Battlestar Galacticaa + lehtijuttua

Viime viikonloppuna paukutettiin pari peliä Battlestar Galacticaa. Odotukset olivat tietyllä tavalla ainakin kolmannessa kerroksessa, sillä moni oli peliä kehunut. Itse en tosin koskaan ole ollut tästä erityisen innostunut, kun en sarjaakaan ole nähnyt yhtään jaksoa. En siis oikein tiennyt mitä odottaa.

Peliin lähdettiin ihan munkilla kokeilemaan miltä se näyttää. Omaksi hahmokseni valikoitui kaljupääjuoppo Saul Tigh, jonka erikoisominaisuuksista kaksi (anna presidennttiys amiraalille / alkoholismi) osoittautuivat ainakin tällä kertaa turhiksi. Kumpikaan ei vaikuttanut peliin millään tavalla.

Ennakkoasetelma oli kutkuttava. Meillä siis olisi matkassa kaksi cylonia loppujen neljän ollessa ihmisiä. Toinen cyloneista paljastui jo ennen kuin peli ehti kunnolla alkaakaan. Hän nimittäin jäi tapittamaan ja lukemaan omaa lojaaliuskorttiaan paljon pitemmäksi aikaa kuin muut (On se pirullista, kun siinä cylon-kortissa on niin paljon tekstiä). Toinenkin cylon paljastui jo alkumatkasta omien tekojensa vuoksi, joten ei kestänyt kauaakaan kun molemmat löysivät itsensä aluksen putkasta.

Puolimatkaan mennessä meillä oli asiat hyvin - kaikki mittarit vielä sinisellä ja cylonit paljastettu. Cylon sympathizerin mielestä elämämme lipui liiankin hyvin, jolloin hän liittyi muiden leivänpaahtimien jengiin, minkä jälkeen alkoi armoton mätkytys. Tässä vaiheessa minusta tuntui, että peli lässähti totaalisesti. Enää ei ollut mitään arvuuteltavaa, ja jäljellä oli ainoastaan Crisis-pakan läpi kaluaminen yksi hemmetin kortti kerrallaan. Näitä kriisejä eivät immeiset kestäneet, joten meidät höyrystettiin tyhjyyteen.

---

Toisella pelillä tiesi jo vähän mitä odottaa. Homma meni muutenkin kiharaisemmaksi, sillä alkumatkasta vain yksi cylon paljastui. Siinä sitten toisiamme syyttelimme kilpaa mutta turhaan. Se puuttuva cylon-kortti nimittäin jaettiin vasta puolimatkassa (minulle). Hahmona mulla oli tällä kertaa Boomer, joka ominaisuuksiensa vuoksi heitetään automaattisesti putkaan, kun matkan puoliväli saavutetaan.

Edessä oli näin ongelma - olen putkassa mutta cylonina minun pitäisi päästä sieltä pois. Loistava tilaisuus todistaa ihmisyyteni tarjoutui hävittäjätaisteluissa, kun pääsin pelaamaan monta väistöliikekorttia peräjälkeen. Tämän jälkeen sain kaikki pöydässä puolelleni ja minut (cylon) vapautettiin omalla vuorollani putkasta. En kuitenkaan päässyt oikein päässyt toteuttamaan ovelia juoniani, sillä moni äänestys haluttiin välttämättä pelata avoimena ja enhän tietenkään voinut itteäni paljastaa. Toimin siis avoimesti ihmisten apuna ja lopulta sain niin kovan ihmismaineen, että kun lopulta päätin täysin julkisesti lyödä eläviä päin näköä, puolet heistä pitivät tapahtuman jälkeen minua edelleen ihmisenä. Pääsin sitten vielä toisen kerran puukottamaan, jolloin viimeisetkin uneksijat heräsivät. Ratkaisu meni kuitenkin äärimmäisen tiukille, kun ihmiset ajettiin tilanteeseen, jossa heidän oli pakko yrittää voittohyppyä riskeeraamalla viimeiset elävänsä. Koneet voittivat.

---

Battlestar Galactica meni nyt siihen kerhoon pelejä, joita on kiva pelata oikealla porukalla. Selkäänpuukotus ei nyt vain tunnu selkäänpuukotukselta, jos kyseessä ei ole edes jotensakkin tuttu kaveri. Peli vaatii myös melko paljon keskustelua ja ääneen spekulointia, joten kovin hiljaisessa porukassa ei kannata yrittää. Mielestäni peli myös kärsii lässähtämisongelmasta, jos cylonit paljastuvat kovin aikaisin tai joutuvat muuten vain putkaan eivätkä pääse sieltä ulos. Omalla vuorolla eteen tulevat valinnatkaan eivät aina ole edes kovin tiukkoja.

Tällä hetkellä on meikäläisen vaikea käsittää pelin pääsyä BGG:n TOP-20:iin muuten kuin TV-sarjan fanien avustuksella. Teemakin pelissä kun jää hieman ohueksi sarjaa tuntemattomalle. Aloinkin heti korjaamaan tätä puutetta, kun sain sarjan ensimmäisen tuotantokauden DVD:n lainaan. Näin parin 6-pelin jälkeen täytyy kuitenkin antaa BGG-ratingiin nähden matala arvosana 6. Pelaan jos hetki ja fiilis tuntuu sopivalta.

---

Tämän päivän Länsi-Suomessa (raumalainen sanomalehti) oli melkein koko sivun juttu Rauman kirjaston lautapelikerhosta. Omasta mielestäni aika onnistunut kirjoitus. Toivotaan, että se poikii ainakin muutaman lisäpelaajan kerholle.