Tiukkaa Caylus-vääntöä

Perjantai-iltana pelattiin jukan luona uusi erä Caylusta Rauman tyyppien kanssa. Paikalla olivat ari, klasu, jukkis, hyrsky, vesa, meitsi ja luonnollisesti illan isäntä jukka. ari ja hyrsky sekä klasu ja jukka pelasivat kimpassa. Etukäteen olin päättänyt kokeilevani rahalinjaa, sillä kyseisellä strategialla en koskaan ollutkaan pelannut ja halusin kokeilla tulisiko siitä lapsi vai paska. Tällä kertaa tuli paska. Rahalinjan pelaaminen aiheutti sen, etten päässyt missään vaiheessa oikein kontrolloimaan peliä kuten rakennuslinjalla. Rahasta ei myöskään saanut pisteitä, kun kirkko ja pankki tulivat pöydälle liian myöhään. Puuttuvat resurssit myös aiheuttivat sen, etten pärjännyt myöskään rakennuskisassa. Viiden pelaajan pelissä ei ylimääräisellä rahalla pystynyt juurikaan riehumaan, sillä kaikki ruudut tuppasivat täyttymään ennen kuin kukaan passasi.

No ei tämä tulos nyt kuitenkaan aivan oma vika ollut, sillä kyllä muutkin hyvin pelasivat. Varsinkin pelin lopussa ari/hyrsky pelasivat ovelasti. Pelin loppupuolella pistelinjaan panostanut jukkis joudutti peliä parilla viimeisellä kierroksella heittämällä voudin etupeltoon. Viimeisellä kierroksella kaikki muut makselivat voutia takaisinpäin mutta ari ja hyrsky yllättivätkin menemällä jukkiksen puolelle, jolloin he pääsivät lopussa nousemaan kakkossijalle. Itselleni tämä ennenaikainen lopetus tarkoitti rakentamatta jäänyttä arvorakennusta ja miinuksia linnasta, sillä olin jättänyt kaiken tämän viimeisen kierroksen varaan. jukkis nappasi voiton 6p marginaalilla ariin ja hyrskyyn, jotka olivat 2p minua edellä. Putosin siis viimeisellä kierroksella kolmanneksi ja voitin klasu-jukka-kombon vaivaisella yhdellä pisteellä. vesakin hävisi 4. sijan vain parilla pisteellä. Todella tiukkaa siis oli. Itseasiassa taisi olla kaikkien aikojen tiukin Caylus-pelini.

Tämän jälkeen hyrsky lähti töihin ja me jatkoimme Fist of Dragonstonesilla. Nopean sääntöselityksen jälkeen aloitimme pelaamaan. Mielenkiintoista oli huomata miten taas eri ihmiset arvottivat kortit aivan eri tavalla. Yksittäisistä kivistä maksettiin huimia hintoja, kun taas Sorcerer ja monet erikoiskortit irtosivat 1-2 rahalla. Lisäksi jukkis esitteli aivan uuden tarjousstrategian, jossa kaikki rahat tarjottiin aina yhdellä kertaa. Homma toimikin kohtuullisen hyvin ja jukkis pääsi kahteen pisteeseen. Lopulta meitsi nappas voiton, mihin vaikutti eniten hyvä tuuri, kun varsinkin klasua vastaan voitin tarjouskilvan useamman kerran pienimmällä mahdollisella marginaalilla.

Jälkeenpäin Caylus keräsi taas kehuja, kun FoD puolestaan jakoi hieman mielipiteitä. FoDia pidettiin aika kaoottisena ja hieman "omituisena". Moni oli myös sitä mieltä, että sokkohuutokauppaa varten pitäisi olla pikku tuubassa. Tajuntaa laajentavat aineet varmasti auttaisivatkin pääsemään kaverin pään sisään.

Tänään sunnuntaina taas treenattiin bridgeä. Pikkuhiljaa sitä alkaa pääsemään hommasta jyvälle. Ei se bridge ehkä aivan niin mekaanista olekaan. Täytyy katella.

Hommat etenee

Viime torstaina esittelin bridge-porukalle Cayluksen. Syy siihen miksi omasta hyllystäni nimenomaan Cayluksen valitsin, oli se, että ari ilmoitti pitävänsä hieman pidemmistä peleistä. Normaalisti en ehkä ensimmäisenä pelinä Caylusta tarjoaisi mutta possella tuntui jo olevan hyvin kokemusta mm. Carcassonnesta, Magicistä ja Warhammerista. Lisäksi oman kokemuksen perusteella voin sanoa, että jokainen yhdenkin bridgen tarjoussysteemin opetellut jamppa jaksaa kyllä minkä tahansa lautapelin ohjeet opetella. Caylus ei sitäpaitsi loppupeleissä ole kovinkaan monimutkainen. Täytyy tosin kiitellä myös Ystarin loistavaa pelisuunnittelua, sillä Cayluksessa säännöt löytyvät tiivistetysti pelilaudalta eikä mitään apulappuja tarvita.

Oma strategiani oli rakentaa heti alkuun pari tuotantorakennusta, joita muut tulisivat ahkerasti käyttämään. Tämän jälkeen keskityin keräämään materiaalia hankkiakseni kuninkaan suosioita, jotka käytin rakennuslinjalle tähdäten katedraaliin. Säästin kaiken kiven ja kullan yksin tätä tarkoitusta varten. Taktisella puolella tahdistin oman pelini muiden peliin siten, että sain linnatyömaalta kuninkaan suosiot mahdollisimman halvalla. Paalupaikalle rynnistin vain silloin, kun minun oli ehdottomasti päästävä tekemään jotain ensimmäisenä.

Itse peli muotoutui lopulta niin korkeatasoiseksi, etten ollut uskoa pelaavani aloittelijoiden kanssa. Omasta mielestäni itse jopa vastasin pelin aikana suurimmasta taktisesta virheestä, kun olin viimeistä edeltävällä kierroksella enää yhden kullan päässä katedraalista mutta en huomannut hankkia riittävän hyvää lähtönumeroa viimeiselle kierrokselle varmistaakseni sen yhden kullan itselleni. Lopulta sen kuitenkin sain, kun muillakin oli kiire maksimoida omat pisteensä. Tätä myöten heilahdin 10p voittoon. Muuten erot olivat melko pienet, kuten 5 pelaajan pelissä yleensäkin.

Huomioita pelistä: ari pelasi oman työläisensä majataloon juuri oikeassa vaiheessa, kun lauta laajeni kaikkein nopeimmin. Tämän jälkeen kaikilla riitti niin paljon tekemistä rahamäärään nähden, ettei kukaan oikein halunnut tuhlata aikaansa häätääkseen aria majatalosta, minkä johdosta ari säästi hyvinkin paljon kähmyä. Mukavasti linnan ja kylän rakentelu tuntui maistuvan ja peli sai varauksettomat kehut kaikilta. Heti virisikin jo uusi keskustelu, milloin otettaisiin uusi matsi. Lisäksi Race for the Galaxyn kokeiluun osoitettiin ainakin lievää kiinnostusta. Hieno homma =)

Eilen sunnuntaina olikin taas puolestaan vuorossa viikottaiseksi muodostunut bridge-iltapäivä, jossa ari ja pauli opettavat ja muut oppivat. Johtui varmaan viikonloppuväsymyksestä, sillä eilen tunnuin olevan ihan pihalla koko touhusta. En millään jaksanu muistaa kaikkia pisterajoja kullekin tarjoukselle ja pelinvientikin tuotti suunnatonta tuskaa. Jotain oppia iltapäivästä jäi kuitenkin päähän mutta en nyt vain muista mitä...

Koittiin tullessani maija oli kutsunu kylään pari työkaveriaan lauran ja jonnin, joiden kanssa otettiin illan päätteeksi erä Menolippua. Meitsillä jatkui sama alzheimer-meininki ja koomasin koko pelin ohi: istuin hiljaa, keräsin välillä aivan tarpeettomia kortteja, en pystynyt millään seuraamaan muiden tekemisiä, en osannut laskea, onko kortteja tarpeeksi jne. jne. Hyvä, että ennen peliä osasin edes itseni esitellä. Sijoitukseni oli täysin oikeutetusti viimeinen, mikä oli oikeastaan aika mukavaa vaihtelua Menolippu-voittojeni sarjaan ja jätti muille hyvän mielen.

Näin sitä pikku hiljaa alkaa ympärille kertymään pieniä, monentasoisia peliporukoita. Täytyy kuitenkin koittaa malttaa keskittyä vähemmän pelanneiden kanssa niihin muutamiin peleihin, ettei heti alkuun vyörytä tarjolle koko pelihyllyä (vaikkei se mikään valtava sinänsä olekaan). Itsekin sitä nimittäin koukuttui harrastuksen pariin vain niitä paria peliä tahkotessaan. Jatkuva vaihtelu sopii jo perusoppimääränsä suorittaneille harrastajille. Peliseuroille hyvä tapa houkutella uusia pelaajia voisikin olla taata jokaiseen peli-iltaan opetusta ja peliseuraa joihinkin tarkkaan valittuihin peruspeleihin, jotka kerhon mainoksissa myös mainittaisiin. Näin se kaverin luona Carcassonnea pelannut, Menolipun kaupassa nähnyt ja Puerto Ricosta huhuja kuullut tulokas joudu heti ensimmäisellä kerrallaan tuntemattomaan porukkaan Die Macheria tai Twilight Imperiumia opettelemaan.

Miltä tuntuisi istua samassa pöydässä tämmöisiin paitoihin pukeutuvien tuntemattomien kanssa?

Kylmä ja kova maa

Vähän venähti Kuopion reissusta kirjottaminen mutta kyllä tämä täältä tullee, kun vähän kakistaa. Reilu viikko sitten tuli siis käytyä Kuopiossa ja suunnitelmissa oli jymy-r:n, panssarimaunun ja manfredin kanssa vähän speelailla. Vein samalla jymylle Agricolan, jonka piti olla viikonlopun pääruokana.

Mutta niinhän siinä sitten kävi, että lauantaina pullonhenki riehui sen verran rajusti ettei Agricola uskaltanut meidän kanssa samaan pöytään. Sensijaan Galaxy Trucker ja 6 nimmt! kestivät menossa paremmin mukana. jymy-r oli oikea rekkamies (myös hymyltään) ja meikäläinen niisti 6 nimmtissä. Jälkimmäiseen saatiin mukavasti 8 pelaajaa, kun panssarimaunun tyttökaveri minna kavereineen liittyi rinkiin. Kaikki tuntuivat tykkäävän. Lopuksi otettiin vielä hauskoja juomapelejä... No ensi kerralla sitten onkin moniverroin nautinnollisempaa nauraa, kun "kokenut" maanviljelijä jymy-r rikkoo selkänsä kivisiä peltoja kyntäessään samalla kun meitsi makaa riippumatossa leipien paistumista odotellen.

On muuten pirun pitkä matka tärryyttää Kuopiosta Raumalle. Täällä sitä ollaan ja nautitaan pienistäkin pelihetkistä. Kerran pelattiin Galaxy Truckeria kaksinpelinä maijan kanssa ja taisi vähän jopa upota. Veikkaan, että kohta mulla ei ole enää mitään mahiksia ku olen niin onneton vähänkin nopeutta vaativissa peleissä.

Bridge-rintamalle kuuluu semmoista, että olen tässä omatoimisesti kirjasta opetellu ns. luonnollista tarjoussysteemiä ja eilen kävin toista kertaa vähän pelailemassa. Toistaiseksi pelattiin vielä helpompaa, niin sanottua sangi-peliä mutta kyllä siinäkin vielä joutuu välillä papereista lunttamaan. Vähän vielä olen epäuskoinen bridgen sisällöstä pelinä. Jotenkin se vain tuntuu kovin mekaaniselta, kun tarjoussysteemi on hyvin tarkkaan ennalta sovittu ja varsinainen tikkipeli on melko yksinkertaista. Ehkä kuitenkin olen väärässä, sillä pelikaverit kovasti muuta vakuuttavat ja pelaajia maailmalla riittää.

Saas muuten nähdä, miten bridge-porukkaan hiukan tujummat lautapelit uppoavat. Jotain Carcassonnen ja Alhambran tyylistä ovat kuulemma pelanneet joten eilen esittelin vähän Caylusta ja samointein sovittiin torstaille peli-ilta. Toivottavasti uppoaa.

Roskabridgeä vai tosipeliä?

Yhtenä iltana kävin paikallisen tyypin luona vähän bridgeä opettelemassa. Mitä olin vähän entuudestaan bridgestä lukenut, niin ihmettelin tosissaan, miten se muka nyt niin vaikeaa voi olla. No nyt se sitten selvisi: ns. roska-bridge on helppoa mutta korkean moraalin bridge hyvinkin hankalaa. Roska-bridgessä parit eivät ole sopineet mitään sen kummempaa tarjoussysteemiä, kun taas tosipeleissä jokaisella tarjouksella viestitään jotain kaverille. Lainasin samalla reissulla 70-sivuisen kirjan, joka keskityy pelkästään yleisimmin käytetyn tarjoussysteemin opetteluun. Kyseessä ei siis tosiaankaan ole kovin helposti lähestyttävä viihdepeli, mistä kertoo sekin, että kansalaisopistolla ohjelmassa oli joulukuuhun kestävä bridge-kurssi. Opeteltavaa siis riittää.

Pelattiin maijan kanssa sunnuntaina kolmas peli Reiskaa. Nopeaa on ollu kehitys, kun jo kolmannessa pelissään maija keräsi hulppeat 62 pistettä. Itelläni kesti huomattavasti pitempään ennen, kuin pääsin edes kolmenkympinkerhoon. No samassa pelissä itsekkin sain 80p rikki, kun Galactic Renaissancella ja SETI:llä nappasin yhteensä vaivaiset 17+12 = 29p ja siihen päälle vielä 21p VP-chipeillä. Ehkä pelitempo oli sillä kerralla hieman hidas mutta se sopi molemmille.

Tänään sitten tuli Saksasta Milan-Spielen paketti. Nopeaa toimintaa oli. Torstai-iltana tilasin ja jo tiistaina päivällä olivat kuulemma käyneet ovella koputtelemassa. Nyt täytyy vielä tarkkaan miettiä, mitä sitä ottaisi Kuopion reissulle mukaan. Ottaisko uuden ja kiiltävän Galaxy Truckerin vaiko jotain pienempää, kun sitä kuiteskin jymy-r:n Agricolaa mätetään? Yksi selkeä parannus tässä saksankielisessä GT:ssä oli aikaisemmin pelaamaani enkkuversioon. Toista ja kolmatta kierrosta osoittava lätkä oli tällä kertaa paksua pahvia normaalin pelikortin sijaan. Toinen pienempi parannus on alusfiguurien tylsemmät kärjet. Aikaisempia ei tehnyt mieli hukata villamaton sisään mutta näillä uusilla tuskin niin pahaa jälkeä ei saa aikaan.