riitti 8 voittopistettä siinä missä Preussi ja Ranska tarvitsivat 13 ja 11 pojoa, joten kaipa peli jonkinmoisessa tasapainossa on.
Miltäs peli sitten tuntui - no hyvin toivottomalta. En oikein missään vaiheessa tuntenut olevani Itävallalla lähelläkään voittoa. Resurssit (5 korttia/vuoro) eivät vain yksinkertaisesti riittäneet kahden rintaman sotaan, kun vastassa oli vihollisia, jotka saivat yhteenlaskettuna lähes 20 korttia/vuoro. Toisaalta pelasin ehkä turhan agressiivisesti, kun olisi vain pitänyt suosiolla hävitä kaikki taistelut pelaamatta korttiakaan ja panostaa politiikkaan kunnes vihollisten resurssiylivoimaa olisi keikautettu.
Itävallan olisi myös ilmeisesti myös turvauduttava likaiseen peliin, jotta pääsisi jonkinmoisiin sopimuksiin vihulaisten kanssa. Pelissä suullisesti tehdyt lupaukset on näet pidettävä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että uhkaa antavansa kolmannen pelaajan voittaa jos sopimusta ei synny.
Äkkiseltään heitin nyt arvosanaksi kuutosen. Täytyy kuitenkin vielä jokunen peli ottaa alle, sillä räppäsinhän aikoinani Twilight Strugglellekin ekan pelin jälkeen seiskan mutta myöhemmin se on noussut aina kymppiin. Samanlaiseen nousuun tuskin on aineksia kuitenkaan...
Senji:
Sitten käsittelyyn Senji, jota testattiin kirjastolla. Täytyy sanoa, että mahdottoman ärsyttävä peli. Ainakin viidellä pelaajalla downtimea oli aivan älyttömästi. Pääasiassa tämä johtui sinänsä hienosta mutta peliä suunnattomasti hidastavasta säännöstä, jonka mukaan peliä johtava pelaaja on keisari ja saa määrätä järjestyksen, jossa muut toimintonsa tekevät. Siinähän sitten istuskelet toistakymmentä minuuttia ja odottelet lähtölupaa, kun yksi pähkäilee sopivaa järjestystä vajaalle parille kymmenelle yksittäin resolvattavattavalle toiminnolle.
Sinänsähän pelissä muuten ei ollut älytöntä vikaa. Muistutti aika tavalla Game of Thronesia, joka sekin on aivan hanurista.
Jos jotain hyvää pelissä on, niin se on downtimesta huolimatta ainakin 2 kertaa lyhyempi kuin Game of Thrones. Lisäksi neuvotteluvaihe ja siinä syntyvät keskustelut olivat hauskoja. Kaikki yrittivät kieroilla ja velmuilla ittelleen suotuisia sopimuksia. Ja välillä ilmoille kajahti aika runsassanaisia ilmaisuja. Kirjaston tätikin kävi ovella sanomassa "Minä laitan tämän oven kiinni..."
Lopuksi voisi vielä kehua suunnittelijoiden japaninkielen taitoa. Pelin lootassa olevat kanjit nähtyäni ymmärsin, että "Senji" tarkoittaa sota-aikaa. Onnettomat ranskalaiset ovat vain kaikissa komponenteissa sotkeneet kanjit keskenään ja nyt ne tahtovat sanoa, että "Jisen" elikkäs aikasota.
7 Wonders:
Viime viikonloppuna pääsin myös testaamaan 7 Wondersia, jota siellä täällä on hehkutettu. Itte kuitenkin jostain syystä olin aika skeptinen homman suhteen, sillä se kuullosti hieman samanlaiselta kortinlätkinnältä kuin Dominion. Itse en Dompasta niin ole koskaan perustanut joskaan ei se vastenmielinenkään ole. Näinpä 7 ihmettä pääsi hypetyksestä huolimatta iskemään oikein tosissaan puskasta. Mulle ainakin maistuu.
Pelissä on ultrafast-Civilization meininkiä, mutta siitä huolimatta teema tuntuu olevan hyvin läsnä (toisin kuin esim. Peloponneksessa). Vuorovaikutuksen määrä vaikuttaa sopivalta kevyeen pelailuun, sillä halutessaan voi ihan rauhassa itsekseen rakennella, mutta hyvin pian sitä alkaa naapureiden tekemisiä kyttäämään.
Saa nähdä miten peli kestää aikaa mutta ainakin tässä vaiheessa vaikuttaa hyvältä.
Muuta:
Tässä männä viikonloppuna tuli koettua yksi lautapeliurani suurimmista järkytyksistä - on tullut pelattua Caylusta viisi vuotta VÄÄRIN. Ja tuo peli piti olla se, jonka säännöt osasi etu- ja takaperin... Kiitos korjauksesta kuuluu sintonicille, joka huomautti, että linnan rakentamiseen tarvitaan kolme ERILAISTA kuutiota, joista yhden täytyy olla läskiä. Tähän asti oli tullut pelattua säännöllä "kolme kuutiota, joista yksi läskiä". Ei sinänsä mikään todella dramaattinen korjaus, mutta tekee kyllä kunkun suosioista kuutioträkin paljon käyttökelpoisemmaksi ja muuttaa pelin flowta vähän hitaammaksi. Samalla 1. pelaajan avaus muuttuu, kun hän ei voikaan suoraan pelata linnaan heti ensimmäisellä kierroksella. Muuten samat strategiat edelleen pätevät.
BGG Secret Santa:
Paketti Ukrainasta saapui. Latasin kuvan BGG:hen
Tilastokatsaus:
Joulukuun alku on ollut mahtava ainakin marraskuuhun verrattuna. Tähän mennessä pelattuja pelejä on kertynyt jo toistakymmentä, kun koko marraskuun saldoksi jäi surkea seitsemän. Myös pistetilasto näyttää päinvastaisia lukuja, kun joka toinen peli on päättynyt meikän voittoon. Tai jos ei voittoa ole herunut, niin kakkossijalle useimmiten. Ainoana kivenä leivässä tuntuu olevan 7 Wonders, jossa hyvä suoritus meikälle tuntuu viimeisen sijan välttäminen.
2x Hansa Teutonica (4p): 2 voittoa
1x Caylus (5p): 1 voitto
1x Race for the Galaxy (4p): 1 voitto
1x Senji (5p): 1 voitto
1x Miksi juuri Mäntsälä (6p): 1 voitto
6x 7 wonders (4p): 3x 2.sija, 1x 3.sija, 2x 4.sija
1x Carcassonne - Kivikausi (5p): 2. sija
Tarkemmat tilastot, pelaajien nimet ja loppupisteet löytyvät mk7:n ja sintonicin BGG:n pelitilastoista.
Maria Teresan nousu nuorena naisena Itävallan valtaistuimelle vuonna 1740 sai naapurivaltiot sotajalalle, kun he näkivät hempukan Itävallan johdossa olevan liian kokematon käydäkseen sotaa menestyksekkäästi. Naapurit meinasivat käyttää tilaisuutta hyväkseen. Tähän asetelmaan tartutaan Mariassa, joka on harvinaislaatuinen 3 hengen sotapeli. Yksi pelaa luonnollisesti Itävaltaa, toinen Preussia/Hollantia ja kolmas Ranskaa/Baijeria.
Pelin osapuolet ovat hyvin erilaisia pelata. Käytännössä Ranska ja Preussi käyvät kilpajuoksua kumpi ehtii valloittamaan enemmän Itävaltaa, joka puolestaan yrittää sinnitellä ja käydä viivytystaistelua koukatakseen jossain välissä jomman kumman vihulaisen niskaan. Ranska ja Preussi eivät siis ole sodassa keskenään eivätkä voi ryöstää toisiltaan voittopisteitä. Kuitenkin Preussia pelaava käy Hollannin kautta omaa erillissotaansa Ranskaa vastaa Itävallan liittolaisena. Näinpä jos jollakulla on taipumusta jakomielitautiin, niin tässä pelissä se viimeistään puhkeaa kukkaan. Rintamasta riippuen kaikki ovat yhtäaikaa sekä vihollisia että liittolaisia keskenään.
Mekaanisesti homma on melko simppeliä sotaa, mikä on ehdottoman hyvä juttu. Ei tarvita mitään mittavia apulappuja ja modifierien laskemista vaan pelkkä yhteenlaskutaito riittää. Taisteluvoima = Joukon koko + Taistelukorttien arvo. Enemmän hyökkäysvoimaa kasaan saanut voittaa ja häviäjä kärsii erotuksen verran tappioita. Jottei homma kuitenkaan liian suoraviivaiseksi menisi, kartta on jaettu alueisiin, joilla jokaisella tarvitaan omanlaiset korttinsa. Tämä karttarajoitus vaikuttaakin suuresti taktisiin valintoihin.
Sota on taktiikkaa. Politiikka sen sijaan on strategiaa. Pelin aikana on syytä tarkkaan miettiä mihin korttinsa käyttää, koska ne ovat käypää valuuttaa myös politiikassa, jota edustavat monet äänestykset. Äänestystulosten perusteella mm. alussa Preussin liittolaisena taistelevat saksit saattavatkin hypätä Itävallan kelkkaan, jolloin pelin valtasuhteet muuttuvat huomattavasti.
Itse pelasin Itävaltaa, jonka asema vaikutti kovin kovin heikolta. Sotilaalliset ja poliittiset resurssit olivat todella niukat vastapelaajiin verrattuna eikä niillä juuri agressiivista peliä pelattu. Toisaalta voittoon Itävallalle riitti 8 voittopistettä siinä missä Preussi ja Ranska tarvitsivat 13 ja 11 pojoa, joten kaipa peli jonkinmoisessa tasapainossa on.
Miltäs peli sitten tuntui - no hyvin toivottomalta. En oikein missään vaiheessa tuntenut olevani Itävallalla lähelläkään voittoa. Resurssit (5 korttia/vuoro) eivät vain yksinkertaisesti riittäneet kahden rintaman sotaan, kun vastassa oli vihollisia, jotka saivat yhteenlaskettuna lähes 20 korttia/vuoro. Toisaalta pelasin ehkä turhan agressiivisesti, kun olisi vain pitänyt suosiolla hävitä kaikki taistelut pelaamatta korttiakaan ja panostaa politiikkaan kunnes vihollisten resurssiylivoimaa olisi keikautettu.
Itävallan olisi myös ilmeisesti myös turvauduttava likaiseen peliin, jotta pääsisi jonkinmoisiin sopimuksiin vihulaisten kanssa. Pelissä suullisesti tehdyt lupaukset on näet pidettävä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että uhkaa antavansa kolmannen pelaajan voittaa jos sopimusta ei synny.
Äkkiseltään heitin nyt arvosanaksi kuutosen. Täytyy kuitenkin vielä jokunen peli ottaa alle, sillä räppäsinhän aikoinani Twilight Strugglellekin ekan pelin jälkeen seiskan mutta myöhemmin se on noussut aina kymppiin. Samanlaiseen nousuun tuskin on aineksia kuitenkaan...
Senji:
Sitten käsittelyyn Senji, jota testattiin kirjastolla. Täytyy sanoa, että mahdottoman ärsyttävä peli. Ainakin viidellä pelaajalla downtimea oli aivan älyttömästi. Pääasiassa tämä johtui sinänsä hienosta mutta peliä suunnattomasti hidastavasta säännöstä, jonka mukaan peliä johtava pelaaja on keisari ja saa määrätä järjestyksen, jossa muut toimintonsa tekevät. Siinähän sitten istuskelet toistakymmentä minuuttia ja odottelet lähtölupaa, kun yksi pähkäilee sopivaa järjestystä vajaalle parille kymmenelle yksittäin resolvattavattavalle toiminnolle.
Sinänsähän pelissä muuten ei ollut älytöntä vikaa. Muistutti aika tavalla Game of Thronesia, joka sekin on aivan hanurista.
Jos jotain hyvää pelissä on, niin se on downtimesta huolimatta ainakin 2 kertaa lyhyempi kuin Game of Thrones. Lisäksi neuvotteluvaihe ja siinä syntyvät keskustelut olivat hauskoja. Kaikki yrittivät kieroilla ja velmuilla ittelleen suotuisia sopimuksia. Ja välillä ilmoille kajahti aika runsassanaisia ilmaisuja. Kirjaston tätikin kävi ovella sanomassa "Minä laitan tämän oven kiinni..."
Lopuksi voisi vielä kehua suunnittelijoiden japaninkielen taitoa. Pelin lootassa olevat kanjit nähtyäni ymmärsin, että "Senji" tarkoittaa sota-aikaa. Onnettomat ranskalaiset ovat vain kaikissa komponenteissa sotkeneet kanjit keskenään ja nyt ne tahtovat sanoa, että "Jisen" elikkäs aikasota.
7 Wonders:
Viime viikonloppuna pääsin myös testaamaan 7 Wondersia, jota siellä täällä on hehkutettu. Itte kuitenkin jostain syystä olin aika skeptinen homman suhteen, sillä se kuullosti hieman samanlaiselta kortinlätkinnältä kuin Dominion. Itse en Dompasta niin ole koskaan perustanut joskaan ei se vastenmielinenkään ole. Näinpä 7 ihmettä pääsi hypetyksestä huolimatta iskemään oikein tosissaan puskasta. Mulle ainakin maistuu.
Pelissä on ultrafast-Civilization meininkiä, mutta siitä huolimatta teema tuntuu olevan hyvin läsnä (toisin kuin esim. Peloponneksessa). Vuorovaikutuksen määrä vaikuttaa sopivalta kevyeen pelailuun, sillä halutessaan voi ihan rauhassa itsekseen rakennella, mutta hyvin pian sitä alkaa naapureiden tekemisiä kyttäämään.
Saa nähdä miten peli kestää aikaa mutta ainakin tässä vaiheessa vaikuttaa hyvältä.
Muuta:
Tässä männä viikonloppuna tuli koettua yksi lautapeliurani suurimmista järkytyksistä - on tullut pelattua Caylusta viisi vuotta VÄÄRIN. Ja tuo peli piti olla se, jonka säännöt osasi etu- ja takaperin... Kiitos korjauksesta kuuluu sintonicille, joka huomautti, että linnan rakentamiseen tarvitaan kolme ERILAISTA kuutiota, joista yhden täytyy olla läskiä. Tähän asti oli tullut pelattua säännöllä "kolme kuutiota, joista yksi läskiä". Ei sinänsä mikään todella dramaattinen korjaus, mutta tekee kyllä kunkun suosioista kuutioträkin paljon käyttökelpoisemmaksi ja muuttaa pelin flowta vähän hitaammaksi. Samalla 1. pelaajan avaus muuttuu, kun hän ei voikaan suoraan pelata linnaan heti ensimmäisellä kierroksella. Muuten samat strategiat edelleen pätevät.
BGG Secret Santa:
Paketti Ukrainasta saapui. Latasin kuvan BGG:hen
Tilastokatsaus:
Joulukuun alku on ollut mahtava ainakin marraskuuhun verrattuna. Tähän mennessä pelattuja pelejä on kertynyt jo toistakymmentä, kun koko marraskuun saldoksi jäi surkea seitsemän. Myös pistetilasto näyttää päinvastaisia lukuja, kun joka toinen peli on päättynyt meikän voittoon. Tai jos ei voittoa ole herunut, niin kakkossijalle useimmiten. Ainoana kivenä leivässä tuntuu olevan 7 Wonders, jossa hyvä suoritus meikälle tuntuu viimeisen sijan välttäminen.
2x Hansa Teutonica (4p): 2 voittoa
1x Caylus (5p): 1 voitto
1x Race for the Galaxy (4p): 1 voitto
1x Senji (5p): 1 voitto
1x Miksi juuri Mäntsälä (6p): 1 voitto
6x 7 wonders (4p): 3x 2.sija, 1x 3.sija, 2x 4.sija
1x Carcassonne - Kivikausi (5p): 2. sija
Tarkemmat tilastot, pelaajien nimet ja loppupisteet löytyvät mk7:n ja sintonicin BGG:n pelitilastoista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
