War of the Ring

Kovasti tuppaa menot kasaantumaan aina yhteen läjään. Näinpä ittelläkin edellinen "vakkari" pelipäivä on jo lähes kolmen viikon takaa 4. syyskuuta ja seuraavan kerran pääsen vasta ens kuussa. Jotain kuitenkin tarttee tehdä,kun vielä hyllystäkin löytyy testaamattomia pelejä.

Toissailtana mk7 kanssa päätettiin demottaa War of the Ringiä. Ilmoitettu peliaika lupaili 180 minuuttia, joten arvioimme ensimmäisen pelin venyvän 5-6 tuntiseksi. Moinen pläjäys on hiukan turhan pitkä arki-iltaan, minkä vuoksi lähdimme liikenteeseen ihan vain opettelumielellä emmekä edes ajatelleet pelaavamme sotaa loppuun. Toisin kuitenkin kävi...

Itse pelihän on siis kaikennäköistä muovituubaa suoltavan Fantasy Flightin tuotos. Myös WotR:ssa muovia riittää, kun tantereille marssii parisataa muovifiguuria. Myös countteria ja läpyskää löytyy jos jonkinlaista kaikkea muuta turhaa sälää unohtamatta. Haluaisinpa pelata kerrankin matsin jotain FFG:n peliä, jossa jokin tarvike loppuu kesken.

Myös toinen FFG:n pelien tunnusmerkki toteutuu, eli helppojen sääntöjen pohjalta kirjoitettu monimutkainen sääntökirja. War of the Ringin mekaniikka on lähestulkoon perus Riskiä (hieman karrikoiden mutta Risk nyt tuli vain ekana mieleen) mutta silti vihkoa riittää parinkymmenen sivun edestä. En oikein ymmärrä miten ne jenkit sen tekee - sääntöjä lukiessa siinä tuntuu olevan melkoisesti kiharoita mutta pelatessa huomaa homman olevan paljon suoraviivaisempaa.

Kohtuullisen setupin jälkeen peli pyörähti käyntiin. Ensimmäinen reaktio oli, että tämähän näyttää todella hyvälle. Pelilauta on kaunis, muukin taide hyvännäköistä ja suuret figuarmeijat vaikuttavia. Tietysti maalaamattomina figut ovat hieman persoonatonta punaista/sinistä massaa mutta tuon massan määrä tekee kuitenkin vaikutuksen. Tilanteeseen oli todella helppo samaistua varsinkin, kun J.R.R. Tolkienin tarinat on tullu pariinkiin kertaan luettua. Siinä sotafiilis hiipii haarniskan alle aivan itsestään. Mikolla tilanne oli puolestaan päinvastainen. Kirjoja lukemattomana olivat kartta ja kansat outoja, paikkojen nimet olivat jatkuvasti sekaisin eikä symboleja ja keskeisiä hahmoja tunnistanut. Varmasti sotki peliä.

Kuten aikaisemmin totesinkin, on itse sotiminen melko suoraviivaista meininkiä: käy kimppuun - pelaa erikoiskortti - heitä noppaa - laske modifierit - poista kaatuneet. Onneksi kuitenkin pelissä on paljon muutakin, kuin pelkää taktista mättämistä. Molemmat pelaajat joutuvat nimittäin tekemään strategisia valintoja keskittyäkö sotaan vaiko Sormuksen kohtaloon. Varsinkin pahista pelaavalla nämä kysymykset ovat jokaisella kierroksella ajankohtaisia, kun hän kierroksen alussa päättää kuinka suuren osan resursseistaan uhraa Sormuksen metsästämiseen. Hyviksiä pelaavan on puolestaan tehtävä linjanveto pitääkkö Sormuksen saattue kasassa ja tähdätä Sormuksen tuhoamiseen vaiko hajottaa saattue ja johtaa vapaat kansat sotaan.

Itse pelissä meikäläinen Varjon komentajana keskityin selvästi enemmän sotimaan, kun taas mikko koki tämän tilaisuutena tuhota Sormus. Tällä malilla etenimme ja kuin huomaamatta olimmekin kohta lähellä pelin loppua. Aikaa tuossa vaiheessa oli mennyt sääntöselityksineen ja setuppeineen noin 5h eli reilusti enemmän kuin pelkkään demotukseen aioimme alunperin käyttää. Peli vain jotenkin imaisi mukaansa.

Lopetuskin meni hyvin täpärälle, kun Sormuksen saattue oli vielä kohtuullisen hyvävoimaisena enää askeleen päässä Tuomiovuoresta ja Varjo puolestaan tarvitsi enää kaksi voittopistettä voittamiseen. Vapaiden kansojen resurssit loppuivat kuitenkin juuri ratkaisevalla kierroksella kesken eikä Sormusta koskaan ehditty heittää tuleen. Mikäli molemmat voittoehdot olisivat täyttyneet saman kierroksen aikana, olisi hyvispelaaja voittanut. Todella täpärälle meni siis.

Virheitä pelin aikana tehtiin kuitenkin lukuisia mutta hyvää opettelua se oli. Täytyy vielä ainakin yksi kunnon peli tahkota ennen kuin lopullista arviota pystyy antamaan. Mielenkiintoista olisi myös päästä testaamaan kolmella tai neljällä pelaajalla, minkä peli mahdollistaa.

---

Eilen tuli myös käytyä ensimmäistä kertaa sintonicin luona pelailemassa. Yhden estymisen takia meitä oli sitten kolme pelaajaa: sintonic, mk7 ja meikäläinen.

Ohjelmassa ensimmäisenä oli El Grande König & Intrigue -lisärillä. Muuten peli on periaatteessa normaalia El Grandea mutta tällä kertaa pelaajat pääsevät itse luomaan oman 13 kortin pakkansa, jolla bidataan vuorojärjestyksestä. Lisäksi korteissa on omat erikoistoiminnot. Toisin sanoen nyt pääsee paljon enemmän vaikuttamaan omaan strategiaansa, mikä sopinee kokeneille pelaajille. Aloittelijoiden todennäköisesti olisi aivan mahdotonta millään tavalla arvottaa ja kombottaa pakkaansa.

En osaa sanoa tekeekö lisäosa peliä sen paremmaksi tai huonommaksi mutta erilaiseksi se sen tekee.

Pelin lopputulos näkyy kuvasta (keltainen-minä, vihreä-mk7, ruskea-sintonic). mikko oli kerännyt pakkaansa paljon special scoring -kortteja, kun taas meikäläinen pyrki perinteisesti laudan kautta pisteet keräämään. Kumpikin strategia näköjään toimi, sillä pisteissä eroa tuli se tasan yksi. mikko johti kyllä pitkään mutta onnistuin lopussa kirimään. sintonicci puolestaan kärsi pitkin peliä tasapuolisesti meidän molempien toimista.

Mielenkiintoisin hetki nähtiin juuri ennen viimeistä pisteytystä, kun valitsimme salaisesti alueita, joihin torniin sijoitetut caballerot menisivät. Siinä vaiheessa olin Valenciassa johdossa (2 caballeroa) ja sintonicilla oli siellä yksi caballero. Muualla olin kohtuu hyvissä asemissa ja laskeskelin, että Valencian menetys olisi mulle kaikkein suurin riski ja aiheuttaisi pahimmat tappiot. No, mikko ja minä sitten molemmat pelattiin Valenciaan, mikä toi siellä tasapelin ja ratkaisi pelin. Tiukkaa olj.

Ilta päätettiin sitten In the Year of Dragonilla, josta nyt voisi sanoa sen verran, että mukavan nopeasti etenevä peli on kyseessä. Hiukan latteaa meininki kuitenkin on, sillä jokaisen siirron tuomat pisteet pystyy varsin helposti laskemaan eikä siten peli aivan huippujännittävää ole. Suurin jännitys syntyy toisten muroihin kusemisesta ja blokkailemalla, jos näkee että jollain on jostain tietystä asiasta puutetta. Varsinaisesti hyökkämään toisen kimppuun ei eurotyyliin tietenkään pysty.

Aloitin pelin foorumilta lukemallani vinkillä napata tuplakäärö ekalla kiekalla, ja toimi. Voitin. Se siitä.

Messinki tuli, messinki meni...

Jos joku peli on tehnyt meikäläiseen vaikutuksen, niin se on Brass. Miniconissa lainasin sen siirtolalta ja pariin viikkoon sitä ehti sen neljä peliä tahkoamaan. Kolme ensimmäistä peliä voitin melko selvästi ja rupesin jo yhdellä aivosolulla ajattelemaan, että tämä luu on kaluttu. Mutta sitten paikalle ilmestyi a-p, joka näytti miten Messinkiä taotaan. Tuloksena selkeä tappio ja osoitus, että pelissä sittenkin riittää sitä syvyyttä ja vaihtoehtoisia strategioita. Koetun selkäsaunan jälkeen oli haikeaa luopua pelistä ja lähettää se takaisin oikealle omistajalleen, sillä revanssia olisi tehnyt mieli niin kovasti hakea...

Jännä homma muutenkin tuli tuon Brässitappion jälkeen huomattua, kun kaikissa muissakin peleissä sai sinä päivänä kyytiä. Meikäläisellä voitot ja tappiot tuntuvat tulevan purskeittain. Jos voitan päivän ekan pelin, on odotettavissa lisää voittoja suurella todennäköisyydellä. Jos taas niskaansa saa tappion, niin sit usein koko loppupäivä otetaan kunnolla trubaduuriin. Onko se sit sitä, että kun saa flown päälle, niin mikään ei pysäytä? Vai onkohan sitä täysin mielialapelaaja ja masentuu tappioista? Jaa'a, vaikea sanoa. Se vissiin lautapelailussakin näyttää pätevän samat lait kuin urheilussakin. Toisin sanoen itseluottamus on se tärkein avain voittoon.

Seuraavaksi parit raportit Rauman Vesitornilta, minkä jälkeen lopuksi muuta löpinää uusista pelihankinnoista ja muutamasta pelatusta pelistä.

---

29.8.2010

Brassi aloitettiin sääntöselityksellä, joka ei nyt aivan mutkattomasti menny, ku ittelläkin oli vielä hiukan vähän kaukana selkärangasta pelin kulku. Riittävän hyvin kuitenkin, kun kerran peli saatiin käyntiin. jinxteri ja moggman aloittivat satamilla/puuvillatehtailla, kun taas mk7 ja meikäläinen tykittivät Boltoniin hiilikaivosta pystyyn. No se oli se eka virhe mk7:lla ja meitsillä, sillä' eihän sieltä päässyt oikein mitenkään pois. Siinä hämäsi, kun paikka on keskellä lautaa mutta uloskäynnit ovat kanaalivaiheessa rajatut pelkästään idän suuntaan... Molemmilla tais jäädä nuo ykköstason hiilikaivokset kokonaan tyhjenemättä.

Kanaalivaiheen lopussa johdossa oli jinxteri ja vieläpä suurimmilla tuloilla mutta hänellä oli laudalla pelkästään "Tech Level 1"-rakennuksia, joten rautatievaiheeseen startti ei ollut ihan yhtä kova. Mulla puolestaan oli laudalla aika paljon kakkostason rakennuksia, mikä antoi hyvät lähtöasetelmat jälkipuoliskolle, vaikka olin sekä pisteissä että tuloissa hännillä. Lopussa homma menikin juurikin niin, että jinxteri ja meikä vietiin kärkipaikat. Elikkä pelissä voi näköjään pärjätä sekä kovalla aloituksella tai pitkällä kiihdytyksellä, mikä on hienon pelin merkki.

Brassin jälkeen pelailtiin vielä yhdet Bohnanzat. Lopputulokset: adebisi 19 - pool 15 - loraen 15 - moggman 12 - tiku 11.


5.9.2010

Aamulla aloitettiin apnien, anselmin, loraenin ja meikäläisen voimin Brässäämään. Porukka jakautui selkeästi kahteen porukkaan: loraen ja anselmi pykäs laudalle kaikkea minkä vain kerkesivät, kun taas apnie ja minä developpailimme. Itse lähdin tähtäämään pariin rautatievaiheen telakkaan, joista kilpailuun toivoin saavani Liverpoolin ja Ellsmere Portiin rakentamieni Tech Level 2:n satamilla pienen etulyöntiaseman. Telakoiden kehittämisen ohella kehitin tietysti niitä satamia ja muutaman puuvillan (kaikki Tech Level 2:een). apnie puolestaan kehitteli vain puuvillojaan (ja oisko ollut muutaman sataman). Kanaalivaiheen lopussa laudalle jäi vain apnien ja meitsin rakennuksia. apnie johti (43p), mulla oli 34p ja sit anselmin ja loraenin pisteitä en muista.

Rautatievaiheeseen lähdettäessä mulla olikin tosiaan hyvät asemat parin laivan rakentamiseen ja ne molemmat sieltä poksautinkin pöytään. Hyvä homma. En kuitenkaan saanut arvokkaimpia valimoitani enkä puuvillatehtaitani laudalle apnien tapaan, joten telakoista tulleet 2x18p eivät riittäneet kuromaan eroa umpeen. Kun vielä apniella oli varsin vakuuttava >50p rautatieverkosto vs. meikäläisen n. 15p, repesi ero lopussa entisestään. Loppujärjestys oli apnie 160p - adebisi 130p - loraen 100p - anselmi 90p (pisteet noin sinnepäin suurinpiirtein suunnilleen lähimain karkeat).

Jälkiviisastelua:
-apnie onnistui keskittämään rakentamisen arvokkaisiin valimoihin ja puuvillatehtaisiin, joten hänen ei tarvinnut lainkaan telakoita miettiä
-vaikka sainkin pelin toisella puoliskolla kärkeä hiukan rakennuspisteillä kiinni, niin homma ratkesi meikäläisen auttamattoman surkeaan rautatieverkostoon (kokonaiset kolme rakennettua rautatiepätkää)
-anselmi ja loraen putosivat kilvasta, kun heille ei jäänyt rakennuksiä kanaalivaiheen lopussa lakaisseen ison luudan jälkeen (vaikka muuten ihan ok pelasivatkin)



Seuraavaksi testailtiin sääntömuuteltua anselmin protoa. Ehkä hiukan parempaan suuntaan ollaan menty. Pistelasku on nyt hiukan monimutkaisempaa mutta pelaaminen toisaalta vähän jännittävämpää. Trade off, trade off. Sitä se on.


Sitten anselmi ja apnie häippäsivätkin ja myö jäätiin vesan kanssa kahdestaan pelivaillisiksi. Koklasimmepa siten Leaping Lemmingsin 2-pelin. Vaan olipa erilainen fiilis, kun nyt muistimme ottaa special cardit heti alkuun mukaan. Viimeksihän joskus alkukesästä peliä testattiin useamman pelaajan voimin, mutta tuolloin kortit unohtui jakaa. Pakko myöntää, että peli on toki parhaimmillaan oikein kaoottisena moninpelinä mutta näinkin oli hauskaa ja kortit toimivat kivasti. Tuli ainakin naurettua, kun sopulit yksi toisensa jälkeen jäivät kotkien kynsiin.


Ilta päätettiin sitten Vasco da Gamalla (vesa, pool, saarinen, adebisi). Kellään ei oikein säännöt tuoreessa muistissa olleet ja koko peli menikin jatkuvaksi sääntökirjan selaamiseksi ja tulkintojen muutteluksi. No tietysti homma oli sama kaikille, mutta vei vähän makua pelistä. pool purjehti Intian valtameren aalloilla parhaiten vieden pelin lopulta kohtuu selkeästi noin kymmenellä pisteellä, kun me muut puolestamme olimme muutaman pisteen päässä toisistamme.

Jälkiviisastelua
Peli oikeastaan ratkesi siihen, että pauli pelasi hyvin konservatiivisesti eikä ottanut juuri lainkaan riskejä vuorojärjestysnappeja valittaessa. Muut puolestaan pelasivat enemmän tai vähemmän upporikasta tai rutiköyhää. Kun toimintojen hinnat vain nousivat nousemistaan koko pelin ajan, menettivät paulia lukuunottamatta kaikki muut melkoisen kasan toimintoja. Pelissä, jossa actionit ovat muutenkin kortilla, on moinen melkoisen fataalia.


---

Juuri kun tyhjensin pelihyllyä myymällä kasan laatupelejä, tuli näköjään riittävän hyvä omatunto, jotta saattoi lisää pelejä hommata. Puolustuksekseni sanon, että toimin täysin spontaanisti ja Carpe Diem ja elin hetkessä ja muita koottuja selityksiä. Ensimmäisenä tartuin foorumilta tarjoukseen War of the Ringistä. Se tulikin jo postissa kotiin ja sääntöjä opetellaan parhaillaan. Seuraavaksi vuorossa olivat Shogun, Princes of Florence, Aavikon karavaanit ja toinen kopio Kivikausi Carcassonnesta. Näistä ainakin kahta jälkimmäistä kaavailin lahjoiksi, vaikka käytettyjä ovatkin. Shogun puolestaan saa yrittää täyttää Japani-aiheisten pelien aukon meikäläisen hyllyssä, sillä Jotenkin se oli pakko hankkia kun muutenkin niin paljon japsitavaraa iteltä löytyy. Florence... En oikeastaan tiedä miksi sen ostin. Kerran olen pelannut, joten ehkä sille pitää antaa se mahis. Tämä jälkimmäinen paketti ei ole vielä tullut mutta toiveikkaana odotellaan.

Muita pelattuja pelejä ovat Fairy Tale ja Bohnanza kanukkien ja maijan kanssa sekä yksi kolmen jaon matsi Lost Citiesiä maijan kaa.

Lisäksi mikon (mk7) kanssa väännettiin yksi matsi Dungeon Twisteriä, jonka aikoinaan hyllytin omasta hyllystäni (hmm... toimiikohan tämä suomenkieli ihan oikein näin). Voitin DT:n mutta kumpikaan ei sitä tajunnut ja peli jatkui, kunnes luovutin kun mitään ei ollut enää tehtävissä. Vasta seuraavana päivänä tajusin, että meikäläinenhän saavutti voittoehdon mutta samaan aikaan synkistyneet jatkonäkymät pimensivät silmät eikä tuota tullut huomattua. Edelleenkin pidän Dungeon Twisteriä vähän turhan shakkimaisena meikäläisen makuun, mutta odotan innolla mikolla olevien lisäosien testaamista. Vähän lisää kaaosta tuohon pakettiin, niin uskoisin homman uppoavan paremmin.

Myös Memoir Campaign Bookista pelattiin mikon kanssa yksi minikampanja testimielessä. Murskasin kaiken tuhannen pullan päreiksi. Täytyy kyllä ehdottomasti kirja hankkia, sillä kampanjat ovat sen varran maukkaan oloisia.