Kuuma kesä sulattaa aivot

Kesä käy kuumana (naisten ohella). Lautapelit tarjoaisivat oivan nelinumeroisen suojakertoimen äärimmäisen vaarallista UV-säteilyä vastaan mutta niin vain ei niitä nyt aivan mahdottomasti ole ehtinyt pelaamaan. Rauman lautapelikerhonkin pelit ovat jääneet viime aikoina väliin kesäkiireiden vuoksi.

Jotain kuitenkin:
Jussina mökillä pelattiin porukoiden ja maijan kanssa pari peliä Carcassonne Kivikautta.

Maijan kanssa mökkioloissa koitettiin myös erä 1960: The Making of the Presidenttiä. Kerran jos toisenkin vastustajan suusta kuului "En tykkää yhtään." Yleensä noina hetkinä kurmuutin maijan kuutioita laudalta. Loppu kuitenkin meni äärimmäisen tiukaksi. Kaappasin nimittäin vaalipäivänä New Yorkin (45) itselleni, mikä aiheutti 90 valitsijamiehen swingin suuntaani. Lopputuloksissa meikäläinen Nixonina voitti valitsijamiehin 304-233. New York siis ratkaisi.



Presidenttiä pelasimme myös mikon kanssa yhtenä iltana. Tuolla kertaa meitsi oli Kennedy. Peli meni aika lailla tasatahtiin pitkään, mutta mikolla kului hiukan turhan paljon ylimääräisiä campaign pointseja alueiden välillä liikkumiseen. Vaaleja edeltävälle kierrokselle lähdettäessä sulki Tricky Dick Westin ja Mid-Westin kokonaan meitsiltä tilanteessa, jossa hänellä oli noissa osissa maata erittäin tukeva johto. Aikamoinen tuskanvoihkaisu pääsi minulta siinä vaiheessa. Olin nimittäin laskenut erityisesti oman Mid-Westin kampanjani jäävän viimeisen kierroksen varaan.

Kuin ihmeen kaupalla kuitenkin onnistuin loihtimaan korteista sopivan eventtikombon ja työntämään vielä strategiapakkaan parit Mid-West-osavaltiot, joiden avulla pääsin tuonne kultasuoneen käsiksi. Sillä välin Nixon vei multa taas New Yorkin sekä lisäksi Californian. Lopulta äänestys meni suunnilleen samoin pistein meikäläisen hyväksi kuin peli maijaa vastaan.

1960:ssä on alkanut hieman ärsyttämään se, ettei pelin aikana ole oikein mitään hajua tilanteesta. Täytyy kehittää joku helmitaulu tai pisteträkki apuvälineeksi.



Näiden lisäksi lectus kävi tässä eilissäpäivänä Raumalla pyörähtämässä. Siinä sitten kahdestaan pelasimme yhdet erät Through the Agesia ja At the Gates of Loyangia.

Through the Agesissa lectus jäi alussa hieman militaryssä jälkeen, mitä sitten hyödynsin armottomasti. Siinä poltettiin taloja, ryöstettiin viljaa, riistettiin kulttuuria tai jopa tuhottiin wondereita. Eikä kaveri voinut mitään. Hiukan huonoa tuuria lectuksella tosin oli, sillä sotavoimat olivat muuten hienot mutta sopivia tactics-kortteja ei vain herralle noussut military-pakasta käteen. Loppupisteet olivatkin sitten reilusti meikäläisen hyväksi. lectus tosin pelasi vasta ekaa peliään full gamea, eikä siten ehkä ollut aivat kaikkea sisäistänyt. Varmasti ens kerralla sieltä vastaan asettuu kovempi sotilasmahti. Joitakin sääntöjä tuli kuitenkin itsekin opittua.

Loyangia pelasin nyt toista kertaa. Ihan kiva peli edelleen on ja varsinkin kaksinpelinä tuntuu toimivan huomattavasti paremmin kuin useammalla. Ei ihan niin paljon tartte nillittää vuorovaikutuksen havaitsemisen vaikeudesta. Mutta nyt taas nousi uusi valituksen aihe pintaan. Pelissä nimittäin saadaan niin niukalti pisteitä, että jotenkin parin tunnin peli tuntuu hukkaan heitetyltä jos tuloksena on vain vaivaiset 16-19 pojoa. Jotenkin sitä toivois näkevänsä ainakin 100. Ei homma peliä nyt huonoksi tee mutta olisi vain palkitsevampaa.