Joulun pelejä

Jospa nyt lomastakin vähän uhraisi kirjoittamiseen, niin saisi muistiin mitä joulun alla ja aikana on tullut pelailtua.

Joulua edeltävänä viikonloppuna arin, vesan, hyrskyn ja paulin kanssa otimme kukin maatilat hoitaaksemme Agricolan merkeissä. Tyypit olivat meikäläisen suosituksesta innostuneet ko. pelin hommaamaan ja ilmeisen hyvin oli maanviljelys kaikkiin uponnut ja perhepelistä olikin jo siirrytty täyteen pakkaan. Itsekin pääsin ensimmäistä kertaa pelaamaan peliä, kun kaikki mahdolliset peruspeliin kuuluvat kortit olivat mukana. Lupausten mukaisesti vaikeustaso todellakin kasvoi. Mulle ei sattunut käteen lainkaan ruuan tuotantoa edesauttavia kortteja, mistä johtuen jouduin käyttämään aika paljon energiaa pelkästään perheen ruokkimiseen. Ehkä myös hiukan liian aikaisin lisäännyin, mistä johtuen en kunnolla ehtinyt laittaa viljely-/leivänleivontatsydeemejä pyörimään. Lopputulema oli se, että hyrsky nappasi voiton hienoilla 50 pisteellään. ari oli kakkonen 43p, meikä kolmas 33p, vesa neljäs 27p ja ensikertalainen pauli otti peräsimen 26 pisteellä. Seuraavana yönä maanviljely tuli ahistelemaan minua uniinkin. Näin unta, että jouduin töihin saarelle viljelemään sieniä ja kaakaota ilman ainuttakaan korttia, joka olisi tuonut pisteitä näistä...

Toisena päivänä sitten ammuskeltiin maijan, mr. pinkin ja calamity janen kanssa Wyatt Earpin merkeissä. Pelinirsoilija maijakin tykkäsi hyvin paljon, kun meininki oli riittävän vauhdikasta. Mullekin Wyatt Earp upposi ja olin yllättynyt miten hyvin tälläinen villin lännen teema sopii perus settienkeräilypeliin. Tilanteetkin vaihtelivat sopivan äkkiä, kun esimerkiksi viimeiselle kierrokselle lähdettäessä minä johdin mutta jouduin lopulta taipumaan kolmanneksi naisten painellessa kärkipaikoille. Naisten ylivallan takasi mr. pink, jolla oli Coltissaan pelkkiä paukkupatruunoita.

Jouluksi sitten kävin toimittamassa kummipojalle Pingwinin deluxe-painoksen. Itse olisin ollut perinteisen version kannalla kauniimpien puupingareiden vuoksi mutta toisaalta 8-vuotiaan mielestä muoviset deluxe-pingviinit saattoivat jopa olla hienommat. Pelin saamasta vastaanotosta ei mulla ole vielä hajua, koska jouluaattoon oli vielä muutama päivä aikaa eikä Joulupukki suvaitse lahjojen avaamista etukäteen. Ravistella saa. Menolippu kuitenkin kaivettiin kaapista. Mukava oli huomata, miten kova vastus oli vastassa ja hieman löysemmällä asenteella pelaaminen aiheutti jo selvän tappion minulle. Nopeasti ne lapset kehittyvät.

Seuraavan kerran pelattiinkin aattona ukon ja maijan kanssa Catania. Todella erikoisen kartan vuoksi (kaikki vuoret olivat yhdellä laidalla meren rannalla) lähdin huvikseni kokeilemaan hyvin erikoista strategiaa. En hommannut mitään muuta kuin puuta ja malmia sekä satunnaisesti pikkunumerolla saatavaa lammasta. Voin sanoa, ettei ollut hyvä valinta mutta onneksi noppatuurin myötä pääsin nousemaan voittoon.

Joulun ehdoton hitti oli kuitenkin maijan sukulaisten luona pelattu 6nimmt. Lapsista muoreihin kaikki istuivat yömyöhälle pöydän ääressä 6nimmtiä lätkien. Huutokin oli melkoista. Pelistä ei kuitenkaan sen enempää.

Toistaiseksi viimeisin veto on erä kaille joululahjaksi antamaani Modern Artia kain, hennan ja heidän tuttavapariskuntannan kanssa. Pakko on heti kehua tämän Suomi-version tyylikästä ulkoasua. Taulut olivat todella hienoja ja komponentit muutenkin viimeistellymmän näköisiä kuin alkuperäisessä. Itse huutotapahtumia en handlannut lainkaan, sillä välillä porukka maksoi tauluista aivan älyttömiä hintoja (esim. enemmän kuin niistä oli teoriassakaan mahdollista saada). Oli siis harvinaisen vaikeaa määrittää esim. kiinteitä hintoja. Tälläkin kertaa naiset hoitivat homman kotiin.

Lähitulevaisuudessa on ainakin odotettavissa Le Havrea, jonka pukki kaivoi minulle pussistaan mutta en vain ole vielä ehtinyt tutustua.

Naisen ylivaltaa

Eilissäpäivänä päästiin kokeilemaan anselmin ja maijan kanssa Veraa kolminpelinä. Pelissä kävi vähän niinkuin ennakkoon arvelinkin - anselmi ja minä kolisteltiin sapeleita ja maija puuhaili rauhassa omiaan. Tällä olikin sitten se seuraus, että maija voitti 89 pisteellä, anselmi oli toinen 39p ja minä jäin kolmanneksi 33 pojolla. Taistelin voitosta vielä aivan loppumetreille mutta sota anselmin kanssa aiheutti sen, että valtakuntani romahti enkä siten päässyt tosissani maijaa haastamaan. Alkuperäinen suunnitelmani oli aivan lopussa parilla terävällä iskulla kaapata tärkeimmät alueet itselleni.

Kolminpelinä Veraan tulikin sitten uutena elementtinä diplomatia, kun kaksi peränpitäjää yleensä liittoutuivat johtajaa vastaan (vaikka tosiasiassa anselmi enimmäkseen möykytti minua, koska asuimme aivan toistemme vieressä ja maija sitten meistä muista hieman erillään). Laudalla oli ahtaampaa ja kahden rintaman sodan uhka oli jatkuvasti päällä. Juuri tämän sosiaalisen aspektin vuoksi pidin itse enemmän kolminpelistä, sillä silloin pääsi kunnolla bluffaamaan ja hämmentämään tilannetta puheilla.

maijan mielipiteeseen saattoi tietysti olla vähän voitollakin vaikutusta mutta Verasta kertoo hyvin paljon se, että hyvin nirsona pelaajana tunnettu maijakin piti pelistä. Vera onkin hyvin tasapainotettu aluehallinta-sotapeli-resurssienhallinta-hybridi (nimenomaan tässä järjestyksessä painottuen), jonka suurin ansio on varsin toimiva Fog of War. Peli on lisäksi sopivan mittainen, sillä sisäänrakennettu kello katkaisee pelin juuri hieman ennen kuin se muuttuu jumiutuneeksi asemasodaksi. Kyllä tätä mielellään pelaa.

Bubbling Under

Tässä taannoin testattiin anselmin peliprojektia, joka kulkee nimellä Vera ja on tarkoitettu 2-3 pelaajalle. Teema on mielenkiintoinen sijoittuen parin vuosisadan takaiselle Venäjälle, jossa pelaajien pitäisi tienata omille suvuilleen uskontopisteitä. Eipä ainakaan ittelläni tule heti mieleen toista vastavaa. Teknisesti peli on resurssien keräilyä, millä sitten varustetaan oma armeija, rakennellaan kyliä ja koulutetaan pappeja ikonimaalareiksi. Pelkästään sotimalla ei pelin jumalan suosioon kuitenkaan päästä (miten tylsää, sillä meitsi ainakin polvistuu Marsin edessä) vaan tärkeintä on ikoneiden maalaaminen, mikä helposti unohtuu intensiivisissä taisteluissa. Tämä tekeekin Verasta varsin kieron kokemuksen.

Projektin ehdottomasti suurimmat ansiot ovat sotapuolella. Lautapeleissä harvinaisempi Fog of War on lähes täydellisesti toteutettu, sillä vastustajasta ei voi kuin arvioida, missä hänen joukkonsa kulloinkin liikkuvat. Taistelut ratkaistaan reilusti siten, että vahvempi armeija aina voittaa eikä tappiosta voi siten syyttää huonoa noppatuuria. Jippona tässä on tietenkin se, etteivät pelaajat tiedä toistensa joukkojen sijaintia, jolloin sitä helposti juoksee surman suuhun tai keskittää puolustuksensa aivan väärään paikkaan. Resurssipuolella optimointia ei juuri tarvitse harrastaa, sillä kaikki tulot pistetään lähes samoin tein palamaan. Pelistä näki, että sitä on testattu ja asioita on todellakin mietitty. Ulkoasukin oli varsin näyttävä. Kunhan vielä muutamat yksityiskohdat ja pienet komponentteihin liittyvät jutut viilataan kuntoon, niin á vot! Nämä ovat siis tunnelmat kaksinpelin jälkeen. Verasta lisää sitten, kunhan pääsen testaamaan kolminpeliä.