Vihdoinkin

Kuluneella viikolla on pelattu niin BSW:ssä, Rauman kirjastolla kuin kotipelejäkin.

---

Ensin keskiviikkona eksyin EM-kisoihin treenaavien pillarin, tryytyn ja petrin kanssa kanssa samaan Power Grid-pöytään BSW:ssä. Pelasimme kaksi peliä EM-kisasetupilla, jossa Saksan kartalla kaksi pohjoisinta aluetta ovat poissa käytöstä.

Ensimmäisessä pelissä ostin hybridivoimalan 2 fuel -> 1 sähkö  ja aloitin Ruhrista kahdella tönöllä. petri tuli neljäntenä kylkeen myöskin kahdella. Muutaman kiesin jälkeen peli sitten stallasi tyypilliseen tapaan 2-vaiheen rajalle, kun pakasta ei noussut kunnon voimaloita eikä kukaan halunnut aloittaa seuraavaa vaihetta. Olin ok-asemissa vuorojärjestykessä ensimmäisenä odottelemassa, että pääsisin halvimmalla laajenemaan. tryytty kehitteli kuitenkin hirmu hämyn hoardamaalla polttoainetta, joten ajattelin hänen aloittavan seuraavan vaiheen ja menin rakentamaan yhden tönön. Kun hän ei sitten laajentanutkaan, oli tällä se seuraus, että tipahdin vuorojärjestyksessä toiseksi ja menetin halvat alueet. Kun lisäksi voimalamarkkinat tekivät tepposet ja jättivät mut kapasiteetissa jälkeen, jäin viimeiseksi tryytyn viedessä voiton.

Uusintaerään lähdin sillä mielellä, että nyt ei kapasiteetista peli ainakaan jää kiinni. No eihän se jäänytkään, kun huusin jo hyvissä ajoin tosi hyvin voimaa. En kuitenkaan malttanut pitää päätä kylmänä vaan ostelin jatkuvasti polttoainetta varastoonkin, millä oli se seuraus, että laajenemishetkellä mulla ei ollut tarpeeksi rahaa. Tulot jäivät näin huomattavasti pienemmiksi kuin olisi ollut mahdollista tuolla kapasiteetilla. Lopulta petri lopetti pelin voittoon. Me muut kolme tie-breakasimme kakkostilaa, joka meni tryytylle ja mulle jäi kolmas paikka.

Opettavaiset kaksi peliä olivat.

---

Lauantaina oli Rauman kirjaston pelipäivä, joka nykyisellään pyörii joka viikko. Startti päivään oli todella hidas, sillä ensimmäiseen 20 minuuttiin paikalle ei ollut tullut muita kuin maija ja minä. Pingwiniä siinä sitten liu'uimme yhden erän. Toiseen erään arikin jo tuli mukaan. Reilun puolen tunnin jälkeen jukka ja hembbakin ilmestyivät paikalle, joten oli Puerto Ricon aika. Pelin aikana anselmi soitteli ja pakkohan sitä oli naljailla, että kerrankin pelaamme hänen suosikkiaan ja silloin hän ei edes ole paikalla. No, juoksujalkaahan se herra sieltä sitten saapui seuraavaa erää varten. Alkulämmin oli ilmeisen hyvä, kun anselmi pesi kolostaan esiin kaivautuneen vesan ja meikäläisen mennen tullen muiden pelaillessa sillä välin MtG:tä. Kirjaston mentyä kiinni kävin itsekin vielä jukan luona yhden erän Magickia ottamassa lainapakalla.

---

Eilisen illan ja samalla viikon pihvi oli kuitenkin Twilight Struggle anselmin kanssa. Halusin taas välttämättä pelata USA:lla, sillä olin jo niin monta kertaa ottanut kuonoon että vaihtaminen olisi tuntunut luovuttamiselta.

Early War meni tyypilliseen tapaan neukkukomennossa. Olisi voinut mennä vielä paljon pahemminkin, sillä pelasin alkusetupissa/1. headlinessä todella riskillä. Mulla oli nimittäin käsi täynnä 1 ja 2 opsin kortteja lukuunottamatta 4 opsin Red Scare/Purgea. Tästä huolimatta pelasin Länsi-Saksaan jo setupissa 4 influencea sekä Red Scare/Purgen headlineen toivoen, ettei anselmilla vain ole Blockadea* kädessään (=US poistaa kaiken influencen Länsi-Saksasta, ellei heitä pois 3+ Opsin korttia). Tällä kertaa riskipeli kannatti. Kun anselmi ei myöskään ensimmäisellä vuorollaan coupannut missään, couppasin itse heti puolestani Lähi-Idässä aiheuttaen defconin laskemisen. Näin varmistin, ettei Euroopan vaa'ankielivaltioihin kuuluvassa Italiassa ainakaan vähään aikaan coupattaisi USSR:n toimesta. Italia on nimittäin todella helposti napattavissa, eikä sen takaisin valtaaminen ole helppoa defcon-levelin laskemisen vuoksi.

Pahimmillaan taisin olla noin 15p perässä ja Mid Wariin lähdettäessä ero oli jonkusen pisteen pienempi. Tässä vaiheessa eletään pelissä aika kriittisiä hetkiä, sillä poistopakka on sekoitettu uudelleen 3. turnilla ja mikäli sieltä jokin kriittinen Early Warin pisteytyskortti nousee lyhyen ajan sisällä kahdesti peräkkäin, voi swingi olla todella iso. Tällä hetkellä tuntuu, että tämä onkin ehkä nyt ainoa kohta, jossa tuurilla voi olla ratkaisevan iso merkitys. Eilen niin ei kuitenkaan käynyt vaan USA pääsi Etelä- ja Keski-Amerikan avulla peliin mukaan.

Mid Warissa ja juuri hieman ennen sitä USA:lla tuntuu olevan erityisen hyödyllistä edetä Afrikassa ja Keski-Amerikassa suht' nopeasti napsien stability-1 valtioita kontrolliin. Näin dominationiin oikeuttavan jalansijan saaminen muodostuu NL:lle huomattavasti kalliimmaksi. Toki sama pätee toisinpäinkin mutta USA:lla on lähtökohtaisesti paremmat edellytykset onnistua Etelä-Afrikkaan ja Panamaan setupattavien influence-pisteiden ansiosta. Todella kiero NL-pelaaja tosin saattaisi coupata molemmat maat itselleen jo Early Warin alkukierroksilla.

Yhden hienon liikkeenkin onnistuin tekemään: Viritin ensin Bear Trapin* (=USSR:n täytyy kortin pelaamisen sijaan omalla vuorollaan discardata 2+ opsin kortti ja heittää nopalla 1-4, mikä jatkuu jokaisella vuorolla kunnes onnistuu). Kun anselmi jäi ansaan, pelasin How I learned to stop worryingin* (=aseta defcon mille tahansa tasolle) ja asetin defconin viitoseen. Koska NL joutui vielä seuraavallakin kiesillä discardaamaan kortin, pääsin vapaasti tekemään sotilasoperaatioita Euroopassa, minkä ansiosta ajoin sosialistit pois sekä Ranskasta että Itä-Saksasta. Ja kas kummaa... yht'äkkiä Eurooppa olikin putossa minun syliini. Toki mulla oli tuuria rolleissakin mutta hieno oli korttikombokin!

Neuvostoliitto johti kuitenkin peliä vielä Mid Warin lopussa mutta enää vain parilla pisteellä. Tilanne laudalla oli Euroopan operaatioiden myötä muuttunut merkittävästi. Onnistuin myös pitämään kommunismin suurimmaksi osaksi pois Amerikoista ja Late War näyttikin olevan toivoa täynnä.

Late Warin toisella ja samalla koko pelin toiseksi viimeisellä turnilla olin 4p voitolla ja lisäksi mulla oli selkeä domination Keski-Amerikassa, Euroopassa ja Lähi-Idässä sekä control Etelä-Amerikassa. Afrikka ja Aasia olivat menossa suunnilleen tasan. Ainoastaan Space Racessa olin selkeästi jäljessä, kun keskisodassa Sojuzit veivät monen monta kivaa korttiani kuuta kiertävälle radalle. Tässä vaiheessa anselmi nosti käteensä kolme pisteytyskorttia juurikin pahoista alueista ja päätti luovuttaa. Olisi mulla ollut myös kädessä Wargames (=anna vastustajalle 6VP ja lopeta peli), joten yksikin aluepisteytys olisi riittänyt minulle jos vain olisin saanut siitä vähintään 3VP:tä.

.

.

.

Mitä pelin jälkeen keskusteltiin, niin 6,5h tuntui melko pitkälle ajalle. Ruokaa ja brandya täytyy varata kunnon satsi. Nyt meillä oli vain brandya. Varmasti peli menisi nopeammin, jos ei kortteja tarvitsisi niin tarkkaan ta-va-ta mutta sama homma se on kaikissa peleissä. Nukkumaan mennessä tuli mieleen hauska idea vanhasta kunnon shakkikellosta, joka sopisi erityisen hyvin teemaankin.

Twilight Strugglen tuuripitoisuudesta nillittäminen on mun mielestä vain yhdessä kohdassa täysin aiheellista - aikaisemmin mainitsemani pisteytyskorttien nouseminen poistopakan reshufflen jälkeen. Noppatuuri on ehkä vähän rajatapaus. Pelissä heitetään sen verran vähän noppaa, että tuuri ei välttämättä ehdi tasautumaan. Toisaalta samalla noppaa heitetään sen verran vähän, ettei se yleensä ratkaise peliä. Käsikorteilleen ei tietenkään voi mitään, mutta paskan määrän voi aina yrittää minimoida ja tätäkin sitten pa(s)kan oppimisen myötä on helpompi hallita.

Kyllä minä tykkään mutta täytyy tosissaan jatkossa harkita tuota shakkikelloa. Mutta ennenkaikkea... VIHDOINKIN pääsin voiton makuun!

Talvikauden toinen viikko

Kirjoituksen alkupuolella on muuta juttua. Rauman pelikerhon talvikauden toisen pelikerran raporttia sitten jälkipuoliskolla.

---

Kiirettä pitää ja kalenterissa kaikki vapaa-aika alkaa jo olla tarkkaan kulutettua treenien, korispelien ja valmennuksen parissa. Ihme ja kumma, mutta yllättävän paljon näihin väleihin mahtuu myös lautapelejä, kun vain päättää niin. Mutta ehkä se johtuu siitä, että töiden ja treenien jälkeen itelle se on samanlainen tapa rentoutua kuin jollekin toiselle telkkarin kattominen.

Tämän hetken ehdottomasti kuumin peli on Twilight Struggle, jossa anselmin kanssa on matsi kesken ja hyrskyä vastaan tuli (taas) otettua nenään. Olen itsepintaisesti pelannut USA:lla ja koittanut oppia virheistäni. Ehkä jotain kehitystä on jo tapahtunutkin, kun pelit alkavat olla jo huomattavasti tasaisempia ja hiukan paremmalla pullalla tuloskin voisi olla erilainen. Mutta en minä silti edelleenkään hommaa tunnu oikein handlaavan. Tästä huolimatta TS:n reittaus on geekissä noussut alkuperäisestä seiskasta kasin kautta ysiin, sillä mitä enemmän peliä pelaa sitä paremmalta se tuntuu. HOTHOTHOT!

TS ei ole ainut pöytään päätynyt sotapeli vaan myös Memoir '44 on saanut peliaikaa - tosin vain yhden skenun verran. Väännettiin Sturmführer manfredin kanssa Kuopiossa varsin tiukka Omaha Beachin maihinnousu, joka päättyi harvinaiseen jenkkien voittoon 6-5. Ratkaisuksi muodostui vasemmalla sektorilla olleiden sakutykkien tuhoutuminen 1-3 tilanteessa, minkä jälkeen jenkit pääsivät läpi ja selustaan. Tämäkin on toinen peli, joka vaan tuntuu paranevan pelikertojen myötä. Memoir tosin sai jo alunperinkin arvosanan 10.

Suuri apu peliajan löytymiseen on tietysti BSW, jossa tähän asti tullut lähinnä Power Gridiä hakattua. Monista peleistä juuri PG tuntuu soveltuvan nettipeliksi täydellisesti, sillä kone hoitaa laskutoimitukset/kirjanpidon automaattisesti, mikä nopeuttaa peliä valtavasti. Nelinpeli menee helposti 45 minuuttiin normaalin 90-120min sijaan. Gridissä ei myöskään tarvitse pyöritellä laattoja tai hahmotella geometrisia kuvioita, joten käyttöliittymä ei potki vastaan. Peliseura on tietysti ollut enimmäkseen randomporukkaa, joten tasoa ei voi sen kummemmin kommentoida, mutta aika mukavasti matsit on menneet. Edellisessä blogimerkinnässäkin mainitun pelin lisäksi on tullut kolme muuta erää pelattua ja saldo on tällä hetkellä 3 voittoa ja yksi kakkostila.

Kerran harhauduin BSW:ssä lisäksi pelaamaan kj:n ja fracton kanssa Saint Petersburgia, jota aikoinaan kokeiltuani pidin melko kuivana pelinä. No ei se mielipide siitä nytkään muuttunut mut kyllä tätä edelleen mielummin pelaa kuin on tekemättä mitään.

---

Sitten Rauman pelikerhon raporttia eilisistä kirjastopeleistä:

Kävijämäärässä oli aika mukava parannus aloitusviikonloppuun verrattuna, kun nyt paikalle eksyi noin tusinan verran pelaajia. Siinä saikin sitten jo useamman rinnakkaisen pelin pyörimään. Itse aloitin heti uusina naamoina pakalle tulleiden veljesten, samin ja tonin, turmelemisen johdattelemalla heidät Race for the Galaxyn saloihin (onneksi anselmi ei ollut lähistöllä, sillä hän olisi varmasti koittanut estää Galaksirallin leviämisen). Mukaan kilpajuoksuun ryhtyivät kaide ja eero, joka vähän myöhässä saapuneena joutui tyytymään todella pikaiseen 30 sekunnin sääntöselitykseen. eeron onneksi hän sai aloitusmaailmaksi Spartan ja käteen vielä pari muikeaa militarykorttia, joten strategia oli alusta asti selvillä. Ja millä tavalla tuo strategia onnistuikaan. Itse myllytin ihan kivasti noveltygoodseilla ja Galactic Trendsetterillä Consume-2x-strategiaa 6-8p kierroksessa, mutta koska kukaan muu ei kuluttanut, pooli ei tyhjentynyt riittävän nopeasti. Näin eero sai tarpeeksi aikaa kerätä Rebel-maailmojen lisäksi kolme militarylle tärkeää 6-develiä pöytään ja päättää pelin voittoon.

Kun pääsimme lopettamaan, juhli samaan aikaan toisessa pöydässä maija Stone Agen voittoa. Kovimmin tuuletti kuitenkin pauli, joka oli erityisen muikeana päihitettyään arin. Tässä pääsikin sitten sopivasti vähän sotkemaan porukoita. pauli ja tonppa liittyivät eeron ja meikäläisen pöytään kalastamaan Pingwiineille ruokaa, kun muut rupesivat ensin Bock Rockia ja sitten MtG:tä läiskimään. Mukava filleri toi Pingwin. Mun kokemus oli jautaa ja nappasin muutaman kalan erolla voiton.

Pikakalastuksen jälkeen Pingwiini-porukalla vedimme taljat lanteille ja laitoimme kivikeihäät tanaan, kun päivän toinen Stone Age -erä alkoi. Kahden viikon takaiseen peliin verrattuna meno oli vähän erilaista, kun kortit tekivät todellä hyvin kauppansa. Muutaman kierroksen jälkeen pystyikin jo ennakoimana pelin päättyvän korttipakan tyhjenemiseen ja tiesi mihin panostaa. Oma tulos parani aika mukavasti ja onnistuinkin voittamaan 163 pisteellä. eero oli kakkonen nitistäen paulin niukasti yhdellä pojolla 144-143 ja sekös paulia kismitti.

Talven avaus

Rauman lautapelikerhon talvikausi avattiin viime viikonloppuna, kun siirryttiin takaisin kirjastolle. Avaus ei nyt ollut mikään älytön yleisömenestys mutta peleihin riittävät 5 pelaajaa saapui kuitenkin paikalle.

Ylikansoituksesta huolimatta ensimmäisenä pelinä halusivat kaikki pelata Stone Agea, jonka ari oli aiemmin viikolla hommannut. Siinä sitten maria ja vesa pelasivat tiiminä, paulin, arin ja meikäläisen ollessa omillamme.

Ensimmäinen ajatus oli "Täähän on Taivaan Pilareita!" mutta pian selvisi, ettei nyt aivan kloonista ollutkaan kyse. Ukkoja pistetään kyllä samalla tavalla töihin mutta sitten heitetäänkin yhtä noppaa jokaista työläistä kohden. Erityinen oivallus pelissä tuntui olevan se, että noppatulos jaetaan aina eri luvulla riippuen resurssista, jota yritetään saada. Lisäksi työkaluilla pystyi noppatulokseen vaikuttamaan, mikä vähensi suuresti noppatuurin merkityksen tuntua. Hieno nähdä noppapeli, jossa onnensa voi kuitenkin itse hyvin pitkälle hallita. Muuten Stone Age on periaatteessa perus "kerää resursseja - muuta ne pisteiksi" -myllytys. Noppamekaniikka on kuitenkin tämän pelin pelastus, mikä nostaa teoksen keskivertopyörityksen yläpuolelle.

Voiton vei tietenkin ari - kuinkas muutenkaan.

ari vastasi myös seuraavan pelin pöytään nostamisesta, kun vuoron sai Endeavor. Kesäkauden päättäjäisissä tätä tuli testattua ja tuolloin lopputunnelmaksi jäi pelko, että peli alkaisi kovin äkkiä toistaa itseään. No niinhän siinä nyt kävi jo toisella pelillä. Kaikki uutuudenviehätys oli kadonnut ja kovin tutunoloiselta peli tuntui. Ei sillä, että Endeavor olisi huono mutta opeteltavaa ei nyt niin mahottomasti ole. Eli kyllä tätä edelleenkin kohtuu mielellään pelaa mutta niin joo niin... Toki paransin edellisestä pelistä ja nappasin voiton.

Kun ari oli vauhtiin uusien pelien esittelemisessä päässyt, niin päivän kolmaskin ja samalla viimeinen mättö oli arin kolmas uutuushankinta Bock Rock. Kiva nopea tikkifilleri, joka menee hyvin pitkälti samaan kategoriaan Coloreton ja 6nimmtin kanssa. Pitää toki vielä päästä enemmän pelaamaan, jotta pystyy sanomaan, kestääkö Pukkikivestely kulutusta yhtä hyvin.

---

Muuten tässä on useampi erä tullut Reiskaa pelattua mm. mariaa, hyrskyä ja maijaa vastaan. Meikäläisen tilasto hyrskyä vastaan muuttuu peli peliltä vain kammottavammaksi, kun mikään ei tunnu onnistuvan. Muille kyllä pärjään.

Toinen peli, jossa mulla on karmiva tilasto (mutta tällä kertaa vastustajasta riippumatta), on Twilight Struggle. Taannoin otin jo neljännen peräkkäisen selkäsaunan, jonka tällä kertaa tarjoili mikko. Tappio heti Mid Warin alussa, kun mikko pelasi CCCP:n headlinena OPEC:n ja heti perään pisteytti Lähi-idän, jota hän kontrolloi. Ja minä kun jo luulin, että tällä kertaa selvisin USA:lla Early Warista kohtuullisesti... (,_,) - nyyh!

Jatkuvista tappioista huolimatta Twilightin arvostus vain nousee. Ilmiselvästi kynnys peliin on pakan oppimisen vaatiman ajan takia melko korkea mutta sisään päästyään pelissä näkee todella paljon syvyyttä. Lyhyellä tähtäimellä tarjolla on valtavasti taktisia valintoja samalla, kun pakan hallinnalla ja lyhyellä aikavälillä ei-kiinnostaville alueille pelaamalla voi toteuttaa isompia strategioita. Saapa nähdä, kuinka paljon tässä pelissä on potentiaalia. Ainoa nillityksen aihe löytyy oikeastaan ärsyttävän ohuesta pelilaudasta, joka ehdottomasti vaatii pleksiä tai kunnon prässäystä ennen peliä, koska muuten lauta ei levity pöydälle tasaisesti. Toivottavasti korjauksen tilanteeseen suo Deluxe Editionin mukana tuleva "mounted board", jonka tietenkin menin ennakkotilaamaan.

---

Viimeinkin olen myös aloitellut BSW-pelejä. Viime viikolla harjoiteltiin käyttistä RA:n merkeissä muistaakseni lectuksen ja jonkun toisen kanssa. En nyt valitettavasti muista kuka hän oli. Itse peli meni päin haitaria käyttisongelmien vuoksi, joten ei voi oikein RA:sta mielipidettään muodostaa.

Eilen kuitenkin tuli pelattua hieman paremmalla menestyksellä Power Gridiä tainion, siirtolan ja sathin kanssa. Kun peli on tuttu, niin käyttöliittymä on huomattavan paljon helpompi lennosta opetella. Alkuhuutokaupassa tavoittelin voimaloita numero kolme ja neljä mutta hinnat nousivat turhan paljon, joten päädyin viitoseen (hybridi), jonka sain lähtöhinnalla. Rakentamaan pääsin siis vasta kolmantena mutta se ei nyt välttämättä tällä kertaa ollut ihan paska juttu. siirtola ja tainio menivät Ruhriin ja minä tyhjään pohjoiseen. Sath tuli tietenkin perässä mutta mulla oli kuitenkin hyvin tilaa levitä joka suuntaan riippumatta hänen tekemisistään. 

Pelin mieleenpainuvin vaihe nähtiin pari kierrosta myöhemmin, kun voimalamarketti oli täynnä shaibaa eikä kukaan halunnut ostaa mitään eikä kenelläkään ollut valmista kapasiteetia laajentaa niin paljoa että kakkosvaihe olisi alkanut. Siihen sitten jäimme kyttäilemään useammaksi kierrokseksi. Itse pääsin aina suht halvalla kakkostuulivoimalan (22) ansiostani ja ilmeisesti sain näin jälkeenpäin ajateltuna jonkin verran muita enemmän rahaa kassaan. Kun tainio lopulta kakkosvaiheen käynnisti, oli mulla hitusta vaille 400 elkkua tilillä. Siinä oli sitten hyvä maksella voimaloista hirmuhintoja (7-hybridi = yli 100e ja 6-roska = yli 70e).

Erikoista hommassa oli kuitenkin se, että pelasin toiseksi viimeisellä kierroksella pelkästään kakkossijasta kun olin varma siirtolan lopettavan pelin. Kun näin ei sitten käynytkään oli mulla mahis tavoitella voittoa tosissani. Klikkasin kuitenkin tärkeässä kuutosnuken huutokaupassa vahingossa PASS-nappia, minkä jälkeen jouduin tyytymään viitosöljyyn. Kapasiteetin puolesta homma oli selvä: siirtola 19, minä 18, sath 17 ja tainio 16. Hämmästyksekseni siirtolalla ei kuitenkaan rahat blokkailun vuoksi riittäneet kuin 17 kaupunkiin, mikä auttoi meikäläisen voittoon.

\(^_^)/ - oujee!!