Kulttuurishokkeja

Kolmen kuukauden pimento katkeaa nyt.

Tässä kun kolmannen kerran reilun vajaan neljän vuoden sisään on muuttanut, niin huomaa, että kyllä se lautapelikuvioiden uudelleenmuotoilu vain oman aikansa ottaa. Puhutaan ehkä noin 6-12 kuukaudesta.

Aikoinaan TKK:lla opiskellessa meille muodostui oma peliporukka, joka toimi samalla ponnahduslautana koko harrastukselle. Sitten oli edessä muutto Kuopioon ja kaverit jäivät pääkaupunkiseudulle. Muutto kotikaupunkiin oli kuitenkin ehkä kaikkein helpoin siirtyminen toistaiseksi, sillä itsellä oli luonnollisesti jo valmiit sosiaaliset kuviot tiedossa. Lisäksi Kärmeksen välitön ja avoimen vastaanottavainen meininki takasi sen, että peliseuraa myös pahimman luokan gamer's gameihin löytyi. Pian tie vei kuitenkin Raumalle, jossa pudottiin lähes totaaliseen lautapelityhjiöön ja näin oli pakko alkaa etsimään pelikavereita seuranhakuilmoituksilla ja kadulla vastaantulijoita pelipöytään haastamalla. Kuukausien vieriessä porukkaa alkoi löytymään jopa niin paljon, että vuoden kuluttua pelikerhon perustaminen tuli ajankohtaiseksi. Homma meni vieläpä niin hyvin putkeen, että nykyään Raumalla toimii varsin vireä joskin vielä toistaiseksi vain muutaman aktiivin varassa pyörivä lautapelikerho.

Nyt sitten keväällä tuli eteen paluu piäkaupunkiin. Siirtymä osoittautui kuitenkin hankalammaksi kuin odotin. Toki totaaliselta tyhjiöltä on pelastanut Lepuskin pelikerho, jossa on tullut vierailtua aina kun vain on ehtinyt (enimmäkseen Eclipseä mehustelemassa). Mutta legendaariset sessiot kuitenkin vielä puuttuvat, sillä Lepuskin neljän tunnin kerhossa ei kaikkea ehdi ja osa vanhoista pelikavereista on häippäissyt toisiin maisemiin. Jälkeenjääneidenkin kalenterit tuntuvat olevan tätä nykyä kovin täynnä. Jotenkin tilanteen koomisuutta kuvaa hyvin se, että saimme alkuperäisellä porukalla pelit taas kasaan tällä viikolla, mutta ei suinkaan etelässä vaan Kuopiossa, jonne kaikki vain sattumalta reissuillaan osuivat yhtä aikaa. Millekään raskaille peleille ei kuitenkaan ollut aikaa mutta pöydässä fiilis oli hyvin nostalginen. Tällä viikolla väännettiin kolme erää El Grandea, pari Carcassonne: Kivikautta ja yksi Twilight Struggle. Olin vissiin sen verran innoissani vanhasta porukasta, ettei keskittyminen riittänyt yhteenkään voittoon. Kakkossijoja sen sijaan tuli senkin edestä.

Mutta eiköhän tässä pikkuhiljaa peliporukkaakin ala löytymään, kun on kaiken muun ylimääräsen järjestelyn yms. härdellin tässä saanut hoidettua ja elämä asettuu kunnolla uusiin uomiinsa.

Lopuksi vielä mainitsemisen arvoinen juttu:
Viime viikolla tuli tehtyä ennakkoluuloton temppu. Pakkasin nimittäin kertausharjoitukseen mukaan minigrip-pussiin Carcassonne: Kivikauden. Lainkaan ei ollut hajua kertauksen aikatauluista ja ohjelmasta mutta jotenkin ihmeen kaupalla kaiken säpinän keskellä löytyi aikaa pelata jopa puolentusinaa erää. Lopussa porukka alkoi jo sen verran hyvin taitamaan pelin, että viimeisessä jäin jopa toiseksi =) (tästä alkoikin sitten voitoton putki, joka on tällä hetkellä 8 pelin mittainen eikä ole vieläkään katkennut). Putkeen sisältyy myös erä Through the Agesia, jonka timon peijooni vei. Tuosta pelistä mieleen jäi opetus, että James Cook tulee pöytään II. aikakaudella. Tähtäsin nimittäin alusta asti Cookiin ja raivolla kolonisoin kaikki uudet alueet. Muistelin kuitenkin kyseisen leaderin tulevan peliin vasta III. aikakaudella ja näinpä nappasin II. kauden alussa Newtonin itselleni. Kyllä harmitti, kun hetkeä myöhemmin kortti, jonka varaan koko pelini olin pelannut, lipui ohi.