Kakkospesällä

Eilissäpäivänä Rauman lautapelikerhon kakkospesällä oli jotain meininkiä:

Alkuun testattiin Cosmic Encounteria. Jokainen pelaaja edustaa, jotain alien-rotua ja tavoitteena on saada valloitettua muilta pelaajilta vähintään viisi planeettaa. Hyökätessä lähetetään ensin omat joukot, minkä jälkeen hyökkääjä ja puolustaja saavat vapaasti koittaa houkutella muita pelaajia liittoon keskenään. Joukkojen yhteenlasketun voiman lisäksi molemmat pelaajat lätkäsevät pöytään kortit, joista tulee lisäpoweria tms. erikoisuuksia. Häviäjäosapuolen joukot tuhoutuvat ja voittajaosapuoli saa planeetan. Melko yksinkertaista touhua siis. Homman juju onkin perussääntöjä rikkovissa erikoisominaisuuksissa ja diplomatiassa.

Meikäläisellä oli varsin kiva erikoisominaisuus. Olin nimittäin Zombie, jonka joukot eivät lainkaan tuhoudu vaan palautuvat aina kotiplaneetoille. Pystyin siis rauhassa lähettämään aluksia sotaan ja grindaamaan näin vastustajilta kortteja kädestä ja puolustajia planeetoilta. Lähdinkin moneen taisteluun vain mallin vuoksi häviämään ja tarkoituksella pelaamaan Negotiate-kortteja, joilla sai hävitessään ryöstää toisen kädestä kortteja. Mutta pisteitä ei tällä tavalla saatu. Olinkin vielä nollilla, kun jo ensimmäinen pelaaja pääsi neljään pojoon, mikä on yhden pisteen päässä voitosta.

En vissiin vaikuttanut tarpeeks vaaralliselta, kun onnistuin neuvottelemaan itseni parille planeetalle ilmaiseksi. Sitten parilla onnistuneella hyökkäyksellä pääsin vielä kahdelle muulle planeetalle ja niin vain sitä oltiin voittotaistelussa mukana. Tässä vaiheessa sintonic, mk7, pool ja meitsi oltiin kaikki neljässä pisteessä ja hermanni "agonizer" kolmessa.

Hienoimman piirteensä peli näytti tuota pikaa:
Koko pelin ajan olimme mk7:n kanssa toisiamme kurmuuttaneet välillä ihan vain huvin vuoksikin mutta niin vain tilanne muotoutui sellaiseksi, että verivihollisten oli edullista liittoutua keskenään ja napata kaksoisvoitto. Oikein nauratti koko homman absurdius, kun paiskasimme kättä ja onnittelimme toisiamme hienosta yhteistyöstä =D

CE:n jälkeen mk7 ja hermanni olisivat kovasti halunneet Warrior Knightsia pelata mutta aikataulu ja pelaajavajaus tulivat eteen. Näinpä päädyimme koittamaan lyhyempää, suomalaisvalmisteista Hornetia. Ittelläni ei oikein ennakko-odotuksia ollut, sillä surinasta huolimatta en ollut jaksanu sen kummemmin peliiin tutustua. Idea toki oli tuttu, mutta kuulemani kritiikin perusteella peli meni luokkaan "testataan mahdollisuuden myötä". No nyt se mahis tuli.

Hornetissakin on mukavan yksinkertaiset säännöt. Graafisesta ulkoasusta en nyt niin tykännyt, sillä pesien kirjaimia ei meinannut millään laudalta erottaa, meeplet näyttivät enemmän jäniksiltä ja herhiläiset 13-vuotiaan piirtämiltä. Meininki oli kuitenkin kivaa in-your-face-mättöä, kun toisten edestä varasteltiin mesikuutioita laudalta tai heitettiin hunajat pois pesistä. Tykkäsin myös siitä, että jokaisen toiminnon pystyi pelaaman safetyna tai sitten sai tavoitella riskillä isompia potteja. Sitä joka kierroksella joutui oikein tosissaan pohtimaan "tuleeko nyt joku kusemaan meikäläisen homman, jos vähän riskeeraisin". Myös strategiaa saa miettiä, sillä missään tapauksessa joka ikisessä pesässä ei kannata olla mukana kamppailemassa.

Itse kattelin vähän pesien sijaintia, pisteytysjärjestystä ja vuorojen määrää pisteytysten välillä ja päädyin panostamaan A-, D- ja G-pesiin (pesät pisteytettiin aakkosjärjestyksessä A-J). Kaksi ekaa onnistuinkin saamaan itelleni ja suunnitelma näytti menevän nappiin, kun sain G-pesäänkin selvän enemmistön. Mutta niin vain sintonic ja mk7 yksissä tuumin päättivät olla antamatta voittoa meikäläiselle ja tyhjensivät pesän niin, ettei sitä kukaan saanut. Tämän jälkeen tilanne oli 2-2-1-1-0 (mk7-adebisi-sintonic-hermanni-pool), ja kolme pesää jäljellä. Pool oli käytännössä pelistä ulkona, sillä meikäläistä lukuunottamatta kaikki olivat aina vuorollaan kusseet poolin muroihin. Minkäs siinä teet, kun 3vs1 joutuu pelaamaan.

Lentelin siinä sitten H-pesälle, sillä se oli tyhjänä ja pisteytysvuorossa seuraavana. Kimurantiksi homman kuitenkin teki se, että medet olivat vähissä enkä oikein pystynyt kilpailemaan muita vastaan H-pesän hallinnasta. Mutta onneksi pahimmalla kilpailijalla mk7:lla oli myös mesipula, joten päätin hunajan tuottamisen sijaan keskittyä meden keräämiseen toiveenani torpata mk7:n riskimedetykset ja tähdätä näin tie-breakiin, jossa olisin ollut melko vahvoilla. Ja sehän torpedointi onnistui!!! Olin juuri se ratkaiseva kolmas medenkerääjä pari kertaa, millä upotin mk7:n pelin. Viimeisellä kierroksella oli sitten käytännössä aivan sama pelata hunajointikortti mutta tässä vaiheessa tulikin jokeri pöytään eikä menty edes tie-breakiin. Kolmelta pelaajalta sattui vahinko, ettei viimeisellä kierroksella enää hunajoinnut, ja näin sain kuin sainkin sen ratkaisevat kolmannen pisteen H:sta ittelleni. No eipä tuo todellisuudessa tainnut peliä lopulta ratkaista, sillä tie-break olis tod.näk. mennyt meikän nimiin.

Mutta kaiken kaikkiaan hauskaa ajanvietettä Hornet on ainakin viidellä pelaajalla. Ei ehkä maailman syvin peli mutta sisältöönsä nähden sopivan mittainen. Kaaosta on juuri sopivasti mutta ei liikaa, joten jonkinlainen kontrollintuntu pelissä koko ajan on.

---

Yhtenä iltana tuli myös marian, daven ja maijan kanssa Mäntsälää otetteua erä. Sai kyllä pari kertaa kunnon räkänaurut kajauttaa, kun täysi bluffi meni kaikilta läpi.