War of the Ring

Kovasti tuppaa menot kasaantumaan aina yhteen läjään. Näinpä ittelläkin edellinen "vakkari" pelipäivä on jo lähes kolmen viikon takaa 4. syyskuuta ja seuraavan kerran pääsen vasta ens kuussa. Jotain kuitenkin tarttee tehdä,kun vielä hyllystäkin löytyy testaamattomia pelejä.

Toissailtana mk7 kanssa päätettiin demottaa War of the Ringiä. Ilmoitettu peliaika lupaili 180 minuuttia, joten arvioimme ensimmäisen pelin venyvän 5-6 tuntiseksi. Moinen pläjäys on hiukan turhan pitkä arki-iltaan, minkä vuoksi lähdimme liikenteeseen ihan vain opettelumielellä emmekä edes ajatelleet pelaavamme sotaa loppuun. Toisin kuitenkin kävi...

Itse pelihän on siis kaikennäköistä muovituubaa suoltavan Fantasy Flightin tuotos. Myös WotR:ssa muovia riittää, kun tantereille marssii parisataa muovifiguuria. Myös countteria ja läpyskää löytyy jos jonkinlaista kaikkea muuta turhaa sälää unohtamatta. Haluaisinpa pelata kerrankin matsin jotain FFG:n peliä, jossa jokin tarvike loppuu kesken.

Myös toinen FFG:n pelien tunnusmerkki toteutuu, eli helppojen sääntöjen pohjalta kirjoitettu monimutkainen sääntökirja. War of the Ringin mekaniikka on lähestulkoon perus Riskiä (hieman karrikoiden mutta Risk nyt tuli vain ekana mieleen) mutta silti vihkoa riittää parinkymmenen sivun edestä. En oikein ymmärrä miten ne jenkit sen tekee - sääntöjä lukiessa siinä tuntuu olevan melkoisesti kiharoita mutta pelatessa huomaa homman olevan paljon suoraviivaisempaa.

Kohtuullisen setupin jälkeen peli pyörähti käyntiin. Ensimmäinen reaktio oli, että tämähän näyttää todella hyvälle. Pelilauta on kaunis, muukin taide hyvännäköistä ja suuret figuarmeijat vaikuttavia. Tietysti maalaamattomina figut ovat hieman persoonatonta punaista/sinistä massaa mutta tuon massan määrä tekee kuitenkin vaikutuksen. Tilanteeseen oli todella helppo samaistua varsinkin, kun J.R.R. Tolkienin tarinat on tullu pariinkiin kertaan luettua. Siinä sotafiilis hiipii haarniskan alle aivan itsestään. Mikolla tilanne oli puolestaan päinvastainen. Kirjoja lukemattomana olivat kartta ja kansat outoja, paikkojen nimet olivat jatkuvasti sekaisin eikä symboleja ja keskeisiä hahmoja tunnistanut. Varmasti sotki peliä.

Kuten aikaisemmin totesinkin, on itse sotiminen melko suoraviivaista meininkiä: käy kimppuun - pelaa erikoiskortti - heitä noppaa - laske modifierit - poista kaatuneet. Onneksi kuitenkin pelissä on paljon muutakin, kuin pelkää taktista mättämistä. Molemmat pelaajat joutuvat nimittäin tekemään strategisia valintoja keskittyäkö sotaan vaiko Sormuksen kohtaloon. Varsinkin pahista pelaavalla nämä kysymykset ovat jokaisella kierroksella ajankohtaisia, kun hän kierroksen alussa päättää kuinka suuren osan resursseistaan uhraa Sormuksen metsästämiseen. Hyviksiä pelaavan on puolestaan tehtävä linjanveto pitääkkö Sormuksen saattue kasassa ja tähdätä Sormuksen tuhoamiseen vaiko hajottaa saattue ja johtaa vapaat kansat sotaan.

Itse pelissä meikäläinen Varjon komentajana keskityin selvästi enemmän sotimaan, kun taas mikko koki tämän tilaisuutena tuhota Sormus. Tällä malilla etenimme ja kuin huomaamatta olimmekin kohta lähellä pelin loppua. Aikaa tuossa vaiheessa oli mennyt sääntöselityksineen ja setuppeineen noin 5h eli reilusti enemmän kuin pelkkään demotukseen aioimme alunperin käyttää. Peli vain jotenkin imaisi mukaansa.

Lopetuskin meni hyvin täpärälle, kun Sormuksen saattue oli vielä kohtuullisen hyvävoimaisena enää askeleen päässä Tuomiovuoresta ja Varjo puolestaan tarvitsi enää kaksi voittopistettä voittamiseen. Vapaiden kansojen resurssit loppuivat kuitenkin juuri ratkaisevalla kierroksella kesken eikä Sormusta koskaan ehditty heittää tuleen. Mikäli molemmat voittoehdot olisivat täyttyneet saman kierroksen aikana, olisi hyvispelaaja voittanut. Todella täpärälle meni siis.

Virheitä pelin aikana tehtiin kuitenkin lukuisia mutta hyvää opettelua se oli. Täytyy vielä ainakin yksi kunnon peli tahkota ennen kuin lopullista arviota pystyy antamaan. Mielenkiintoista olisi myös päästä testaamaan kolmella tai neljällä pelaajalla, minkä peli mahdollistaa.

---

Eilen tuli myös käytyä ensimmäistä kertaa sintonicin luona pelailemassa. Yhden estymisen takia meitä oli sitten kolme pelaajaa: sintonic, mk7 ja meikäläinen.

Ohjelmassa ensimmäisenä oli El Grande König & Intrigue -lisärillä. Muuten peli on periaatteessa normaalia El Grandea mutta tällä kertaa pelaajat pääsevät itse luomaan oman 13 kortin pakkansa, jolla bidataan vuorojärjestyksestä. Lisäksi korteissa on omat erikoistoiminnot. Toisin sanoen nyt pääsee paljon enemmän vaikuttamaan omaan strategiaansa, mikä sopinee kokeneille pelaajille. Aloittelijoiden todennäköisesti olisi aivan mahdotonta millään tavalla arvottaa ja kombottaa pakkaansa.

En osaa sanoa tekeekö lisäosa peliä sen paremmaksi tai huonommaksi mutta erilaiseksi se sen tekee.

Pelin lopputulos näkyy kuvasta (keltainen-minä, vihreä-mk7, ruskea-sintonic). mikko oli kerännyt pakkaansa paljon special scoring -kortteja, kun taas meikäläinen pyrki perinteisesti laudan kautta pisteet keräämään. Kumpikin strategia näköjään toimi, sillä pisteissä eroa tuli se tasan yksi. mikko johti kyllä pitkään mutta onnistuin lopussa kirimään. sintonicci puolestaan kärsi pitkin peliä tasapuolisesti meidän molempien toimista.

Mielenkiintoisin hetki nähtiin juuri ennen viimeistä pisteytystä, kun valitsimme salaisesti alueita, joihin torniin sijoitetut caballerot menisivät. Siinä vaiheessa olin Valenciassa johdossa (2 caballeroa) ja sintonicilla oli siellä yksi caballero. Muualla olin kohtuu hyvissä asemissa ja laskeskelin, että Valencian menetys olisi mulle kaikkein suurin riski ja aiheuttaisi pahimmat tappiot. No, mikko ja minä sitten molemmat pelattiin Valenciaan, mikä toi siellä tasapelin ja ratkaisi pelin. Tiukkaa olj.

Ilta päätettiin sitten In the Year of Dragonilla, josta nyt voisi sanoa sen verran, että mukavan nopeasti etenevä peli on kyseessä. Hiukan latteaa meininki kuitenkin on, sillä jokaisen siirron tuomat pisteet pystyy varsin helposti laskemaan eikä siten peli aivan huippujännittävää ole. Suurin jännitys syntyy toisten muroihin kusemisesta ja blokkailemalla, jos näkee että jollain on jostain tietystä asiasta puutetta. Varsinaisesti hyökkämään toisen kimppuun ei eurotyyliin tietenkään pysty.

Aloitin pelin foorumilta lukemallani vinkillä napata tuplakäärö ekalla kiekalla, ja toimi. Voitin. Se siitä.