Vieraskynä: Anselmin Spiel 2012, part 3

SPIEL 2012: Lauantai 20.10. ja yhteenveto

Perjantaina alkanut hulabaloo jatkui lauantaina. Kisaväsymys alkoi painaa sen verran, että messukeskukseen tuli raahauduttua vasta puolilta päivin. SLS:n foorumilla oli maininta latvialaisten uusista korttivetoisista lautapeleistä, joten istahdimme testaamaan Central Market:ia. Pelissä huutokaupataan vihanneksia. Kierroksen alussa pelaajille jaetaan neljä korttia, joissa on 2-4 kappaletta tiettyä vihannesta. Aloittava pelaaja ilmoittaa yhden viidestä vihanneksesta, jonka myymisestä käydään huutokauppaa. Huutokauppa tehdään alentuvin tarjouksin. Alhaisimman tarjouksen tehnyt pelaaja saa myydä nimettyä vihannesta ensimmäisenä. Asiakas ostaa vihannesta korkeintaan 10 kappaletta. Jos asiakkaan kiintiö tulee täyteen, jää liian kovaa hintaa pyytäneille pelaajille rehut käteen. Yhtä vihannesta voi kierroksella myydä vain kerran. Sama toistetaan niin, että kaikki saavat aloittaa. Kierroksen lopussa käteen jääneistä korteista saa yhden jemmata viimeistä kierrosta varten. Kierroksella eniten rahaa kerännyt pelaaja saa pelaajien lukumäärän verran pisteitä. Muut alenevasti pisteen vähemmän. Kierroksia pelataan yhteensä 7. Pelaajille jaetaan alussa myös erikoiskortit, joilla voi kerran pelissä kasvattaa omaa kiintiötä, myydä väärää vihannesta tai puolittaa kilpailijan tuoton. Peli on varsin suoraviivaista huutokauppaa. Parin huonosti menneen kierroksen jälkeen ei oikeastaan ole asiaa kärkeen. Edes hyvien korttien jemmaaminen viimeiselle kierrokselle ei auta, koska viimeinen pisteytys tapahtuu normaalisti.

Mutta mitäpä olisivat messut ilman Reineria!? Knitzian uutuudessa Qinissä asutetaan Kiinan takahikiää asettamalla dominopalikoita laudalle. Dominopalikoissa symbolit on korvattu maastotyypeillä. Kun muodostaa kolmen yksikön kokoisen alueen samaa maastoa, voi alueelle asettaa pagodan (kiinalainen kesämökki?). Kasvattamalla alueen riittävän isoksi pagoda muuttuu tupla-pagodaksi. Eri pelaajien samanlaisten alueiden kohdatessa, suuremman alueen omistava pelaaja valtaa alueet. Tupla-pagoda-alueita ei voi vallata. Laudalla on myös kyliä, johon mökkinsä saa asettaa suurimman viereisen alueen omistava pelaaja. Pelin voittaa se, joka ensimmäisenä pääsee eroon kesämökeistään. Aluksi kuvittelin pelin olevan yksinkertaistettu versio Tigris & Euphratesista, mutta kuvitelma osoittautui nopeasti vääräksi. Qin on taattua Knizia-tuubaa, tuuripitoinen dominopalikkaharjoitus, jonka paras puoli on lyhyt peliaika.

Kuula ihmeissään, kun lopetin pelin.

Messujen viimeisenä hitaana pelattiin Ginkgopolista. Pelaajille jaetaan alussa laattoja, käsikortit, pelaajavärisiä resursseja sekä kolme korttia pöydälle. Kortit antavat heti alkuun eri pelaajavoimat (variable player powers). Pelilaudan muodostaa 3x3 neliönmuotoista rakennuslaattaa ja niiden reunoille asennettavat ympyränmuotoiset laajennuslaatat. Pelissä on kahdenlaisia kortteja: rakennuskortteja, joissa on rakennuslaattojen värejä ja numeroita sekä laajennuskortteja, joissa on laajennuslaattojen kirjaimia. Kädessä olevista korteista kaikki pelaavat samanaikaisesti yhden. Kortin voi pelata laatan kanssa tai ilman. Pelaajan tekemä toiminto määräytyy siitä, kumman kortin pelaa ja pelaako laatan vai ei. Pelaaja tekee pelivuorossa siis yhden toiminnon neljästä eri vaihtoehdosta. Pelaamalla pelkän kortin, saa kortista riippuen laattoja, voittopisteitä tai resursseja. Pelaamalla kortin ja laatan pääsee muokkaamaan pelilautaa. Rakennuskortilla kasvatetaan kortissa määrättyä pinoa. Laajennuskortilla laajennetaan kortin osoittamaan kohtaan. Laatan kanssa pelatut kortit jäävät pelaajan eteen ja antavat bonuksia tulevissa toiminnoissa. Laattoja pelatessa pelaajalla tulee olla riittävästi resursseja, joita asetetaan pinon korkeuden verran pelatulle laatalle. Käteen jääneet kortit ojennetaan vasemmanpuoleiselle pelaajalle. Sitten yksi kortti lisää pakasta ja pelataan seuraava kierros. Pisteitä tulee pelin aikana kerätyistä voittopisteistä ja pelilaudalta. Eri värit muodostavat laudalla alueita, joiden hallinnasta saa bonuspisteitä. Teennäisestä teemasta huolimatta peli on täysin abstrakti. Pelissä on myös vaikea luoda mitään pitkäjänteistä strategiaa, koska kortit kiertävät. Vaikka muut tuntuivat pitävän pelistä, itse en lämmennyt sille lainkaan. Tämä näkyi myös lopputuloksessa.


Yhteenveto messuista.

Monta peliä jäi vielä testaamatta, mutta onneksi Sintonic hamstrasi melkoisen kasan pelejä Raumalle. Kiinnostavimpina kenties Terra Mystica, Asgard ja Carson City: Gold & Guns. Erityinen kiitos Sintonicille, Zifnabille ja Kuulalle hyvästä matka- ja peliseurasta.

Paras uusi lyhyt peli: Pick a Dog/Pig.
Uskomattoman simppeli ja hauska konsepti. Toimii varmasti niin aikuisten kuin lasten kanssa. Peliä pelatessa lähinnä ihmettelee, miksi itse ei ole tullut ajatelleeksi tällaista peliä.

Paras uusi pitkä peli: Tzolk'in.
Dynaamista työläisten asettelua, jossa vaihtoehtoja on runsaasti. AP-vaara on kohtuullinen, mutta toisaalta peli ohjaa toteuttamaan valittua strategiaa. Kuinka hyvin valittu strategia onnistuu, riippuu pelaajan ajoituksesta ja muiden pelaajien valinnoista.

Varma vanha valinta: Biblios.
Paluulennolla ehdittiin Sintonicin kanssa pelata kaksinpeli Bibliosta, joka tarttui käteeni Iellon ständiltä King of Tokyon lisäosan sijaan. Onneksi tarttui. Olen pelannut pelin Scripts and Scribes -versiota joskus aiemmin. Erinomainen peli ja toimii erittäin hyvin lentokoneessa pelattavaksi.

Pahin tunkki: Bacchanalia.
Ständillä tumma, kaunis, italialainen neitonen tarjoili viiniä. Harkintakyky petti. Luulin omistavani lyhyen, nopean korttienlätkintäpelin. Omistankin 2-3 tunnin, häsmäisen tarinankerronta-/jaarittelupelin.

Vieraskynä: Anselmin Spiel 2012, part 2

SPIEL 2012: Perjantai 19.10.


Perjantaina ruuhka messuilla nousi astetta tukalammaksi ja tyhjien testipöytien löytäminen oli selvästi vaikeampaa. Päivän ensimmäinen testattava oli StrataMax Gamesin Sheepdogs of Pendleton Hill. Peli on simppeli perhepeli, missä pelaajat yrittävät ajaa oman värisiä lampaita mahdollisimman korkealle mäkeä ylös oman värisen paimenen luokse. Kun lammas ja paimen kohtaavat, ne poistuvat laudalta ja pelaaja saa kyseiseen kohtaan merkityt pisteet. Luonnollisesti korkeampana mäkeä pisteet ovat suuremmat. Vuorollaan pelaajat suorittavat toimintoja pelaamalla yhden kortin pöytään. Korteilla voi lisätä lampaita tai paimenia laudalle, siirtää lammaslaumoja tai siirtää isoa pahaa sutta. Tietyillä korteilla voi tehdä yhden toiminnon, toisilla tuplatoiminnon. Kortista riippuen toiminto pitää kohdistaa laumoihin, joissa on tai ei ole oman värisiä lampaita. Pelin lopputulos on, että pelaaja joka onnistuu nostamaan pakasta eniten tuplakortteja, voittaa melko varmasti. Taidan suosiolla jättää lampaiden kaitsemisen muille.

Tässä vaiheessa olimme ajautuneet halliin 7, jossa majailee yleensä pienet ja tuntemattomammat julkaisijat. Sintonic pongasi japanilaisjulkaisijan Pick a Dog/ Pick a Pig -pelin, josta oli Dice Towerissa nähnyt arvostelun. Pelissä pöydälle asetellaan 30 korttia, joissa on karrikatyyri koirasta/possusta. Kuvissa on pieniä eroja. Jossain kortissa koiralla on aurinkolasit ja kaksi tassua. Toisessa yksi tassu ja popcornit kainalossa. Pelaajat kääntävät aloituskorttinsa samanaikaisesti näkyviin ja alkavat kerätä kortteja pöydältä. Kortit pitää kerätä siten, että edelliseen korttiin verrattuna tapahtuu vain ja ainoastaan yksi muutos. Kun joku huutaa stop, peli päättyy. Tämän jälkeen tarkistetaan, olisiko pelin lopettanut pelaaja vielä voinut poimia kortin pöydältä. Jos ei, hän saa yhden lisäkortin. Pelaajien korttisarjat tarkistetaan. Jos löytyy virhe, pelaaja menettää keräämänsä kortit. Muutoin jokainen kerätty kortti on piste. Toistetaan sama useampi kierros. Peli oli sen verran koukuttava, että Sintonicin ja minun toimesta Raumalle matkasi välittömästi 6 kopiota.

Iltapäivällä meidän piti palata hotellille järjestämään vastaanottoseremonia Kuulalle, joka rantautui rapakon takaa suoraan Esseniin. Lyhyt ostoskierros messuilla ja takaisin hotellin neukkariin pelaamaan. Ensimmäisenä pari nopeaa Rumble in the Dungeonia. Pelissä luodaan laatoista mielivaltainen luolasto ja jokaiseen luolaan asetetaan yksi hahmo. Pelaajille jaetaan kaksi hahmomerkkiä salassa muilta. Vuorollaan pelaaja voi siirtää yhtä hahmoa vierekkäisten luolien välillä. Jos yhdessä luolassa on useampi hahmo, voi pelaaja siirtämisen sijaan poistaa jonkun hahmoista. Pelaajat saavat pisteitä riippuen siitä, kuinka kauan hänen hahmonsa säilyvät laudalla. Toistetaan useampi kierros. Nopea filleri, joka ainakin meidän pelissä sai suupielet nousemaan.

Seuraavana päivän pihvi, eli Tzolk'in: The Mayan Calendar. Tzolkinin lauta jo itsessään aiheuttaa ihmetystä. Laudassa on hammasratasmekanismi, jossa yksi pääpyörä pyörittää neljää apupyörää. Temaattisesti pelaajat edustavat Mayakansoja ja tavoitteena on kerätä voittopisteitä rakentamalla monumentteja sekä uhraamalla ja palvomalla jumalia (3 erilaista). Pohjimmiltaan peli on työläisten asettelua, mutta erikoinen hammasratasmekanismi luo dynamiikkaa työläisillä tehtäviin toimintoihin. Vähän sama idea kuin Le Havren kaksinpelissä; mitä pidempään malttaa pitää työläistä laudalla, sitä pidemmälle se apurattaalla etenee ja sitä paremman toiminnon työläisellä saa. Vuorollaan pelaaja joko asettaa työläisiä laudalle tai ottaa niitä pois ja suorittaa työläisten antamia toimintoja. Jompikumpi vaihtoehdoista on pakko tehdä. Yhden työläisen voi asettaa apurattaan ensimmäiseen kohtaan ilmaiseksi. Mitä enemmän ja mitä ylemmäs rattaassa työläisiä vuorollaan asettaa, sitä enemmän joutuu maksamaan kultaa. Kun pelaajat ovat tehneet toimintonsa, iso ratas nytkähtää pykälän ja alkaa uusi kierros. Ison rattaan neljännespyörähdyksen kohdalla pelaajien pitää ruokkia oma populaatio. Puolivälissä ja lopussa on pisteytys. Yhtenä toimintona pelaaja voi valita aloittavan pelaajan position. Kun toiminto toteutuu ja ykköspelaaja vaihtuu, voi hän kerran pelin aikana pyöräyttää isoa pyörää kaksi pykälää yhden sijaan. Tämä voi sotkea toisten pelaajien kuviot melko täydellisesti. Lähdin pelissämme panostamaan uhrausstrategiaan ja olin pelin puolivälissä tukevassa johdossa. Sintonic panosti erityisiin kehitystrackeihin, hordasi resursseja ja tyhjensi lopussa pöydän monumenteista. Jäi kuitenkin loppupisteistä minusta huonon välipisteytyksen johdosta. Kuula hommaili tasaisesti vähän joka osa-alueella, ja niin vain loppusuoralla tuli rinnalle ja ohi. Tzolkin on hyvä työläisten asettelupeli, jossa toimintojen muuttuminen luo kivaa dynamiikkaa. Pelissä kärsivällisyys palkitaan, mutta jatkuva puute kaikesta tekee kärsimättömäksi.

Tzolkinin isopyörä on pyörähtänyt.

Ilta oli sen verran pitkällä, että nälkä kurni vatsassa. Schnitzeliä odotella oli hyvää aikaa lätkiä Stichelniä. Tikkipelissä aivot nyrjähtävät vähintään pari kertaa. Kestää aikansa, kunnes hahmottaa mitä pelissä kannattaa, tai mitä ei ainakaan kannata tehdä. Nelinpelissä mukana on 5 väriä, jokaisessa värissä kortit 0-11. Alussa pelaajat valitsevat väreistä itselleen yhden sakkovärin. Sakkoväristä saa lopussa korttien silmäluvun verran miinuspisteitä. Muista kerätyistä väreistä saa korttien lukumäärän verran pisteitä. Pelaajan ei vuorollaan tarvitse seurata väriä, mutta muun väriset kortit ovat valttia. Tasatilanteessa tikin voittaa aiemmin pelattu valttikortti. Pelin tärkein päätös tehdään sakkovärin valinnassa. Missään nimessä ei kannata valita väriä, jossa käteen ei jää riittävästi kortteja. Tämän sain katkerasti pelissämme todeta. Ravintolasta poistuessa huomasimme pari kaverusta, jotka pelasivat Tzolkinia kynttilän valossa pienellä ravintolan pöydällä. Olosuhteista on turha valittaa; kaikki riippuu asenteesta!

Ennen yöunia vielä erä Agricolan uutta kaksinpeliä Agricola: All Creatures Big and Small. Kaksinpeli noudattaa karppaustrendiä eli siinä keskitytään puhtaasti lihakarjan kasvattamiseen. Pelaajilla on jokaisella kierroksella käytössään kolme työläistä. Työläisiä asetetaan yksi kerrallaan yhteiselle toimintolaudalle ja kerätään toiminnosta saatava hyöty. Ainoina eroina perus-Agricolaan on oikeastaan oman maatilan laajentaminen ja maatilalle rakennettavat erikoisrakennukset. Lopussa pisteitä tulee jokaisesta eläimestä ja rakennuksista. Bonuspisteitä saa muun muassa, jos onnistuu keräämään tiettyä eläinlajia (lammas, villisika, lehmä tai hevonen) riittävän paljon tai jos onnistuu täyttämään maatilan laajennuksen kokonaan. Agricola: All Creatures Big and Small oli nopea ja viihdyttävä peli. Englanninkielinen painos oli lauantaina jo loppuunmyyty. Ainoa arveluttava piirre pelissä on aloittavan pelaajan etu. Nouseeko se liian määrääväksi kokeneiden pelaajien kesken?

Vieraskynäjatkokertomus: Anselmin Spiel, part 1

Jännittävä jatkokertomus SPIEL 2012:sta, johon Raumalta matkasi anselmi ja Sintonic. Messuilla laitoimme hynttyyt yhteen kuopiolaisten zifnabin ja Kuulan kanssa.

SPIEL 2012: Torstai 18.10.

Kiireellisten ostosten ja muutaman hotellityhjennyksen jälkeen pääsimme vihdoin pelipöytiin. Alkuun testasimme kahta peliä Queen Gamesiltä. Ensimmäisenä Escape: The Curse of the Temple, jonka keskeisenä elementtinä on pelin ajastimena toimiva soundtrack. Kymmenen minuutin pituisen soundtrackin aikana pelaajien pitää yhteistyössä päästä ulos sortuvasta, luolamaisesta temppelistä. Luolan tutkiminen ja siellä liikkuminen tapahtuu nopilla. Pelaajat heittävät noppia niin nopeasti kuin pystyvät ja tekevät toimintoja saavutettuaan nopilla riittävän kombinaation tarvittavia symboleja. Ongelmana vain on, että heitettyään nopasta mustan symbolin (1/6), noppa lukittuu. Lukittuja noppia voi palauttaa käyttöön heittämällä oransseja symboleja. Jos pelaajan kaikki nopat lukittuvat, hän on jumissa. Jonkun toisen pelaajan pitää tulla samaan huonetilaan vapauttamaan jumittuneen nopat. Luolastoa laajennetaan lisäämällä laattoja pöydälle. Viimeisten laattojen joukossa on ulospääsyovi, joka aukeaa oikealla noppayhdistelmällä. Jokaisen pelaajan pitää heittää tämä kombinaatio pelin voittamiseksi. Matkan varrella tulee suorittaa tehtäviä, jotta ulospääsykombinaation heittäminen on ylipäätään mahdollista. Välillä pitää nopeasti palata alkulaatalle hengähtämään. Pääsimme kaikki ulos kaoottisesta ja kakofonisesta pelistä alle 8 minuutin. Eipä ole tarvetta mennä temppeliin uudestaan.

Sintonicin tuomio Escapesta.

Toisena Queen Gamesin pelinä vuoden 2012 SdJ-voittaja Kingdom Builder. Peliä markkinoitiin melkoisilla muskeleilla ja messuilla oli useampi ständi varattu pelkästään sen pelaamiseen. Pelissä asetetaan omalla vuorolla kolme mökkiä kartalle ja tehdään pelin aikana hankittujen laattojen perusteella mahdollisia lisätoimintoja. Kartalla on viisi eri maastotyyppiä, joista kädessä olevan kortin mukaan mökkejä voi asettaa vuorollaan vain yhdelle. Mökit tulee asettaa omien kartalla jo olevien mökkien viereen. Jos kyseinen maastotyypin kohta tulee täyteen, saa jatkaa kartalla mihin vain toiselle kyseisen maastotyypin alueelle. Pelin alussa nostetaan pisteytyspakasta kolme korttia, jotka määrittävät mistä pelissä saa lisäpisteitä. Pisteytyskortit luonnollisesti vaihtelevat pelistä toiseen. Pohjimmiltaan peli on abstraktia aluehallintaa. Turhanpäiväinen peli, jossa teemaa on laatikon kansikuvan verran.

Pienen kiertelyn jälkeen löytyi vapaa pöytä Quined Gamesin Homesteaders -peliin. Kyseessä on vuoden 2009 uusintapainos. Itse en ollut peliä aiemmin pelannut, mutta kuullut siitä positiivista palautetta. Peli on yhdistelmä huutokauppaa ja työläisten asettelua (=worker placement?). Huutokaupassa kilpaillaan rakennusoikeuksista tai erikoistoiminnoista, joiden avulla rakennetaan tuotantokoneistoa. Tuotantokoneistoa aktivoidaan asettamalla käytössä olevia karjapaimenia sopiviin paikkoihin. Huutokauppa ratkeaa kierroksella, kun ensimmäinen pelaaja passaa. Passaamalla saa kumulatiivista hyötyä. Olin jostain ymmärtänyt, että passaaminen voi olla ihan toimiva strategia. Ei ollut tai sitten passasin liian aikaisin. Jäin viimeiseksi, Sintonicin ja zibnafin painellessa kauas karkuun. Sintonic varsinkin sai kehitettyä loppua kohti melkoisen pistemyllyn. Tappiosta huolimatta Homesteaders teki positiivisen vaikutuksen.

Homesteaders testissä.

Messujen sulkemisaika lähestyi, joten pakkasimme tavaramme ja suuntasimme Atlantic Congress- hotellin neukkariin pelaaman zibnafin aamupäivällä hankkimaa Spellboundia. Kyseinen peli myytiin loppuun jo messujen ensimmäisenä päivänä ja se sisältää isot, näyttävät ja maalatut, keraamiset komponentit. Yhteistyöpelissä pelaajat ovat noidan hylkäämiä oppipoikia, jotka yrittävät pelastaa riittävän määrän taikakirjoja noidan kätyreiltä ja syrjäyttää noidan valtaistuimelta. Vuorollaan pelaajalla on käytössään viisi korttia, joista tulee käyttää vähintään kolme. Käyttämättömät kortit jäävät seuraavalle pelaajalle. Korttien antamilla toiminnoilla liikutaan pelilaudalla ja yritetään hankkia uusia parempia kortteja pakkaan. Luonnollisesti pakkaan tulee epäonnistuneiden tai tekemättömien tehtävien johdosta ikäviä kortteja, jotka laukeavat niitä nostettaessa. Kun riittävä määrä taikakirjoja on pelastettu, voivat oppipojat haastaa noidan lopulliseen taisteluun. Lopullinen taistelu ratkaisee pelin voiton. Onnistuimme ensimmäisessä pelissä voittamaan, mutta yksikin väärä kortti kolmessa viimeisessä korttien täydennyksessä olisi niitannut pelimme. Lisäksi pelasimme muutaman kohdan väärin, joka todennäköisesti helpotti voittoa. Spellbound on hyvä yhteistyöpeli. Omaan hyllyyn peliä ei voi hankkia: a) koska sitä ei enää saa mistään; ja b) se ei valtavan laatikkonsa puolesta mahdu mihinkään!

Spellboundin hulppeat komponentit. Huomaa pelottava peikko oikealla!

Illallisen jälkeen hotellihuoneessa vielä erä Le Havre: The Inland Port -kaksinpeliä. Pelissä yhdistyy Uwe Rosenbergin aiemmista peleistä Le Havren teema ja Ora et Laboran toimintokiekkomekaniikka. Molemmilla pelaajilla on oma toimintokiekko ja varastorakennus. Varastorakennuksessa pidetään kuutioilla kirjaa 4 eri resurssista. Vuoron alussa pöydälle tulee uusia rakennuksia, joita voi hankkia oman toimintokiekon ensimmäiseen kohtaan. Rakennukset sisältävät edun, joka laukeaa kun rakennus valitaan toimintokiekolta (esim. resurssimerkki liikkuu varastorakennuksessa tiettyyn suuntaan, tietyn määrän askelia). Vuorollaan pelaaja joko hankkii uuden rakennuksen tai valitsee jo olemassa olevan rakennuksen toimintokiekolta. Vuorojen välissä toimintokiekkoa kierretään ja rakennusten toiminnot kertautuvat. Mitä kauemmin odottaa, sitä useampaan kertaan rakennuksen etu tapahtuu, kun rakennus lopulta valitaan. Ongelma vain on, että toinen pelaaja voi omalla vuorollaan aktivoida rakennuksen toisen pelaajan kiekolta maksamalla hänelle yhden rahan. Raha toimii pelissä voittopisteinä ja lisäresurssina. Loppupeliä kohden tulee peliin luonnollisesti mukaan rakennuksia, joilla resursseja voi muuttaa rahaksi. Rakennuksista saa myös arvonsa mukaan voittopisteitä. Le Havren ystäville peli on mainio, nopeasti pelattava vaihtoehto. Itse en ole Le Havren ystävä.

Vieraskynä: Anselmi

Anselmin vieraskynä:


Kevät toi, kevät toi, Napoleonin

Viime syksyn WarConissa testasin Command & Color -sarjan Ancients-peliä. Pelikokemus oli sen verran miellyttävä, että päätin hankkia pelin omaan kokoelmaan. WarConissa saatujen vinkkien perusteella en kuitenkaan hankkinut antiikkiversiota, vaan uudemman C&C:Napoleonicsin.

Pari kuukautta peli ehti hyllyllä pölyyntyä, kunnes viimein pääsin sitä testaamaan. Osittain pitkä viive johtui siitä, että pelkästään joukkojen tarrojen liimaus vei kolme iltaa. Suosituksen mukaisesti ensimmäiseksi skenaarioksi valitsimme Rolica (French First Position). Itse pelasin ranskalaisia ja vastapuolelle englannin/portugalin joukkoja komentamaan asettui teekuppi kädessä Sintonic.


Rolicassa ranskalaiset ovat valmiiksi puolustusasemissa kukkulalla ja heidän tehtävänään on pitkälti seurata ja haitata englantilaisten/portugalilaisten edesottamuksia. Puolustusasemia heikentää se, että ranskalaisia on vähemmän ja heillä on vain yksi tykistöyksikkö englantilaisten kolmea vastaan.

Pelin alku oli varovaista joukkojen siirtelyä. Itse yritin pääasiassa hankkiutua eroon epäedullisista korteista ampumalla englantilaisten tykistöä 1-2 nopalla. Osumia en heittänyt, mutta lippuja sitäkin paremmin. Jalkaväkitykit joutuivat perääntymään aina omalle takarajalleen asti. Tämän jälkeen molemmat yrittivät onneaan ratsuväellä (ranskalaisista katsottuna) ensin oikealla ja sitten vasemmalla sivustalla. Oikealla sivustalla pienen uhittelun jälkeen molemmat hyödynsivät Retire and reform -optiota ja varsinaisilta joukkojen menetyksiltä vältyttiin. Vasemmalla sivustalla sitä vastoin onnistuin saartamaan Sintonicin johtajalla vahvistetun portugalilaisen kevyen ratsuväen, joka taisteli minun, neliössä olevan linjajalkaväen kanssa. Tuhosin ratsuväen, mutta johtaja pääsi pakenemaan, vaikka todennäköisyydet johtajan eliminoimiseksi olivat 5/6. Sain kuitenkin 1-0 johdon.

Samaan aikaan Sintonic oli yhdellä komennolla marssittanut jalkaväkitykkinsä keskustassa kolme heksaa eteenpäin omaan etulinjaan. Kun keskityin vielä joukkojeni turvaamiseen vasemmalla sivustalla, alkoivat keskustassa Sintonicin tykit laulaa. Laulu oli sen verran kova, että häkellyin tilanteesta täysin. Paniikissa komensin heikentyneen jalkaväkeni alas kukkulalta suojaan kuulasateelta. Sintonic kiitti ja toi raskaan ratsuväkensä lähitaisteluun tykistöyksikköäni vastaan. Puhtaalla, nopealla iskulla oli ranskalaisten tykistö poissa pelistä. Heti perään ratsuväki suoritti vielä bonushyökkäyksen eliminoiden toisen johtajistani. Yhtäkkiä tilanne oli 1-2. Kävin jalkaväellä raskaan ratsuväen kimppuun, mutta seurauksena oli vain perääntyminen.

Tässä vaiheessa joukkoni olivat hajallaan ja huonossa hapessa. Kukkulalle ei ollut enää asiaa, koska englantilaisten tykistö odotti sen takana silmät kiiluen. Lisäksi kortit kädessäni olivat pääasiassa sivustoille. Päädyin epätoivoiseen ratkaisuun, jossa lähetin molemmat kevyet ratsuväet jalkaväkitykkien kimppuun. Ongelma vain oli, että tykistö sai vastaiskuissa käyttää enemmän noppia kuin minun ratsuväki. Kun Sintonic hyödynsi vielä First strike -korttia, oli meetvurstitehtaan raaka-ainevaranto turvattu pitkäksi aikaa eteenpäin. Tilanne 1-4.

Tämän jälkeen peli oli puhdas kilpajuoksu voittolaattoja tarjoaviin kohteisiin ranskalaisen jalkaväen ja englantilaisen raskaan ratsuväen välillä. Vaikka ihminen saattaisi joskus juosta hevosta nopeammin (kts. http://en.wikipedia.org/wiki/Man_versus_Horse_Marathon), ei tällä kertaa ollut epäselvyyttä siitä kumpi ehti perille ensiksi. Peli Sintonicille 1-5.

Ensivaikutelmana pelistä olin tyrmistynyt. Miten homma saattoi hajota palasiksi niin helposti, ja niin nopeasti? Hetken asiaa mietittyäni ymmärsin tehneeni isoja virheitä. Perääntymisen sijaan minun olisi pitänyt rohkeasti käydä jalkaväellä lähitaisteluun englantilaisten tykkejä vastaan. Varsinkin kun ranskalaisten linjajalkaväki saa yhden ylimääräisen nopan lähitaistelussa. Tykkien voimakkuus lähitaistelussa (4 noppaa) tuntui vain kovin suurelta. Lisäksi minulla oli alkupelissä erinomainen mahdollisuus hankkiutua eroon Sintonicin raskaasta ratsuväestä, mutta en osannut hyödyntää tilaisuutta täysin. Myöhemmin tämä samainen ratsuväkiyksikkö ratkaisi pelin.

Uskon että muutaman lisäpelin jälkeen C&C:Napoleonicsin yksityiskohdat alkavat avautua ja pelistä nauttii enemmän. Jo ensimmäinen peli antoi makua mukavista taktisista liikkeistä. Jalkaväen neliö on hyvä keino suojautua ratsuväen hyökkäykseltä ja ratsuväen kyky vetäytyä hyvä keino suojautua jalkaväen hyökkäykseltä. Vielä kun ymmärtäisi miten pelissä kannattaa taistella tykistöä vastaan!?

Kokonaisuutena peli on selvästi raskaampi ja strategisempi kuin esimerkiksi saman suunnittelijan Memoir 44. Memoirissa joukot ovat symmetrisiä ja itsenäisempiä. C&C:Napoleonicsissa joukot ovat erilaisia ja eri kansakunnilla on omia erityisjoukkoja. Joukkojen tunteminen ja niiden erityisominaisuuksien hyödyntäminen on tärkeä osa peliä.

Samalla tavalla kuin C&C:Ancientsissa taistelulinjojen pitäminen koossa on C&C:Napoleonicsissa tärkeää. Vierekkäiset joukot tukevat toisiaan mahdollistaen pelaajan välttää perääntymistä. Yksinään jäänyt joukko on helppo suupala vastustajalle. Suurimpia sääntöeroja C&C:Ancientiin verrattuna on yksiköiden taisteluvoiman määräytymisessä ja perääntymisaskelissa. C&C:Napoleonicsissa yksikön jäljellä olevat blokit määräävät yksikön taisteluvoiman. Perääntymisaskeleet määräytyvät heitettyjen lippujen lukumäärän eikä joukkojen liikkumisen perusteella. Johtajien merkitys on Napoleonicsissa Ancientiin verrattuna pienempi.

C&C:Napoleonics on vielä sen kokoluokan peli, että sen pystyy opettamaan ja pelaamaan hieman satunnaisemmankin lautapelaajan kanssa yhdessä illassa. Kokeneemmat pelaajat pelaavat useamman skenaarion illassa. Sääntöjen suhteen ainoa moite on, ettei kunnollista FAQ:ta tunnu oikein löytyvän mistään. Geekistä löytää kyllä pienen penkomisen jälkeen vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen, mutta kunnollista koottua ja jäsennettyä FAQ:ta en ole onnistunut löytämään. Rökäletappion jälkeenkin pidän hyvänä merkkinä kovaa hinkua päästä pelaamaan peliä uudestaan.