lauantai 24. joulukuuta 2011

Vieraskynässä - anselmi

Rolling, rolling, rolling

Jatketaan syksyllä alkanutta "Älä anna lähiblogisi kuolla" -kampanjaa. Pahoin kuitenkin pelkään, että adebisi ennen pitkään alkaa taas kirjoittaa. Viimeistään kun Secret Santa -paketti saapuu perille, on hänen pakko päästä leveilemään uusilla peleillään!

Viestin otsikko ei liity Country & Western musiikkiin, vaan noppavetoisiin peleihin, joita on Rauman kirjastolla jostain syystä tullut lyhyen ajan sisällä testattua lukuisia. Tuntuu kuin kaikissa parin viime vuoden aikana ilmestyneissä peleissä pitää olla noppa jollakin tavalla ympättynä mukaan mekaniikkaan. Hassua sinänsä, kun ottaa huomioon että muutama vuosi takaperin noppa oli lähes kirosana uusissa lautapeleissä. Ehkä asiat vain menee sykleissä.

Ensimmäinen testattava oli Quarriors, joka tiivistettynä on Dominionia nopilla. Pelaajalla on pussi, josta omalla vuorolla kaivetaan vakiomäärä noppia. Nopat heitetään ja nopista riippuen silmälukuina voi tulla eri määrä magiaa tai erilaisia öllömöhkiäisiä. Heitoilla saadut öllömöhkiäiset hyökkäävät myötäpäivään muiden pelaajien pöydällä olevia öllömöhkiäisiä vastaan. Tappelut ratkeavat nopissa olevien hyökkäys- ja puolustusarvojen perusteella. Puolustavan pelaajan möhkiäiset joko torjuvat hyökkäyksen tai menehtyvät. Menehtyneet möhkiäiset siirretään pelaajan edestä hänen hylkykasaan. Hyökkäävän pelaajan möhkiäiset eivät menehdy hyökätessä. Nopista saadulla magialla pelaaja voi puolestaan hankkia uusia noppia. Uusien noppien silmäluvuissa on yleensä enemmän magiaa, parempia möhkiäisiä ja erilaisia taikoja, jotka antavat lisänoppia, uusia heittoja tai vahvistavat möhkiäisiä. Käytetyt nopat menevät aina pelaajan hylkykasaan. Pelin voittaa eniten pisteitä kerännyt pelaaja. Pisteitä saa kun onnistuu pitämään möhkiäisiä hengissä edessään kokonaisen kierroksen. Pistemäärä riippuu möhkiäisestä. Pisteytetyt möhkiäiset laitetaan vuoron alussa hylkykasaan ja pisteytyksen yhteydessä voi halutessaan poistaa hylkykasasta noppia. Kun nopat pussista loppuvat, sekoitetaan hylkykasassa olevat nopat takaisin pussiin. Peli päättyy, kun joku pelaajista saavuttaa tietyn pistemäärän tai kun myytävät noppalajit alittavat tietyn lukumäärän.

Dominioniin verrattuna Quarriors oli miellyttävämpi pelikokemus. En ole Dominionin suuri ystävä, mutta Domppaan verrattuna Quarriorsissa viehätti pelin sujuvuus. Noppien heittäminen on yksinkertaisesti nopeampaa kuin korttien kanssa plärääminen. Tarinan kaarta Quarriorsissa on kenties Dominioniakin vähemmän.

Seuraavaksi Sintonic kaivoi repustaan Troyesin. Testaajina minun ja Sintonicin lisäksi Lorean. Peli on yhdistelmä työläisten asettelua ja toimintojen suorittamista oikeaväristen noppien silmäluvuilla. Noppien suuremmat silmäluvut ovat yleensä hyödyllisempiä kuin pienemmät. Työläisten lukumäärän ja sijainnin perusteella pelaajat heittävät vuoron alussa yhtaikaa valkoisia (papisto), keltaisia (kauppias) ja punaisia (sotilas) noppia. Nopat asetetaan laudalla pelaajan alueelle. Vuorollaan pelaaja tekee yhden toiminnon samanvärisillä nopilla ja poistaa käytetyt nopat laudalta. Toimintojen avulla pelaaja voi asettaa työläisiään uusiin asemiin, tienata rahaa, hankkia vaikutusvaltaa tai kerätä voittopisteitä. Rahan avulla pelaaja voi omien noppien sijaan tai niiden lisäksi ostaa toisten pelaajien noppia. Vaikutusvallan avulla voi heittää noppia uudestaan tai muuttaa noppien silmälukuja. Peliä pelataan viisi kierrosta, jonka jälkeen on loppupisteytys. Kolmen ensimmäisen kierroksen alussa arvotaan uusi toimintokortti papisto-, kauppias- ja sotilasosioihin sekä eräänlainen hyökkäyskortti laudan alareunaan. Hyökkäyskortin ehdot suorittamalla kortti poistuu ja hankkeessa mukana olleet saavat voittopisteitä. Voimassa olevat hyökkäykset tulee torjua vuoron alussa yhteisvoimin, muuten pelaajat menettävät hyökkäyksestä riippuen asemia laudalla, rahaa tai vaikutusvaltaa. Hyökkäykset vaikuttavat yleensä pelaajiin eri tavoin, joten toisinaan yhteistyö kiinnostaa toisinaan taas ei. Loppupisteytykseen vaikuttaa pelaajille alussa jaetut pisteytyskortit, jotka paljastetaan muille pelaajille vasta pelin lopussa. Pisteytyskorttipakasta jaetaan yksi kortti jokaiselle pelaajalle. Pisteytyskortit kertoo mistä saa lisäpisteitä esim. tyyliin 6 rahaa pelin lopussa antaa 1 lisäpisteen.

Alkuun pelissä hieman kesti hahmottaa mitkä asiat vaikuttavat mihinkin. Erityisesti rahan ja vaikutusvallan käyttö tahtoi mennä välillä sekaisin. Testipelissä meillä oli pitkään voimassa hyökkäyskortti, joka söi kaikkien vaikutusvaltaa. Rahaa oli kuitenkin tarjolla runsaasti, joten toisten noppia ostettiin surutta pois. Tämä aiheutti harmia erityisesti viimeisellä kierroksella, kun muut pelaajat syytivät sinulle arvotonta rahaa vieden tärkeät toimintonopat mennessään. Peli päättyi lopulta Sintonicin selvään voittoon, vaikka hän joutui vaihtamaan strategiaansa pelin aikana. Kokonaisuutena Troyes on testatuista neljästä noppapelistä kiinnostavin.  Pelaaminen tapahtuu selkeästi noppien ehdoilla. Nopat eivät kuitenkaan ole pelkkä tuurielementti, vaan ohjaavat pelaajien päätöksiä tehokkaasti. Sopeutuminen ja luovien ratkaisuiden löytäminen annettujen noppien silmäluvuilla on avain voittoon.

Pari viikkoa myöhemmin oli aika laittaa kieli reippaasti poskelle, kun Sintonic levitti pöydälle King of Tokyon. Meidän lisäksi mukana testaamassa oli mk7 sekä kerhon uusin tulokas minotaur. Pelissä jokaisella on oma hirviö, jonka terveys on alussa 10. Pelinopan silmälukuina on 1,2,3,salama, sydän ja käpälä. Salama antaa pelissä käytettävää valuuttaa. Sydän lisää terveyttä. Käpälä vastaavasti heikentää kilpailevan hirviön terveyttä. Pelilauta on yksinkertaisesti kuva Tokiosta. 5-6 pelaajan pelissä käytetään myös laudalla olevaa Tokionlahtea. Tavoitteena pelissä on pysyä hengissä ja kerätä 20 voittopistettä. Pelin voittaa ensimmäisenä vähintään 20 pistettä kerännyt tai viimeisenä hengissä oleva hirviö. Vuorollaan pelaaja heittää kuutta noppaa ja heiton voi uusia korkeintaan kahdesti. Pisteitä voi kerätä heittämällä riittävästi samansuuruisia numeroita. Kolmella samalla saa numeron osoittaman määrän pisteitä. Jokainen ylimääräinen noppa samaa numeroa antaa lisäpisteen. Esimerkiksi heittämällä 5 kakkosta saa 4 pistettä (2+1+1). Lisäksi pisteitä voi kerätä hengailemalla Tokiossa. Kun onnistuu häätämään toisen pelaajan pois Tokiosta, voi mennä itse tilalle. Häätämällä toisen pois ja pysymällä Tokiossa kokonaisen kierroksen kerää pisteitä. Tokiossa hengailulla on kuitenkin hintansa. Heitetyt käpälät kohdistuvat aina hirviöön, joka roikkuu Tokion pilvenpiirtäjissä. Toisaalta Tokiossa oleva hirviö läimäisee käpälällään kaikkia kanssahirviöitä. Heitetyt sydämet parantavat omaa hirviötä, paitsi Tokiossa ne menevät hukkaan. Valuutalla pelaaja voi hankkia kortteja, jotka antavat lisäominaisuuksia kuten lisänoppia, suojia, lisäpisteitä, jne. Kortteja on tarjolla kolme kappaletta, mutta rahalla nekin voi uusia.

Ennen pelaamista olin lukenut Matt Draken (http://drakesflames.blogspot.com) arvostelun pelistä ja ensivaikutelma oli, että hohhoijaa taas yksi teinipojille suunnattu öllömöhkiäispeli lisää. Voi kun osasinkin olla väärässä. King of Tokyo on erinomainen esimerkki pelistä, jossa teema kannattelee peliä. Melkein tunsi roikkuvansa Tokion pilvenpiirtäjissä ja harmitteli muiden häirintää, kun yritit telmiä kaupunkia tasaiseksi. Pelissä voi ottaa isoa riskiä menemällä Tokioon heikossa hapessa, mutta todennäköisyydet puhuvat usein puolestaan. Meidän pelissä tämän sain tuntea nahoissaan minotaurin hirviö. Player elimination on keskeinen osa peliä, mutta koska peli kestää vain parikymmentä minuuttia se ei juuri haittaa. Loppua kohden peli tiivistyy ja meidänkin pelissä kaikilla kolmella vielä mukana olleella hirviöllä oli vahva mahdollisuus voittoon. mk7 ei kuitenkaan kyennyt 8 heitolla saamaan yhtä kolmosta, joten korjasin voiton seuraavalla vuorolla. King of Tokyossa ja Quarriorsissa on paljon samoja elementtejä, mutta King of Tokyossa teema on paremmin läsnä ja tekee pelaamisesta nautittavampaa. King of Tokyo on erinomainen lyhyt täytepeli ja ainoa kysymysmerkki on miten se kestää uudelleenpelaamista?

Viimeisenä testipenkissä oli Stefan Feldin suunnittelema noppavetoinen Castles of Burgundy. Pelissä  jokaisella on oma erilainen kartta, joka koostuu erivärisistä alueista. Alueet puolestaan koostuvat yhdestä tai useammasta kohdasta, joita peitetään alueen väriin sopivilla laatoilla. Jokaiseen kohtaan on merkitty silmäluku. Noppien silmälukujen perusteella laattoja hankitaan yhteisestä varannosta omaan varastoon ja toisaalta asetetaan omasta varastosta kohtiin aiempien laattojen viereen. Alueen valmistuessa siitä saa pisteitä. Suuremmat ja aikaisemmin valmistuneet alueet antavat paremmin pisteitä. Vuoron alussa pelaajat heittävät kahta noppaa. Noppien silmälukujen perusteella pelaaja tekee omalla vuorollaan kaksi toimintoa. Yleensä toiminto on joko hankkia laatta varastoon tai siirtää laatta kartalle. Kartalle vietäessä laatat usein antavat jonkin ylimääräisen toiminnon. Esimerkiksi laivalaatan asettaessaan pelaaja saa tuotelaattoja ja putoaa samalla vuorojärjestyksessä pykälän alaspäin. Muita toimintoja on muun muassa myydä tuotteita tai hankkia modifiointilaattoja, joiden avulla voi säädellä noppien silmälukuja. Tuotteita myymällä saa voittopisteitä ja rahaa. Rahan avulla voi ostaa laattoja yhteisestä varannosta ilman toimintoa. Peli koostuu 5 vaiheesta ja vaiheiden välillä yhteiseen varantoon asetetaan uudet laatat. Jokaisessa vaiheessa pelataan 5 kierrosta, joten pelaajalla on pelin aikana käytettävissä vähintään 50 toimintoa.

Pelissä pelaajien välinen vuorovaikutus syntyy yhteisen laattavarannon kautta. Oleellista on hankkia itselleen kriittiset laatat yhteisestä varannosta ennen kuin joku ehtii napata ne nenän edestä. Muiden peliä seuraamalla voi yrittää vaikuttaa siihen ettei kilpaile verissäpäin samoista laatoista. Huono noppatuuri vaikeuttaa elämää, varsinkin jos ei ole modifiointilaattoja käytettävissä. Pelimme eteni tasatahtia minun, Sintonicin ja mk7 vaihtaessa vuoronperää paikkaa keulilla. Loppupisteytyksessä pisteitä kertyi lähes 250, mutta voitin Sintonicin vain muutaman pisteen erolla. Vaikka peli oli tiukka, tuntui se hieman pasianssimaiselta. Troyesiin verrattuna nopat eivät ohjanneet peliä yhtä selvästi, koska laattatilanne omalla kartalla oli määräävä tekijä. Huonoilla heitoilla hankki mieluummin modifiointilaattoja tai myi tuotteita kuin hankki laattoja, jotka eivät sopineet suunniteltuihin karttapaikkoihin.

Loppuun vielä yhteenvetona oma suosikkijärjestys testatuista noppapeleistä: 1.Troyesin, 2.King of Tokyon, 3.Castles of Burgundy ja 4.Quarriors.

Ei kommentteja: