Shogun

Viime viikonloppuna piti päästä Shogunia testaamaan Rauman kirjastolla. Aamuksi oli varattu slotti Le Havrelle ja iltapäivä Shogunille. Kävi kuitenkin sitten niin, että setupattiin jo Le Havrea kun Shogunin himoitsijat tulivat paikalle ja heillä oli kova kiire. Kun ei viittiny kesken kaiken hypätä Le Havresta poiskaan ja pojilla kova hinku ja kiire, niin jäi itellä Shogun välliin. Harmi sinänsä mutta eipä siinä.

Le Havressa sintonic, pool ja meikä otettiin kolmestaan täyspitkää peliä. Meitsi lähti kokeilemaan heti alussa pöytään nousseen erikoisrakennuksen, Fish Restaurantin (Smoked Fish -> 3 frangia), tehoa ja rakensin itselleni kaiken tarvittavan kunnon kalakoneeseen. Toivoin siinä, että pool ja sintonicci siinä sitten kilpailisivat keskenään jostain muusta. Kone pyöri ihan ok kivasti ja rakentamisen sijaan tuli osteltua laivoja ja rakennuksia. Homma kuitenkin kusi voittoa ajatellen, kun varsinkin näin kolminpelissä kilpailu resursseista ei ole niin kovaa ja jos siinä vielä yksi (kuten minä tällä kertaa) lähtee sooloilemaan ufostrategioilla niin muille jää liian lokoisat oltavat. poolinkan nenän edestä ei juuri kertaakaan taidettu viedä mitään ja hän pääsikin jylläämään perinteisellä "rakenna paljon ja hommaa siinä sivussa hiiltä ja terästä"-strategialla. Pysyin kuitenkin loppuun asti kalalinjalla, sillä halusin kattoa mihin se oikein riittäisi. No himpun alle 200 frangia sillä keräsi, kun poolilla oli vastaavasti vajaa 250f. sintonicci oli vissiin siinä 150 paikkeilla. Ihan validi strategia toi kalahomma on, jos peli on tiukkaa ja kaikesta on puutetta mutta ei ainakaan näin löysässä kolminpelissä.

El Grandella jatkettiin ja myös vesa liittyi remmiin. Tässäkin ajattelin kokeilla jotain uutta ja yritin kiusata kaikkia mahdollisimman paljon. No ongelmaksi siinä vain muodostuu se, että kiusaaja joutuu aina ottamaan kortin, jolla saa vain kaksi caballeroa laudalle. Se on aivan liian vähän kiusanteon voimaan nähden. Ekan pisteytyksen jälkeen viimeisenä ollessa olikin pakko vaihtaa perinteisempiin menetelmiin, jottei aivan naurettavalla tavalla olisi kaikille hävinnyt. pooli oli siinä vaiheessa jo parikymmentä pistettä karussa ja positio laudalla oli äärettömän vahva, joten vaikeaa loppupeli tuli oleman. Kohtuullisesti kiri kuitenkin onnistui enkä hävinny lopussa poolille kuin joku kymmenkunta pistettä. sintonicci kuitenkin viritti vielä paremmin ja harppoi reilun kymmenen pisteen takamatkalta voittoon. Siinä tietysti auttoi se, että ekan kiesin jälkeen alkoi kollektiivinen johtajan lyöminen, joten ei se ollut erityisesti omaa hyvyyttä tai poolin huonoutta että häntä onnistuttiin kiinni saamaan. El Grande on kyllä hieno peli. Käsittämätöntä miten tämän on aikoinaan voinut tuomita hirmu kuivaksi.

Lopuksi vielä ehdittiin 40min Notre Dame pelaamaan. Tää on hieno pakkaus näin nopeaksi peliksi. Nyt peli sujui kohtuullisesti ja kortit nousivat kivasti eikä oikein todella pahoja hömppäkömpiäisiä päässyt käymään. Joskaan toisaalta aivan ufohyvään suoritukseenkaan ei yltänyt, mistä piti oikealla puolella pelannut vesa aika hyvin huolen. Tuloksena kuitenkin 69p, mikä riitti voittoon.

---

Shogunin testaamatta jääminen kaiveli tietysti kovasti, joten seuraavana päivänä järkättiinkin testisessio kaikessa rauhassa. maija, mikko, jinxter ja minä oli nelikko, jolla peli pyörähti käyntiin.

Vastakkainasettelua ja taistelupareja lähettiin hakemaan jo setupin aikana, kun julistin mikko-Daimyon pahaksi ja että hänet pitäisi kartalta hävittää. mikko sai vissiin tästä sen verran adrenaliinia suoniinsa, että pelin puolivälissä hän oli repinyt muutaman pisteen kaulaa muihin nähden.

Ja voi hyvä tavaton mikä spekulointi sitten alkoi. Kaikki selittivät kilpaa toisilleen omaa näkemystään kenellä on vahva positio, ja kuka on voittamassa. Päällekkäiset argumentit sekoittuivat melkoiseksi puuroksi. Kerrassaan loistavaa! Tämmöistä sen pelaamisen pitää olla - tunnetta ja kiihkoa. Tilanne kuitenkin rauhoittettiin ruokatauolla, joka pidettiin ennen toista vuotta.

Toinen vuosi toikin uudet kujeet. Tilanne laudalla oli analysoitu monelta kantilta ja kaikki lähtivätkin toteuttamaan jonkinlaista master plania. Omalta kannaltani mielenkiintoisimmat hetket nähtiin heti keväällä, kun riskeerasin riisin kanssa. Päätin nimittäin kerätä sitä vakavan uhan alla olleelta alueelta, joka toisaalta oli oikea riisiaitta. Ongelmana vain oli se, että toimintoja päätettäessä hyökkäysten ja sadonkorjuun keskinäinen järjestys oli vielä piilossa. No niinhän siinä kävi, että menetin tuon alueen ja jäin ilman ruokaa. Seuraavasta talvesta oli siis tulossa rankka. Ja näin myös kävi, sillä menetin talven kapinoissa kaksi aluetta, joissa molemmissa oli rakennuksia ja joiden avulla olisin saanut ainakin yhden enemmistön ja estänyt mikkoa saamasta toisen.

Lopputuloksissa jäin toiseksi häviten mikolle kaksi pistettä. Mutta tappio ei kauaa harmittanut, sillä niin kivaa Shogunia oli pelata. Jopa yleensä konfliktipelejä karsastava maijakin tykkäsi ja vielä näinä myöhempinä päivinäkin on muistanut peliä kehua. Kai se on se, että peli ei ole pelkkää hakkaamista ja taistelumekaniikka torneineen on mielenkiintoinen. Torni myös keventää taistelufiilistä kortteihin ja noppiin verrattuna, sillä tulos on helppo nähdä eikä mitään modifiereita tartte alkaa laskemaan. Toisaalta taistelumekaniikka ei kuitenkaan ole liian yksioikoinen vaan ihmeetkin ovat mahdollisia.

Näin ensipelillä säännöt eivät tietenkään olleet aivan täysin hallussa ja moneen otteeseen johonkin erikoistapaukseen haettiin tulkintaa sääntökirjasta. Ensimmäinen vuosi pelissä kestikin noin kolmisen tuntia, minkä jälkeen päätettiin pitää pieni ruokatauko, Kun verensokeri oli hieman saatu nousemaan, ei toisessa vuodessa mennytkään sitten enää kuin puolet ekasta vuodesta. Varmaankin homma on mahdollista puristaa noin kolmeen tuntiin.

---

Nyt viikonloppuna onkin tulossa Warcon. Ei ihan täysimittaisesti tuolla voi paukuttaa. Ei pysty, ei kykene. Saapa nähdä mitä jää tuliaisiksi