Jännittävä
jatkokertomus SPIEL 2012:sta, johon Raumalta matkasi anselmi
ja Sintonic.
Messuilla laitoimme hynttyyt yhteen kuopiolaisten zifnabin
ja Kuulan
kanssa.
SPIEL
2012: Torstai 18.10.
Kiireellisten
ostosten ja muutaman hotellityhjennyksen jälkeen pääsimme vihdoin
pelipöytiin. Alkuun testasimme kahta peliä Queen Gamesiltä.
Ensimmäisenä Escape:
The Curse of the Temple,
jonka keskeisenä elementtinä on pelin ajastimena toimiva
soundtrack. Kymmenen minuutin pituisen soundtrackin aikana pelaajien
pitää yhteistyössä päästä ulos sortuvasta, luolamaisesta
temppelistä. Luolan tutkiminen ja siellä liikkuminen tapahtuu
nopilla. Pelaajat heittävät noppia niin nopeasti kuin pystyvät ja
tekevät toimintoja saavutettuaan nopilla riittävän kombinaation
tarvittavia symboleja. Ongelmana vain on, että heitettyään nopasta
mustan symbolin (1/6), noppa lukittuu. Lukittuja noppia voi palauttaa
käyttöön heittämällä oransseja symboleja. Jos pelaajan kaikki
nopat lukittuvat, hän on jumissa. Jonkun toisen pelaajan pitää
tulla samaan huonetilaan vapauttamaan jumittuneen nopat. Luolastoa
laajennetaan lisäämällä laattoja pöydälle. Viimeisten laattojen
joukossa on ulospääsyovi, joka aukeaa oikealla noppayhdistelmällä.
Jokaisen pelaajan pitää heittää tämä kombinaatio pelin
voittamiseksi. Matkan varrella tulee suorittaa tehtäviä, jotta
ulospääsykombinaation heittäminen on ylipäätään mahdollista.
Välillä pitää nopeasti palata alkulaatalle hengähtämään.
Pääsimme kaikki ulos kaoottisesta ja kakofonisesta pelistä alle 8
minuutin. Eipä ole tarvetta mennä temppeliin uudestaan.
Sintonicin
tuomio Escapesta.
Toisena
Queen Gamesin pelinä vuoden 2012 SdJ-voittaja Kingdom
Builder.
Peliä markkinoitiin melkoisilla muskeleilla ja messuilla oli useampi
ständi varattu pelkästään sen pelaamiseen. Pelissä asetetaan
omalla vuorolla kolme mökkiä kartalle ja tehdään pelin aikana
hankittujen laattojen perusteella mahdollisia lisätoimintoja.
Kartalla on viisi eri maastotyyppiä, joista kädessä olevan kortin
mukaan mökkejä voi asettaa vuorollaan vain yhdelle. Mökit tulee
asettaa omien kartalla jo olevien mökkien viereen. Jos kyseinen
maastotyypin kohta tulee täyteen, saa jatkaa kartalla mihin vain
toiselle kyseisen maastotyypin alueelle. Pelin alussa nostetaan
pisteytyspakasta kolme korttia, jotka määrittävät mistä pelissä
saa lisäpisteitä. Pisteytyskortit luonnollisesti vaihtelevat
pelistä toiseen. Pohjimmiltaan peli on abstraktia aluehallintaa.
Turhanpäiväinen peli, jossa teemaa on laatikon kansikuvan verran.
Pienen
kiertelyn jälkeen löytyi vapaa pöytä Quined Gamesin Homesteaders
-peliin. Kyseessä on vuoden 2009 uusintapainos. Itse en ollut peliä
aiemmin pelannut, mutta kuullut siitä positiivista palautetta. Peli
on yhdistelmä huutokauppaa ja työläisten asettelua (=worker
placement?). Huutokaupassa kilpaillaan rakennusoikeuksista tai
erikoistoiminnoista, joiden avulla rakennetaan tuotantokoneistoa.
Tuotantokoneistoa aktivoidaan asettamalla käytössä olevia
karjapaimenia sopiviin paikkoihin. Huutokauppa ratkeaa kierroksella,
kun ensimmäinen pelaaja passaa. Passaamalla saa kumulatiivista
hyötyä. Olin jostain ymmärtänyt, että passaaminen voi olla ihan
toimiva strategia. Ei ollut tai sitten passasin liian aikaisin. Jäin
viimeiseksi, Sintonicin
ja zibnafin
painellessa kauas karkuun. Sintonic
varsinkin sai kehitettyä loppua kohti melkoisen pistemyllyn.
Tappiosta huolimatta Homesteaders teki positiivisen vaikutuksen.
Homesteaders
testissä.
Messujen
sulkemisaika lähestyi, joten pakkasimme tavaramme ja suuntasimme
Atlantic Congress- hotellin neukkariin pelaaman zibnafin
aamupäivällä hankkimaa Spellboundia.
Kyseinen peli myytiin loppuun jo messujen ensimmäisenä päivänä
ja se sisältää isot, näyttävät ja maalatut, keraamiset
komponentit. Yhteistyöpelissä pelaajat ovat noidan hylkäämiä
oppipoikia, jotka yrittävät pelastaa riittävän määrän
taikakirjoja noidan kätyreiltä ja syrjäyttää noidan
valtaistuimelta. Vuorollaan pelaajalla on käytössään viisi
korttia, joista tulee käyttää vähintään kolme. Käyttämättömät
kortit jäävät seuraavalle pelaajalle. Korttien antamilla
toiminnoilla liikutaan pelilaudalla ja yritetään hankkia uusia
parempia kortteja pakkaan. Luonnollisesti pakkaan tulee
epäonnistuneiden tai tekemättömien tehtävien johdosta ikäviä
kortteja, jotka laukeavat niitä nostettaessa. Kun riittävä määrä
taikakirjoja on pelastettu, voivat oppipojat haastaa noidan
lopulliseen taisteluun. Lopullinen taistelu ratkaisee pelin voiton.
Onnistuimme ensimmäisessä pelissä voittamaan, mutta yksikin väärä
kortti kolmessa viimeisessä korttien täydennyksessä olisi
niitannut pelimme. Lisäksi pelasimme muutaman kohdan väärin, joka
todennäköisesti helpotti voittoa. Spellbound on hyvä
yhteistyöpeli. Omaan hyllyyn peliä ei voi hankkia: a) koska sitä
ei enää saa mistään; ja b) se ei valtavan laatikkonsa puolesta
mahdu mihinkään!
Spellboundin
hulppeat komponentit. Huomaa pelottava peikko oikealla!
Illallisen
jälkeen hotellihuoneessa vielä erä Le
Havre: The Inland Port
-kaksinpeliä. Pelissä yhdistyy Uwe Rosenbergin aiemmista peleistä
Le Havren teema ja Ora et Laboran toimintokiekkomekaniikka.
Molemmilla pelaajilla on oma toimintokiekko ja varastorakennus.
Varastorakennuksessa pidetään kuutioilla kirjaa 4 eri resurssista.
Vuoron alussa pöydälle tulee uusia rakennuksia, joita voi hankkia
oman toimintokiekon ensimmäiseen kohtaan. Rakennukset sisältävät
edun, joka laukeaa kun rakennus valitaan toimintokiekolta (esim.
resurssimerkki liikkuu varastorakennuksessa tiettyyn suuntaan, tietyn
määrän askelia). Vuorollaan pelaaja joko hankkii uuden rakennuksen
tai valitsee jo olemassa olevan rakennuksen toimintokiekolta.
Vuorojen välissä toimintokiekkoa kierretään ja rakennusten
toiminnot kertautuvat. Mitä kauemmin odottaa, sitä useampaan
kertaan rakennuksen etu tapahtuu, kun rakennus lopulta valitaan.
Ongelma vain on, että toinen pelaaja voi omalla vuorollaan aktivoida
rakennuksen toisen pelaajan kiekolta maksamalla hänelle yhden rahan.
Raha toimii pelissä voittopisteinä ja lisäresurssina. Loppupeliä
kohden tulee peliin luonnollisesti mukaan rakennuksia, joilla
resursseja voi muuttaa rahaksi. Rakennuksista saa myös arvonsa
mukaan voittopisteitä. Le Havren ystäville peli on mainio, nopeasti
pelattava vaihtoehto. Itse en ole Le Havren ystävä.
