Laatua ja määrää

Määrän sijasta laatua. Niinpä niin. Ei se koko, vaan se miten sitä käyttää.

 

Nojoo, viimeisen kuukauden aikana on tosiaankin panostettu enemmän laatuun kuin määrään, kun on kaikenlaista reissua ollut sotkemassa suunnitelmia. Pelitunteja on kuitenkin kertynyt siedettävä määrä. Saldona on 2x The Making of the President, 1x Rise of Empires ja 1x Through the Ages sekä 1x Bohnanza. Lisäksi luppoaikana kirjoitin BGG:hen peliarvostelunkin Agricolasta.

 

The Making of the President (vs. ari)

 

Erään illan ratoksi astuimme Nixonin (ari) ja Kennedyn (minä) saappaisiin. Nixon aloitti kampanjansa lännessä rytinällä ja pian kartan koko vasen laita oli kovin norsunpunainen. Myös Kennedy löi alkutahdit kampanjalleen kotikulmillaan muttei aivan yhtä suurella voimalla kuin kilpailijansa. Nixon siirtyi heti seuraavilla viikoilla Keskilänteen ja etelään, kun Kennedy edelleen pyristeli idässä. Todellinen rysäys demokraattien kampanjassa nähtiin vasta hiukan ennen vaaliväittelyä, kun Jackie Kennedy hyydytti Nixonin menon ja Ken-Air auttoi J.F.K.n vauhtiin.

 

Väittelyissä Kennedy olikin sitten rautaa ja kova republikaanien johdon kampeaminen sai uutta pontta. Momemtumi kantoi demokraatit lopulta voittoon asti (290-247).

 

 

The Making of the President (vs. anselmi)

 

Toinen presidenttipeli nähtiin kissanvahtivuorolla. Tällä kertaa minä pelasin Nixonia ja keskityin vain tyhjentämään lautaa sinisistä aaseista ja mahdollisesti korvaamaan ne yhdellä punaisella elefantilla. Kennedy jostain syystä takertui näpräilemään omiaan isoissa osavaltioissa, joten kaikki tuntui menevän suunnitelmien mukaan. Pian kartta näytti mukavan punaiselta. Väittelytkin menivät odotettua paremmin mutta siitä saa kyllä kiittää Herra Kennedyä, joka puhui lähes pelkästään maanpuolustusasioista. Puolustusvoittoa lähdin tavoittelemaan mutta tulikin hiukan enemmän, kun vähän heikommillakin talous- ja kansalaisoikeusargumenteilla kansa vakuutettiin. Kuka sanoi, että Tricky Dick kärsii luotettavuusongelmista?

 

Vaalipäivään lähdettäessä tilannetta kuvaa hyvin se, että punaisten kuutioiden loputtua yli puolet endorsement- ja momentum-markkereista oli käytössä laudalla kuutioita korvaamassa. Viimeiset vaalikoppiswingit eivät enää tilannetta juuri muuttaneet. Häkellyttävä voitto Nixonille valitsijamiehin 490-47.

 

 

Rise of Empires (vs. klasu, escobar)

 

escobar ja pitkästäaikalainen klasu sekä meitsi otimma Rise of Empiresiä. Yritin aluksi lähteä havittelemaan saaria ja satamaa itelleni mutta escobar peijooni lähti samoille linjoille kilpailemaan. Totesin, ettei kilpailemisessa ole mitään järkeä ja vaihdoin samoin tein strategian niittypohjalle (tähtäilin tietysti öljynporaustorniin II. aikakaudella). Muutenkin edelliseen peliin verrattuna lähdin rauhallisemmalla strategialla liikenteeseen - panostin kaupunkeihin sotimisen sijaan. Ja hyvinhän se homma toimikin. Tosin näin kolminpelillä laudalle jää niin paljon tilaa, että sinnekin oli pakko mennä. Ensimmäisen aikakauden lopulla escobar ja minä oltiin melkein rinta rinnan johdossa. Toisella aikakaudella klasun ja meikäläisten Pact aiheutti escobarilaisten romahtamisen ja klasun uuden uhon. Kolmannelle aikakaudelle lähdettiin siten klasulaisten hienoisessa johdossa. Teollistumisen höyryissä spardanilaiset olivat kuitenkin unohtaneet lisääntyä, joten kolmas aikakausi oli meikäläisten juhla-aikaa kun vielä II. aikakaudella nähty Pact toistui ja escobaria lyötiin lisää. Oisko loppupisteet ollu 178-143-117 (minä-klasu-escobar).

Nyt kun saatiin pelattua oikeilla säännöillä, peli lunasti nousi sille tasolle, jota sopi odottaa. Ehkä sivilisaatiopeliksi aika suoraviivainen, mikä ei välttämättä ole aina huono juttu.

 

Through the Ages (vs. vesa, klasu, ari)

 

Edellisistä kerroista viisastuneena otin mukaan eväät ja huolehdin siitä, ettei samana päivänä ole mitään menoa. Aloituskin sovittiin puolille päivin, joten kaikki edellytykset eeppiselle sivilisaatioiden taistelulle olivat kunnossa.

 

Antiikin ja ensimmäisen aikakauden aikana arilaiset olivat se kansakunta, jota kaikki muuta ihannoivat. Parin-kolmenkymmenen pisteen kaula syntyi hetkessä. Toisella aikakaudella tutkimusretkeilijät olivat ne, joiden nimet kirjoitettiin historiankirjoihin. Ja kaikki nuo nimensä kuolemattomiksi tehneet urhot olivat klasulaisia. Yht'äkkiä tilanne olikin se, että klasulaiset johtivat jopa arilaisia 10-20 pisteellä.

 

Mahtavia kansoja tietysti ihaillaan ja kadehtitaan pienempien toimesta. Kolmas aikakausi olikin vihan aikausi, kun klasulaisten johtaja Cookin salamurhattiin ja vesalaiset/meikäläiset pelasivat lähes joka vuorolla aggressioita kahden suuremman kansan niskaan. Välillä toki pienokaisetkin nahistelivat keskenään ja näistä kamppailuista meikäläiset saivat sen sortin boostin, että sillä noustiin aina voittokamppailuun saakka.

 

Ja mikä olisikaan ollut sopivampi tapa lopettaa 7h kamppailu kuin tasapeli. 180-180-171-144 (klasu-minä-ari-vesa).

 

 

Bohnanza (vs. pikkupojat)

 

Tätäkin pelattiin kummipojan ja hänen veljiensä kanssa. Kummipoika pelasi hieman helpotetuilla säännöillä, joiden mukaan hän sai vapaasti järjestellä käsikorttinsa. Muita helpotuksia ei annettu kenellekään. Lopputuloksena jaettu voitto kummipojan ja veljeksistä keskimmäisen kanssa. Myö jäätiin isoimman veljen kanssa pari-kolme pistettä jälkeen.