Jottain pientä peliä on välillä ilmassa ollut. Kerran jopa pääsin käymään Rauman Vesitornilla pelaamassa =) Muuten on aika vierähtänyt koiranhautajaisissa.
Vesitorni 18.7.
Alkuun ensin loraenin kanssa otimma kahdestaan Roll through the Agesin, minkä perään toinen erä, johon myös moggman ja mk7 liittyivät. Ensimmäisestä tuli meitsille voitto (mistä alkoikin sitten alamäki). loraen vei toisen erän.
Seuraavaksi pelattuun Notre Dameen myös pool liittyi mukaan. Ittelläni homma meni pahasti käteen. En oikein tiedä mikä siinä lopulta mätti. Ei vaan sujunut. Oikealta puolelta ei tullut lainkaan apuja, sillä en vaan osannut lukea mk7:n peliä. Arvailin jatkuvasti väärin. Kaksi kertaa mm. kävi niin , että jättäessäni oman Notre Dame-kortin käteen, tuli oikealta juurikin toinen Notre Dame + jotain roskaa. No eipä sitä muutkaan niin hirveästi juhlineet. Loraen skoorasi ainoana sen maagisen 60p rajan yli. Itte jäin muistaakseni 57 pojoon, mikä riitti kolmaanteen sijaan.
Notren jälkeen siirryttiin enemmän in-your-face-toimintaan, kun pöytään levitettiin El Grande (loraen skippasi tämän). Alussa moggmani karkasi hieman mutta pool ohitti noin puolivälissä. Eikä pool sitten enää piikkipaikastaan luopunut, joten lopussa nähtiin mies - voitosta juopunut. Tiukan tasaista oli tosin, sillä kärkikolmikko mahtui 8 pojon sisään. Itte jäin kolmanneksi moggmanin puristaessa niukasti ohi.
Lopuksi vielä neljän hengen Stone Age. Tässäkin mulla hävisi kohtuullisen alun jälkeen kokonaan kärryistä vauhti. Kaikki vietiin aina nenän edestä. Ei vaan osannut ajoittaa toimintaansa. Pisterotkin repesivät aika rumiksi. Moggmani vei jollain 180 pisteellä. mk7 oli toinen 150+, meitsi jäi kolmanneksi 139p. Viimeiseltä sijalta meikäläisen pelasti vain poolin kokeellinen strategia hamstrata kaikki puut, jolloin muille sitä ei enää riittänyt. Kyllä niillä puilla pitäisi jotain kuitenkin tehdä.
---
Lisäksi heinäkuussa on mk7:aa vastaan erä Twilight Strugglea, pari erää Blokusta sekä pari Roll through the Agesia tullut pelattua. Nuo kaikki päättyivät meikäläisen voittoon lukuunottamatta yhtä Rolli-matsia. TS:ssä jopa runttasin voiton 2. Turnilla.
---
Lomareissun alkumetreillä kävin enskan luona kyläilemässä ja siellä koitettiin pari erää Carcassonnea. Toisessa maija ja enska liittoutuivat meikäläistä vastaan ja lopulta maija vei voiton.
Hesan reissulla puolestaan vierailtiin anniksen luona, joka oli pesuainetarjouksen mukana napannut Keltiksen mukaansa. Todellakin sopii Kadonneiden Kaupunkien nälkään ja plussana vielä moninpeli. Eipä Keltiksestä nyt jaksa tai pystykään niin hirveästi jauhaa mutta kaikin puolin kelpo tapaus.
---
Seuraavaksi matka on tuonut Kuopioon, jossa pelattiin jymy-r:n kanssa yksi aika legendaarinen Twilight Struggle, josta raportti löytyy BGG:stä:
KLIKK
Lisäksi Tour de Kallavesj'n jälkimainingeissa jaksettiin abin, tombon ja sumon kanssa jopa pelata parit For Salet. Tuo peli on mukavasti lyönyt läpi porukassa, jolla ollaan aikaisemmin lähinnä pokeria pelattu.
tiistai 27. heinäkuuta 2010
tiistai 13. heinäkuuta 2010
Kuuma kesä sulattaa aivot
Kesä käy kuumana (naisten ohella). Lautapelit tarjoaisivat oivan nelinumeroisen suojakertoimen äärimmäisen vaarallista UV-säteilyä vastaan mutta niin vain ei niitä nyt aivan mahdottomasti ole ehtinyt pelaamaan. Rauman lautapelikerhonkin pelit ovat jääneet viime aikoina väliin kesäkiireiden vuoksi.
Jotain kuitenkin:
Jussina mökillä pelattiin porukoiden ja maijan kanssa pari peliä Carcassonne Kivikautta.
Maijan kanssa mökkioloissa koitettiin myös erä 1960: The Making of the Presidenttiä. Kerran jos toisenkin vastustajan suusta kuului "En tykkää yhtään." Yleensä noina hetkinä kurmuutin maijan kuutioita laudalta. Loppu kuitenkin meni äärimmäisen tiukaksi. Kaappasin nimittäin vaalipäivänä New Yorkin (45) itselleni, mikä aiheutti 90 valitsijamiehen swingin suuntaani. Lopputuloksissa meikäläinen Nixonina voitti valitsijamiehin 304-233. New York siis ratkaisi.
Presidenttiä pelasimme myös mikon kanssa yhtenä iltana. Tuolla kertaa meitsi oli Kennedy. Peli meni aika lailla tasatahtiin pitkään, mutta mikolla kului hiukan turhan paljon ylimääräisiä campaign pointseja alueiden välillä liikkumiseen. Vaaleja edeltävälle kierrokselle lähdettäessä sulki Tricky Dick Westin ja Mid-Westin kokonaan meitsiltä tilanteessa, jossa hänellä oli noissa osissa maata erittäin tukeva johto. Aikamoinen tuskanvoihkaisu pääsi minulta siinä vaiheessa. Olin nimittäin laskenut erityisesti oman Mid-Westin kampanjani jäävän viimeisen kierroksen varaan.
Kuin ihmeen kaupalla kuitenkin onnistuin loihtimaan korteista sopivan eventtikombon ja työntämään vielä strategiapakkaan parit Mid-West-osavaltiot, joiden avulla pääsin tuonne kultasuoneen käsiksi. Sillä välin Nixon vei multa taas New Yorkin sekä lisäksi Californian. Lopulta äänestys meni suunnilleen samoin pistein meikäläisen hyväksi kuin peli maijaa vastaan.
1960:ssä on alkanut hieman ärsyttämään se, ettei pelin aikana ole oikein mitään hajua tilanteesta. Täytyy kehittää joku helmitaulu tai pisteträkki apuvälineeksi.
Näiden lisäksi lectus kävi tässä eilissäpäivänä Raumalla pyörähtämässä. Siinä sitten kahdestaan pelasimme yhdet erät Through the Agesia ja At the Gates of Loyangia.
Through the Agesissa lectus jäi alussa hieman militaryssä jälkeen, mitä sitten hyödynsin armottomasti. Siinä poltettiin taloja, ryöstettiin viljaa, riistettiin kulttuuria tai jopa tuhottiin wondereita. Eikä kaveri voinut mitään. Hiukan huonoa tuuria lectuksella tosin oli, sillä sotavoimat olivat muuten hienot mutta sopivia tactics-kortteja ei vain herralle noussut military-pakasta käteen. Loppupisteet olivatkin sitten reilusti meikäläisen hyväksi. lectus tosin pelasi vasta ekaa peliään full gamea, eikä siten ehkä ollut aivat kaikkea sisäistänyt. Varmasti ens kerralla sieltä vastaan asettuu kovempi sotilasmahti. Joitakin sääntöjä tuli kuitenkin itsekin opittua.
Loyangia pelasin nyt toista kertaa. Ihan kiva peli edelleen on ja varsinkin kaksinpelinä tuntuu toimivan huomattavasti paremmin kuin useammalla. Ei ihan niin paljon tartte nillittää vuorovaikutuksen havaitsemisen vaikeudesta. Mutta nyt taas nousi uusi valituksen aihe pintaan. Pelissä nimittäin saadaan niin niukalti pisteitä, että jotenkin parin tunnin peli tuntuu hukkaan heitetyltä jos tuloksena on vain vaivaiset 16-19 pojoa. Jotenkin sitä toivois näkevänsä ainakin 100. Ei homma peliä nyt huonoksi tee mutta olisi vain palkitsevampaa.
Jotain kuitenkin:
Jussina mökillä pelattiin porukoiden ja maijan kanssa pari peliä Carcassonne Kivikautta.
Maijan kanssa mökkioloissa koitettiin myös erä 1960: The Making of the Presidenttiä. Kerran jos toisenkin vastustajan suusta kuului "En tykkää yhtään." Yleensä noina hetkinä kurmuutin maijan kuutioita laudalta. Loppu kuitenkin meni äärimmäisen tiukaksi. Kaappasin nimittäin vaalipäivänä New Yorkin (45) itselleni, mikä aiheutti 90 valitsijamiehen swingin suuntaani. Lopputuloksissa meikäläinen Nixonina voitti valitsijamiehin 304-233. New York siis ratkaisi.
Presidenttiä pelasimme myös mikon kanssa yhtenä iltana. Tuolla kertaa meitsi oli Kennedy. Peli meni aika lailla tasatahtiin pitkään, mutta mikolla kului hiukan turhan paljon ylimääräisiä campaign pointseja alueiden välillä liikkumiseen. Vaaleja edeltävälle kierrokselle lähdettäessä sulki Tricky Dick Westin ja Mid-Westin kokonaan meitsiltä tilanteessa, jossa hänellä oli noissa osissa maata erittäin tukeva johto. Aikamoinen tuskanvoihkaisu pääsi minulta siinä vaiheessa. Olin nimittäin laskenut erityisesti oman Mid-Westin kampanjani jäävän viimeisen kierroksen varaan.
Kuin ihmeen kaupalla kuitenkin onnistuin loihtimaan korteista sopivan eventtikombon ja työntämään vielä strategiapakkaan parit Mid-West-osavaltiot, joiden avulla pääsin tuonne kultasuoneen käsiksi. Sillä välin Nixon vei multa taas New Yorkin sekä lisäksi Californian. Lopulta äänestys meni suunnilleen samoin pistein meikäläisen hyväksi kuin peli maijaa vastaan.
1960:ssä on alkanut hieman ärsyttämään se, ettei pelin aikana ole oikein mitään hajua tilanteesta. Täytyy kehittää joku helmitaulu tai pisteträkki apuvälineeksi.
Näiden lisäksi lectus kävi tässä eilissäpäivänä Raumalla pyörähtämässä. Siinä sitten kahdestaan pelasimme yhdet erät Through the Agesia ja At the Gates of Loyangia.
Through the Agesissa lectus jäi alussa hieman militaryssä jälkeen, mitä sitten hyödynsin armottomasti. Siinä poltettiin taloja, ryöstettiin viljaa, riistettiin kulttuuria tai jopa tuhottiin wondereita. Eikä kaveri voinut mitään. Hiukan huonoa tuuria lectuksella tosin oli, sillä sotavoimat olivat muuten hienot mutta sopivia tactics-kortteja ei vain herralle noussut military-pakasta käteen. Loppupisteet olivatkin sitten reilusti meikäläisen hyväksi. lectus tosin pelasi vasta ekaa peliään full gamea, eikä siten ehkä ollut aivat kaikkea sisäistänyt. Varmasti ens kerralla sieltä vastaan asettuu kovempi sotilasmahti. Joitakin sääntöjä tuli kuitenkin itsekin opittua.
Loyangia pelasin nyt toista kertaa. Ihan kiva peli edelleen on ja varsinkin kaksinpelinä tuntuu toimivan huomattavasti paremmin kuin useammalla. Ei ihan niin paljon tartte nillittää vuorovaikutuksen havaitsemisen vaikeudesta. Mutta nyt taas nousi uusi valituksen aihe pintaan. Pelissä nimittäin saadaan niin niukalti pisteitä, että jotenkin parin tunnin peli tuntuu hukkaan heitetyltä jos tuloksena on vain vaivaiset 16-19 pojoa. Jotenkin sitä toivois näkevänsä ainakin 100. Ei homma peliä nyt huonoksi tee mutta olisi vain palkitsevampaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
