Viikonloppuun mahtui pelejä kelepo annos. Uusina testipenkkiin pääsivät Arkham Horror ja Carcassonne – Kivikausi. Tutummista peleistä peliaikaa saivat Memoir ’44, Dominion, Yspahan, Galaxy Trucker ja Power Grid.
---
Arkham Horror:
Pitkällisen odottamisen ja monen yrityksen jälkeen pääsin viime perjantaina kokemaan Cthulhun kauhun. Olin toki aikaisemmin tyypännyt tekelettä mutta loppuun asti saatettua peliä en vielä ollut päässyt kokemaan. Nyt nostan mikolle hattua kuuhun asti, kun hommasi pelin lisäosineen.
Ensimmäiselle matkalle mukaan lähtivät mikon ja minun lisäkseni maija ja hyrsky. Puolen tunnin jälkeen tilanne näytti aivan toivottomalta – hirviöitä ryömi Arkhamin kaduille joka kolosta ja portteja aukeili sinne tänne. Tässä vaiheessa saimme kuitenkin pari porttia sinetöityä ja yht’äkkiä alkoikin tuntua, että meillä on jopa mahkuja pysyä hengissä / järjissämme. Missään tapauksessa helppoa se ei ollut ja varsinkin meikäläisellä oli parikin kertaa kuuppa levitä, mutta onneksi pahimpien mörköjen kohtaamiseen löytyi rohkeutta viskipullosta ja Arkhamin mielisairaalassa oli aina tarvittaessa pehmeitä huoneita vapaana. Lopulta nelituntisen taistelun jälkeen muurasimme tarvittavan määrän portteja umpeen ja saatoimme huokaista… ainakin toistaiseksi.
Ensikommentteina sanottakoon, että Arkham Horror on pelimekaanisesti keskinkertainen mutta tarinana ja ajanvietteenä ykkösluokkaa. Ehdoton vaatimus onnistuneelle pelikokemukselle on vähintään yksi säännöt todella hyvin osaava henkilö sekä kertomukseen eläytyvä peliseura. Säännöissä on sen verran paljon muistettavaa ja häsmäisyyksiä, ettei 100% noboporukan kannata yrittää opetella lennosta sääntökirjaa selaamalla. Onneksi yksi säännöt hyvin taitava henkilö (=tässä tapauksessa mikko) voi kuitenkin opettaa pelin sen aikana tarinankerronnan lomassa. Myös englanninkielen taito on aika pakko olla hyvissä kantimissa.
Mulle ainakin pelin mörököllien kohtaaminen aiheutti sen luokan aivovaurion, että Arkham Horroria tekee mieli pelata lisää. Tässä vaiheessa BGG-arvosana: 9
---
Lauantaiaamun valkeudessa kirkkaimpana kimalsi pelipäivä Rauman kirjastolla. Itse heilahdin paikalle jo hyvissä ajoin setuppaamaan itsenäisyyspäivän kunniaksi Suomussalmen taisteluita (Memoir ’44). Tällä kertaa kävi niin ikävästi, että tikulla oli komennettavana Russkaja Stealth-mallia ollut T-34:n joka katosi jäljettömiin ja vei samalla jalkaväen turvaan motin keskeltä Suomussalmen pohjoispuolelta. Kun kapt. Mäkisen joukot tuhosivat idästä lähestyneen Neuvostoliiton 44. panssaridivisioonan, jäi voiton hakeminen Suomussalmen kirkolle linnoittautuneiden joukkojen tuhoamisen varaan. Ei ollut helppoa, kun murkulaa satoi taivaalta niskaan ja ryssien asemat olivat vankat sekä komentoyhteydet kunnossa. Seurauksena oli Suomen tappio.
Kirjaston muita pelejä olivat Yspahan ja Dominion. Näistä ensiksi mainittu on edelleen äyhäkkä paketti. Jälkimmäinen puolestaan on viimeisten pelikertojen perusteella selvästi nostanut statustaan meikäläisen silmissä. Tulee oikeastaan mieleen toinen parin viimeisen vuoden suosituimmista korttipeleistä – aluksi en tykännyt aivan mahottomasti mutta pikku hiljaa on peli alkanut löytää sijansa tämän pelaajan sydämessä.
Illalla vielä pikku seipäässä maria, maijan ja daven kanssa rekkailtiin galaksissa kunnon hirvipaistien päälle. Meni oikeastaan hämmentävän hyvin, kun reissujen aikana multa kosahti yksi ainoa pala irti aluksesta. Näköjään kannattaa vain suunnata tykit eteen ja pari sivuille sekä ottaa pyrstö täyteen suuttimia.
---
Seuraavana päivänä maijan kanssa otettiin valoisaan aikaan pari erää Carcassonne - kivikautta, jota tavoittelin SLS:n ketjuvaihdossa mutta löysin nyt sitten Raumalta myyjän. Muuten peli on perus Carcassonnea mutta peltojen pisteytys paljon loogisempi ja peli muutenkin monipuolisempi. Ainoa miinus tulee huonommasta ulkoasusta. Hienommilla graffoilla peli saattaisi saada originaaliin verrattuna pykälää korkeamman arvosanan. Mutta paras kokeilemistani Carcassonneista kuitenkin.
Sunnuntain itsenäisyyspäivän iltaa vietettiin Power Grideilemällä kuudella pelaajalla (maria, maija, dave, anselmi, juha, minä), ja olipa raskas kokemus. Peli stallasi heti kakkos-/kolmoskierroksilla täysin, kun kaikki yläpään voimalat työntyivät heti alussa markkinoille eikä kenelläkään ollut varaa niihin. Vastaavasti varallisuuden kartuttua, ei hyviä voimaloita enää ollut tarjolla. Omatkin mahikset voittotaisteluun murenivat näin alkumetreillä, kun odottelin ykkösvoimalan kaveriksi itselleni mukavaa kolmosta mutta peli tarjosi vain kalliita 5-7 tehoja. Ei oikein houkuttanut ostaa kahta ykkösvoimalaa mutta lopulta jouduin tähän nöyrtymään odoteltuani liikaa voimaloiden kanssa, kun samalla kuitenkin koitin pitää puoliani pelilaudalla. Neljän tunnin pelin jälkeen maria päätti lopettaa leikin rakentamalla 14 kaupunkiin, vaikka se samalla tarkoittikin sitä että hän jäi itse viimeiseksi. Ilman lopetusta peli olisi vielä jatkunut pitkään, sillä kaikki kaupungit olivat täynnä eikä Step 3 ollut aivan kulman takana. juha vei voiton tie-breakin anselmin edestä house rulella (vähiten CO2-päästöjä).
Nyt kun Gridiä on jo vähän useampi peli takana, on pelin yksi parhaista puolista (vaihtelevuus) osoittautunut kaksiteräiseksi miekaksi. Joillakin setupeilla peli vain tuppaa kestämään ja kestämään.
