Alempana tulee tarinaa Rauman kirjaston pelikerhon ensimmäisestä pelikerrasta. Kronologisesti kun kuitenkin etenen, niin ensin kertaan vähän aikaisempia tapahtumia.
Viikko takaperin Kuopijossa voittoisan KalPan pelin jälkimainingeissa pelattiin jymy-r:n ja panssarimaunun kanssa erä Veraa. Ensikommentit pelistä olivat, että onpas se ammattimaisen näköinen proto. Näytti kuulemma aivan kaupalliselta peliltä. Itsekin täytyy vain ihmetellä sitä, kuinka paljon anselmi on jaksanut käyttää aikaa pelin hiomiseen.
Itse pelissä riittikin sitten tapahtumia. panssarimaunu pelasi passiivista kilpikonnaa, joten uskalsin ottaa riskin ja keskittää kaikki joukkoni jymiksen kanssa rymistelyyn. Mister J sitä vastoin pelasi varman päälle ja hajautti joukkojaan myös panssarimaunua vastaavalle rintamalle. Kun samaan aikaan toiselta kyljeltä painoi riskihakuinen vastustaja päälle, tarkoitti se valtakunnan romahtamista. jymis kuitenkin palasi takaisin peliin mutta oli niin epätoivoisessa tilanteessa, että joutui ottamaan suuria riskejä, jotka kostautuivat. Loppupelissä ei sitten ollutkaan muita kuin panssarimaunu ja minä. Lopulta minun onnistui lopettaa peli ostamalla kasa ikoneita ennen kuin panssarimaunu olisi vahvemman papistonsa avulla tempaissut voittoon. Peli sai hyvän vastaanoton ja kuulemma parempi kuin moni julkaisuun päätynyt.
Veran päälle pelattiin vielä yksi peli San Juania, jossa perinteisesti jymy-r oli antanut aina huolella nenään. Tällä kertaa kuitenkin tapahtui semmoinen ihme, että minä onnistuin voittamaan. En tiedä onko runsaalla Reiskan pelaamisella vaikutusta. Joka tapauksessa tapahtuma oli sen sorttinen, että ihan tuuletin.
---
Sitten päästäänkin Rauman kirjaston pelikerhon ensimmäiseen viralliseen tapahtumaan. Paikalle oli eksynyt kahdeksan innokasta pelaajaa, joista osa oli ihan ensikertalaisia pelihommissa. Minun mielestäni ihan hyvin siihen nähden, ettemme vielä varsinaisesti ole ehtineet hommaa missään mainostaa ja osa ns. vakiporukasta ei päässyt tällä kertaa paikalle. Välissä kävi yksi äitikin pelaamassa kahden lapsensa kanssa erän Zoolorettoa. Aivan lopussa vieläpä kävi yksi tyyppi ovella kääntymässä, kun sanoi huomanneensa kirjaston nettisivuilla ilmoituksen ja tuli mielenkiinnosta katsomaan vaikkei enää pelaamaan ehtinytkään. Lupasi kuitenkin seuraavalla kerralla tulla mukaan.
Pelaajia olikin sitten juuri sopiva määrä kahteen neljän hengen pöytään. Toisessa hyrsky opetti ja peluutti Agricolaa ja toisessa minä sitten Settler of Catania. Meillä sattui pelin etenemisen kannalta todella nihkeä kartta pöytään, sillä kaikki savimaat olivat numeroiden 11 tai 3 alla. Lisäksi pauli erikoistui heittelemään seiskoja kerta toisensa jälkeen. Peli venyikin Agricolan kanssa yhtä pitkäksi. Pelin vei lopulta nimiinsä paula. tiku oli niukasti kakkonen 9 pistellä, minä kolmas 7p ja pauli sitten neljäs 6 pisteellä. Aika hyvin ensimmäistä peliään pelanneelta paulalta.
Kovimman mötäkän päästi kuitenkin anselmi, jonka nenän edestä maija vei viimeisellä kierroksella 'Renovate and Build Fences'-ruudun vieläpä niin, ettei rakentanut muuta kuin aitaa. Itku oli kuin pikkulapsella, joka ei saanutkaan kaupassa karkkia. No lopuksi anselmi kuitenkin myönsi, että itsekin olisi tehnyt saman. Tuloslappu päätyi minulle ja sen mukaan hyrsky vei voiton 30 pisteellä, vesa oli toinen 26 pisteellään ja ensimmäistä kertaa maanviljelykseen tutustuneet anselmi (20p) ja maija (18p) ottivat peräpaikat.
Näiden lisäksi päivän aikana pelattiin useammat erät Colorettoa ja Khetiä. Virtaakin jäi sen verran, että illalla vielä meillä maijan, paulin ja tikun jatkettiin pelejä meillä. Mietin ennen porukan meille saapumista oman pelihyllyn edessä pitkään, että mitähän sitä tännään ottaisi. Lopulta vaaka kallistui Acquiren ja Le Havren välillä niukasti Le Havren eduksi. maijalla oli siis tiedossa varsin Rosenbergin Uwen täyteinen päivä.
Nyt kun ensimmäistä kertaa tosissani Le Havren sääntöjä selitin, niin se kävikin aika kivuttomasti. Teema on sen verran maanläheinen ja kaikki resurssivaihdot yms. jutut toimivat loogisesti. Oikeastaan sitä vain riitti selittää pelin perumekaniikka ja loput olikin pääteltävissä.
Pelimuodoksi valittiin lyhennetty peli, sillä epäilin että täyspitkä peli saattaisi aloittelijoiden kanssa venähtää pahasti. Itse lähdin jo alussa keräämään viljaa ja karjaa mielessäni näiden tuotteiden laivaaminen pelin lopussa. Keräsinkin näistä suurimman osan pisteistäni. Mielenkiinnon vuoksi teimme tarkemman piste-erittelyn Rakennukset / Laivat / Rahat / Shipping / Lainat-tyyliin.
maija: 58 / 20 / 4 / 41 / -35 = 88p
tiku: 24 / 16 / 4 / 61 / 0 = 105p
pauli: 82 / 0 / 0 / 0 / 0 = 82p
minä 14 / 20 / 4 / 67 / 0 = 105p
Pelin jälkeen iski kyllä tosissaan Le Havre-kipinä. Jouluna pelattujen yksinpelin ja yhden kaksinpelin jälkeen peli oli vain pyörinyt hyllyssä mutta nyt nelinpeli nappasi sen veran hyvin, että tänään sunnuntaina pelattiin maijan kanssa vielä yksi lyhennetty kaksinpeli lisää. Mainio peli kertakaikkiaan. Tällä kertaa pistejakauma oli seuraava:
maija: 38 / 28 / 21 / 62 / 0 = 149p
minä: 38 / 18 / 13 / 103 / 0 = 192p
Jälleen siis tuotteiden laivaus oli tehokasta. Täytyypä ensi kerralla kokeilla vähän muitakin strategioita
sunnuntai 22. helmikuuta 2009
lauantai 14. helmikuuta 2009
Rauman kirjaston lautapelikerho
(>'-')> - hip!
<('-'<) - hop!
\(^_^)/ - whopii!
Noni! Löytyhän sitä Raumalta pelitilaa. Rauman kirjasto johtaja innostui lautapelitoiminnasta sen verran paljon, että suostui antamaan meille sopivat pelitilat ilmaiseksi käyttöömme. Ehtona oli tietysti se, että kirjasto saa mainostaa toimintaa omilla nettisivuillaan ja kerho on kaikille avoin. No mikäs siinä, ilmaista mainosta toiminnalle ja avoimuus olikin jo lähtökohtana.
Foorumi löytyy täältä
Saamamme tila on valoisa kokoushuone, jossa on vapaasti liikuteltavia tuoleja ja pöytiä yhteensä n. 25-30 hengelle. Bonuksena tilassa on myös kaappeja pelien säilyttämistä varten, mikä onkin hyvä, niin voi ne jokaisen pelikerhon ensimmäiset tukijalat Carcassonnen, Settlers of Catanin ja Menolipun pitää aina saatavilla. Tarvittaessa löytyy täysi av-tekniikkakin mutta sille tuskin ainakaan vielä on käyttöä.
Loppukevään ajan Rauman pääkirjastolla onkin sitten 21.2. lähtien aina joka toinen lauantai klo 10.30-14.30 pelit pystyssä (tila on käytössä klo 15 asti mutta pikku loppusiivousaika ei liene pahitteeksi). Joku arki-ilta olisi ehkä voinut olla parempi mutta näillä mennään nyt. Toivottavasti saadaan homma sen verran hyvin pyörimään, että pelit jatkuisivat vielä kevään jälkeenkin. Meitä on nyt semmonen 6-8 oikein aktiivipeluria (=lähes aina paikalla) ja siihen päälle vajaat kymmenen satunnaisempaa pelaajaa. Molemmat luvut jos onnistutaan tuplaamaan, niin sitten siinä on minun nähdäkseni jo aika vakaa pohja jatkaa toimintaa ja jokaisella pelikerralla saataisiin varmasti hyvä lössi paikalle.
Perusarvo, jota minä ainakin pyrin sitten tuomaan toimintaan mukaan, on uusien pelaajien hyvä vastaanotto (tuossa jossain SLS:n foorumilla tästä käytiinkin keskustelua). Tavoitteena on, että uudennäköisenä ovensuuhun seisoskelemaan tulevaa tyyppiä tervehdittäisiin heti kun joku hänet vain huomaa. Ensiesittelyjen jälkeen näytettäisiin vähän paikkoja ja kutsutaan mukaan peliin tai, jos kaikki pelit ovat jo pahasti kesken, seuraamaan peliä. Pöydässä sitten kaikki tervehtisivät toisiaan ja tuntemattomat esittäytyisivät, jolloin uusi pelaaja pääsee heti vähän paremmin juttuun mukaan. Ehkä tämä on hieman idealistista mutta siihen pyrin ainakin omalta osaltani.
Toisten huomioon ottamista ei kuitenkaan tarvitse harrastaa, jos pelinä on Memoir '44 ja vastassa on anselmi. Eilen illalla anselmi tuli käymään ja istui valmiiseen pöytään, kun olin odotellessani valmistellut skenaarion "Sainte Mere-Eglise".
Taistelu alkoi anselmin tekemällä maahanlaskulla. Vahvistukset pysyivät kyllä hyvin taistelualueella mutta ajautuivat tuulen mukana komentoyhteyksien kantamattomiin. Minun ohjaamillani saksalaisilla oli siten kohtuullisen helppo työ harventaa kylvettää nämä laskuvarjojoukot vaarattomiksi. Samanaikaisesti anselmi motitti ja nylki taistelualueen keskellä olevaan kylään jääneen 3. jalkaväkiryhmäni. Vähän surettaa noiden poikien kohtalo. He olivat kaikki nuoria ja monet heistä olin itse henkilökohtaisesti tavannut. Tein kaikkeni saadakseni heille toimitettua perääntymiskäskyn mutta joko viesti ei mennyt perille tai he olivat päättäneet olla tottelematta ja katsoa kuolemaa rohkeasti silmiin. Rohkeutta todella tarvittiin, sillä 5-1 ylivoiman edessä ilman perääntymismahdollisuutta ei lähitaistelussa ole juuri mahdollisuuksia.
Noiden poikien (Moritz, Klaus, Andreas, Berndt, Otto, Jürgen, Hermann, Fritz) sankaruus osti kuitenkin muille joukoilleni arvokasta aikaa. Asetoveriensa kuolinhuudot korvissaan joukkoni ottivat kylän läheiset kukkulat ja metsät haltuunsa. Myöhemmin kukkulalla asemat vallanneen ryhmän johtaja Helfried kertoi kiikareilla nähneensä, 3. ryhmän viimeisen jäsenen kuoleman. Vielä kaatuessaankin hän oli nostanut nyrkkiin puristetun käden kohti taivasta ja viittonut sormillaan vihollisen lukumäärän ikäänkuin olisi tiennyt Helfriedin katselevan kaukaisuudessa. Se jos mikä on sankaruutta.
Tieto vihollisen todellisesta vahvuudesta välitettiin nopeasti kaikille joukoille, minkä jälkeen ei kestänyt kauaakaan ajaa jenkit kokonaan pois. Ikävä kyllä he veivät meiltä monta hyvää miestä mukanaan mutta taistelu voitettiin 4-2.
<('-'<) - hop!
\(^_^)/ - whopii!
Noni! Löytyhän sitä Raumalta pelitilaa. Rauman kirjasto johtaja innostui lautapelitoiminnasta sen verran paljon, että suostui antamaan meille sopivat pelitilat ilmaiseksi käyttöömme. Ehtona oli tietysti se, että kirjasto saa mainostaa toimintaa omilla nettisivuillaan ja kerho on kaikille avoin. No mikäs siinä, ilmaista mainosta toiminnalle ja avoimuus olikin jo lähtökohtana.
Foorumi löytyy täältä
Saamamme tila on valoisa kokoushuone, jossa on vapaasti liikuteltavia tuoleja ja pöytiä yhteensä n. 25-30 hengelle. Bonuksena tilassa on myös kaappeja pelien säilyttämistä varten, mikä onkin hyvä, niin voi ne jokaisen pelikerhon ensimmäiset tukijalat Carcassonnen, Settlers of Catanin ja Menolipun pitää aina saatavilla. Tarvittaessa löytyy täysi av-tekniikkakin mutta sille tuskin ainakaan vielä on käyttöä.
Loppukevään ajan Rauman pääkirjastolla onkin sitten 21.2. lähtien aina joka toinen lauantai klo 10.30-14.30 pelit pystyssä (tila on käytössä klo 15 asti mutta pikku loppusiivousaika ei liene pahitteeksi). Joku arki-ilta olisi ehkä voinut olla parempi mutta näillä mennään nyt. Toivottavasti saadaan homma sen verran hyvin pyörimään, että pelit jatkuisivat vielä kevään jälkeenkin. Meitä on nyt semmonen 6-8 oikein aktiivipeluria (=lähes aina paikalla) ja siihen päälle vajaat kymmenen satunnaisempaa pelaajaa. Molemmat luvut jos onnistutaan tuplaamaan, niin sitten siinä on minun nähdäkseni jo aika vakaa pohja jatkaa toimintaa ja jokaisella pelikerralla saataisiin varmasti hyvä lössi paikalle.
Perusarvo, jota minä ainakin pyrin sitten tuomaan toimintaan mukaan, on uusien pelaajien hyvä vastaanotto (tuossa jossain SLS:n foorumilla tästä käytiinkin keskustelua). Tavoitteena on, että uudennäköisenä ovensuuhun seisoskelemaan tulevaa tyyppiä tervehdittäisiin heti kun joku hänet vain huomaa. Ensiesittelyjen jälkeen näytettäisiin vähän paikkoja ja kutsutaan mukaan peliin tai, jos kaikki pelit ovat jo pahasti kesken, seuraamaan peliä. Pöydässä sitten kaikki tervehtisivät toisiaan ja tuntemattomat esittäytyisivät, jolloin uusi pelaaja pääsee heti vähän paremmin juttuun mukaan. Ehkä tämä on hieman idealistista mutta siihen pyrin ainakin omalta osaltani.
Toisten huomioon ottamista ei kuitenkaan tarvitse harrastaa, jos pelinä on Memoir '44 ja vastassa on anselmi. Eilen illalla anselmi tuli käymään ja istui valmiiseen pöytään, kun olin odotellessani valmistellut skenaarion "Sainte Mere-Eglise".
Taistelu alkoi anselmin tekemällä maahanlaskulla. Vahvistukset pysyivät kyllä hyvin taistelualueella mutta ajautuivat tuulen mukana komentoyhteyksien kantamattomiin. Minun ohjaamillani saksalaisilla oli siten kohtuullisen helppo työ harventaa kylvettää nämä laskuvarjojoukot vaarattomiksi. Samanaikaisesti anselmi motitti ja nylki taistelualueen keskellä olevaan kylään jääneen 3. jalkaväkiryhmäni. Vähän surettaa noiden poikien kohtalo. He olivat kaikki nuoria ja monet heistä olin itse henkilökohtaisesti tavannut. Tein kaikkeni saadakseni heille toimitettua perääntymiskäskyn mutta joko viesti ei mennyt perille tai he olivat päättäneet olla tottelematta ja katsoa kuolemaa rohkeasti silmiin. Rohkeutta todella tarvittiin, sillä 5-1 ylivoiman edessä ilman perääntymismahdollisuutta ei lähitaistelussa ole juuri mahdollisuuksia.
Noiden poikien (Moritz, Klaus, Andreas, Berndt, Otto, Jürgen, Hermann, Fritz) sankaruus osti kuitenkin muille joukoilleni arvokasta aikaa. Asetoveriensa kuolinhuudot korvissaan joukkoni ottivat kylän läheiset kukkulat ja metsät haltuunsa. Myöhemmin kukkulalla asemat vallanneen ryhmän johtaja Helfried kertoi kiikareilla nähneensä, 3. ryhmän viimeisen jäsenen kuoleman. Vielä kaatuessaankin hän oli nostanut nyrkkiin puristetun käden kohti taivasta ja viittonut sormillaan vihollisen lukumäärän ikäänkuin olisi tiennyt Helfriedin katselevan kaukaisuudessa. Se jos mikä on sankaruutta.
Tieto vihollisen todellisesta vahvuudesta välitettiin nopeasti kaikille joukoille, minkä jälkeen ei kestänyt kauaakaan ajaa jenkit kokonaan pois. Ikävä kyllä he veivät meiltä monta hyvää miestä mukanaan mutta taistelu voitettiin 4-2.
maanantai 9. helmikuuta 2009
Askel eteenpäin kerhohommissa
Suurimpana asiana Rauman lautapelielämässä tällä hetkellä on horisontissa siintävä pelikerho. Männä viikolla otin yhteyttä suoraan Rauman kulttuuri- ja vapaa-ajantoimen johtajaan, joka neuvoi soittamaan edelleen kirjaston johtajalle, nuorisotoiminnan johtajalle ja opetustoimen talouspäällikölle pelipaikkaan liittyvissä asioissa. Tähän asti kyselyt oli aina osoitettu ns. rivivirkailijoille, jotka sitten tietysti sanoivat ohjeiden mukaan, että tilojen käytöstä pitäisi maksaa. Nyt kun kuitenkin puhuin ylintä valtaa käyttävien ihmisten kanssa, niin he jopa vähän innostuivat lautapelitoiminnasta ja lupasivat selvitellä, josko meille löytyisi sopivia tiloja ilmaiseksi käyttöön. Näistä kirjasto kuullosti lupaavimmalta, sillä johtaja oli tietoinen että muualla kirjastoissa on vastaavaa toimintaa ja nyt tiistaina olen menossa juttelemaan yhteistyökuvioista tarkemmin. Oikeastaan miljöönsä puolesta kirjasto varmaan olisikin paras vaihtoehto. Kohta tämän asian suhteen onkin sitten jo paljon viisaampi.
Pelailtukin on. Perjantaina arin, vesan, paulin ja tikun kanssa kokoonnuimme taas meille. Ensimmäisenä pöytään päätyi Agricola, jota viimeiset kuukaudet on tehnyt jatkuvasti mieli pelata. Tällä kertaa ruuan hankinta oli vähän helpompaa mutta jälleen kesti vähän turhan pitkään ennen kuin ruuan puolesta pääsin laajentamaan perhettä. Aikaisemmista peleistä poiketen en tällä kertaa juuri eläimiä kasvatellut vaan viljelin viljaa ja porkkanoita. Tässä auttoi suunnattomasti Undergardener- ja SwingPlow-kortit, joista ensimmäinen antoi porkkanaa ja jälkimmäinen mahdollisti kolmen pellon kyntämisen yhdellä kertaa. En kuitenkaan saanut hommattua tulisijaa riittävän ajoissa, jotta rehut olisi saanut muutettua hyvällä suhteella evääksi. Peli päättyi lopulta arin hienoon voittoon (37p), kun tilalla ei jäänyt ainuttakaan ruutua käyttämättä. vesa oli kakkonen (35p) ja minä kolmas (33p). pauli ja tiku jäivät sitten perälle.
Seuraava peli oli pitkästä aikaa Fearsome Floors ja saarinenkin oli ehtinyt liittyä seuraan, joten mukava 6-pelaajan matsi saatiin aikaiseksi. Muut pelasivat ensimmäistä kertaa, joten pelasimme ihan perussäännöillä ilman kelloa ja vain yhdellä monsterilla. Tuloksena oli neljän pelaajan tasapeli, kun jokainen sai kaksi kolmesta hahmostaan pihalle. saarinen hoiti homman kuitenkin ensimmäisenä, joten hänelle voitto.
Illan päätteeksi vielä esittelin kaikille Illuminatin Y2K-lisäosalla. Vähän etukäteen hirvittelin muiden haluja Illuminatiin, sillä kello oli jo paljon ja tiesin että peli venyy helposti. Kun pauli kuitenkin ilmoitti jäävänsä sivuun, niin ajattelin, että viidellä pelaajalla peli on mahdollista saada vielä päätökseen ennen auringon nousua.
Sääntövihkon viimeiseltä sivulta löytyvän sääntöyhteenvedon avulla pelin kulun selittäminen kävi varsin kivuttomasti ja kaikilla taisi olla jonkunmoinen kuva peliin lähdettäessä. Pian peli olikin täydessä vauhdissa ja koko porukka osallistui kivasti toimintaan. Pelin huumori nauratti kaikkia ja teki pelistä hieman kevyemmän. Jokainen oli vuorollaan lähellä voittoa mutta yhteistuumin yritykset estettiin. Itse pelasin Church of Subgeniouksella, jonka tavoitteen onnistuin lopulta ensimmäisenä täyttämään. Vähän peli venähti mutta ei niin pahasti kuin pelkäsin mutta kello oli kuitenkin sen verran paljon, että tähän ilta päättyi.
Lauantaina aamulla menin vierailemaan jussin ja lindan luona (ja pesemään pyykkiä, kun odottelen omaan koneeseen varaosia). Pyykkisouvin lomassa pelasimme erän Menolippua jussin ja lindan äitin kanssa. Peli päättyi lopulta jussin murskavoittoon, kun hän onnistui blokkaamaan meikäläisen täysin aiheuttaen mulle roimat 40 pisteen miinukset. jussi innostuikin pelistä niin paljon, että hän uhosi jo hankkivansa itselleenkin Menolipun. Myös lindan äiti kehui peliä, koska siinä joutuu jatkuvasti keskittymään ja miettimään tekemisiä.
Junailujen jälkeen lauantai jatkui illalla anselmin luona. Aluksi opetin kaverin pelaamaan Memoiria Operation Lüttichin merkeissä. Ehkä aloitusskenaarioksi vähän hankalahko, sillä mukana ovat kaikki joukkotyypit ja Liitoumalla on vielä käytössään vahva ilma-ase. Ennen peliä anselmi uhosi, etten saisi nopeaa voittoa ja näin todella kävi. anselmi mietti huolella ja pitkään jokaisen siirtonsa ja, vaikka matsi päättyi minun puhtaaseen 4-0 voittoon, peli kesti toista tuntia. Ehkä noppa- ja korttituurikin oli minun puolellani...
Vera: Alalaidassa linna, vasemmalla metsäkylä ja scoutti, oikealla vuoristoluostari pappeineen. Rajan takana väijyvät naapurien joukot - piilossa katseilta tietenkin.
Memoirin jälkeen jatkoimme sotimista ja pöytään lyötiin Vera ja kolmanneksi seuraan liittyi calamity jane. anselmi oli hieman virittänyt peliä parempaan suuntaan ja sääntökirja oli saanuut paljon uusia parannuksia. Tällä kertaa testasin, kuinka hyvin pelissä menestyisi passiivisesti nurkassaan mähöttäen. Meinasinkin voittaa mutta viimeisellä kierroksella anselmi ja calamity jane teurastivat meikäläisen ja riistivät minulta 30 pistettä. Jäin viimeiseksi 49pisteellä. jane oli toinen 54p ja anselmi marssi voittoon 62 pisteellään. Aika hermoja raastavaa.
Pelailtukin on. Perjantaina arin, vesan, paulin ja tikun kanssa kokoonnuimme taas meille. Ensimmäisenä pöytään päätyi Agricola, jota viimeiset kuukaudet on tehnyt jatkuvasti mieli pelata. Tällä kertaa ruuan hankinta oli vähän helpompaa mutta jälleen kesti vähän turhan pitkään ennen kuin ruuan puolesta pääsin laajentamaan perhettä. Aikaisemmista peleistä poiketen en tällä kertaa juuri eläimiä kasvatellut vaan viljelin viljaa ja porkkanoita. Tässä auttoi suunnattomasti Undergardener- ja SwingPlow-kortit, joista ensimmäinen antoi porkkanaa ja jälkimmäinen mahdollisti kolmen pellon kyntämisen yhdellä kertaa. En kuitenkaan saanut hommattua tulisijaa riittävän ajoissa, jotta rehut olisi saanut muutettua hyvällä suhteella evääksi. Peli päättyi lopulta arin hienoon voittoon (37p), kun tilalla ei jäänyt ainuttakaan ruutua käyttämättä. vesa oli kakkonen (35p) ja minä kolmas (33p). pauli ja tiku jäivät sitten perälle.
Seuraava peli oli pitkästä aikaa Fearsome Floors ja saarinenkin oli ehtinyt liittyä seuraan, joten mukava 6-pelaajan matsi saatiin aikaiseksi. Muut pelasivat ensimmäistä kertaa, joten pelasimme ihan perussäännöillä ilman kelloa ja vain yhdellä monsterilla. Tuloksena oli neljän pelaajan tasapeli, kun jokainen sai kaksi kolmesta hahmostaan pihalle. saarinen hoiti homman kuitenkin ensimmäisenä, joten hänelle voitto.
Illan päätteeksi vielä esittelin kaikille Illuminatin Y2K-lisäosalla. Vähän etukäteen hirvittelin muiden haluja Illuminatiin, sillä kello oli jo paljon ja tiesin että peli venyy helposti. Kun pauli kuitenkin ilmoitti jäävänsä sivuun, niin ajattelin, että viidellä pelaajalla peli on mahdollista saada vielä päätökseen ennen auringon nousua.
Sääntövihkon viimeiseltä sivulta löytyvän sääntöyhteenvedon avulla pelin kulun selittäminen kävi varsin kivuttomasti ja kaikilla taisi olla jonkunmoinen kuva peliin lähdettäessä. Pian peli olikin täydessä vauhdissa ja koko porukka osallistui kivasti toimintaan. Pelin huumori nauratti kaikkia ja teki pelistä hieman kevyemmän. Jokainen oli vuorollaan lähellä voittoa mutta yhteistuumin yritykset estettiin. Itse pelasin Church of Subgeniouksella, jonka tavoitteen onnistuin lopulta ensimmäisenä täyttämään. Vähän peli venähti mutta ei niin pahasti kuin pelkäsin mutta kello oli kuitenkin sen verran paljon, että tähän ilta päättyi.
Lauantaina aamulla menin vierailemaan jussin ja lindan luona (ja pesemään pyykkiä, kun odottelen omaan koneeseen varaosia). Pyykkisouvin lomassa pelasimme erän Menolippua jussin ja lindan äitin kanssa. Peli päättyi lopulta jussin murskavoittoon, kun hän onnistui blokkaamaan meikäläisen täysin aiheuttaen mulle roimat 40 pisteen miinukset. jussi innostuikin pelistä niin paljon, että hän uhosi jo hankkivansa itselleenkin Menolipun. Myös lindan äiti kehui peliä, koska siinä joutuu jatkuvasti keskittymään ja miettimään tekemisiä.
Junailujen jälkeen lauantai jatkui illalla anselmin luona. Aluksi opetin kaverin pelaamaan Memoiria Operation Lüttichin merkeissä. Ehkä aloitusskenaarioksi vähän hankalahko, sillä mukana ovat kaikki joukkotyypit ja Liitoumalla on vielä käytössään vahva ilma-ase. Ennen peliä anselmi uhosi, etten saisi nopeaa voittoa ja näin todella kävi. anselmi mietti huolella ja pitkään jokaisen siirtonsa ja, vaikka matsi päättyi minun puhtaaseen 4-0 voittoon, peli kesti toista tuntia. Ehkä noppa- ja korttituurikin oli minun puolellani...
Vera: Alalaidassa linna, vasemmalla metsäkylä ja scoutti, oikealla vuoristoluostari pappeineen. Rajan takana väijyvät naapurien joukot - piilossa katseilta tietenkin.Memoirin jälkeen jatkoimme sotimista ja pöytään lyötiin Vera ja kolmanneksi seuraan liittyi calamity jane. anselmi oli hieman virittänyt peliä parempaan suuntaan ja sääntökirja oli saanuut paljon uusia parannuksia. Tällä kertaa testasin, kuinka hyvin pelissä menestyisi passiivisesti nurkassaan mähöttäen. Meinasinkin voittaa mutta viimeisellä kierroksella anselmi ja calamity jane teurastivat meikäläisen ja riistivät minulta 30 pistettä. Jäin viimeiseksi 49pisteellä. jane oli toinen 54p ja anselmi marssi voittoon 62 pisteellään. Aika hermoja raastavaa.
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
Uusia naamoja
Toissailtana olikin hyvin mielenkiintoinen peli-ilta. Ensimmäinen jännityksen aihe syntyi tietysti siitä, että minkähänmoisia ihmisiä sitä tuli kutsuneeksi kotiinsa kun Suomen Lautapeliseuran foorumilla tiku oli kysellyt peliseuraa ja minä sitten kutsuin hänet ja vaimonsa anskun meille pelaamaan. Koti on kuitenkin tietyllä tavalla pyhä paikka. Itsekin tosin olin vain 6kk takaperin samanlaisessa tilanteessa vailla peliseuraa. Onnekseni silloin löytyi ennakkoluulottomia tyyppejä ottamaan porukkaan mukaan, joten oli mukavaa tehdä sama palvelus jollekin toiselle. Jännittäminen oli kuitenkin turhaa, sillä uudet tulijat olivat todella mukavia ihmisiä.
Loppujen lopuksi klo 18 kantturoissa meille oli kerääntynyt tikun, anskun ja minun lisäksi maria, hyrsky ja pauli. Kevyeksi aloitukseksi pöytään levitettiin PitchCar. Itelläni edellisestä pelistä oli jo puoli vuotta aikaa, joten oli oikein mukavaa taas päästä vähän näpäyttelemään. Pöydän epätasaisuudet tekivät radasta paikoin hyvin pomppuisen mutta samahan se kaikille oli. Jostakin syystä sitä vain itse tuntui aina lentävän möhkyröistä katolleen muiden liitäessä niistä kevyesti yli.
Aika-ajoissa ansku oli kova luu mutta itse kisasuoritus oli hyvin vieraskorea kuten myös tikulla. Myö muut neljä sitävastoin kisasimme voitosta tiukasti ja ennen viimeistä mutkaa kaikki olivat takasuoralla aivan rinta rinnan. Pienoisella tuurilla meitsi onnistui kuitenkin lopulta ylittämään maaliviivan ensimmäisenä. Heti perässä tulivat maria, pauli ja hyrsky (olikohan se järjestys näin). ansku ja tiku jäivät kierroksella jälkeen.
Alkulämmittelyjen jälkeen pauli toivoi Caylusta, josta muodostui lopulta illan pihvi ja legendaarinen kamppailu, joka ainakin mulle jäi hyvin mieleen. Koska meitä oli kuusi pelaajaa, muodostimme kolme paria ansku&tiku, maria&hyrsky ja pauli&minä ja pelasimme siten kolminpeliä. Sääntönä oli, että pareista molemmat vuorotellen tekivät itsenäisen päätöksen seuraavasta siirrosta. Taktiikasta sai keskustella ääneen mutta toiselle ei saanut suoraan sanoa, mitä pitäisi tehdä.
Esimerkki: "Puulle olisi tarvetta..." oli laillista keskustelua mutta "Ota tuosta ruudusta puuta!" oli kielletty.
Tällä säännöllä pyrittiin siihen, ettei parin toinen pelaaja yksin dominoisi kaikkea parin tekemistä. Hyvin tuntui toimivan. Idea tuli, kun joskus aikaisemmin pelasimme Doomia niin että marine-pelaajat saivat keskustella keskenään yleisestä taktiikasta mutta kenellekään ei saanut antaa yksityiskohtaisia ohjeita liikkumisen tai asevalintojen suhteen.
No mutta takaisin Caylukseen. Paripeli ja äänen keskustelu johtivat siihen, että peli kesti 4-5 tuntia. Aika ei kuitenkaan tuntunut lainkaan pitkältä, sillä koko ajan oli jotain juonittavaa ja puhuttavaa parin kanssa. hyrsky tosin joutui jättämään pelin kesken töiden takia mutta hänen paikkansa otti hieman muita myöhemmin paikalle tullut saarinen. Itse pelitapahtumiin sen kummemmin puuttumatta lopputulos oli lopulta se, joka teki pelistä legendaarisen. Peli päättyi nimittäin tasan ensimmäistä kertaa minun elämässäni eivätkä kolmanneksi jääneetkään olleet kuin pari pistettä perässä. Tulokset olivat 89p-89p-85p (maria&hyrsky/saarinen, pauli&minä, ansku&tiku).Sääntöjen mukaan tasapisteissä voitto menee jakoon mutta tarkistimme siitä huolimatta ylijäämäresurssitilanteen. Rahat menivät tasan mutta maria&hyrsky/saarinen-kombinaatiolla oli yksi resurssikuutio enemmän kuin meillä paulin kanssa. Voitto siis heille.
Tässä vaiheessa kello löikin jo melkein puolta yötä ja pauli lähti kotiin. Jottei tiku olisi turhaan raahannut Taivaan Pilareita mukaansa, otimme vielä yhden matsin sitä. Peli veti valitettavasti vain neljä mutta ansku suostui toimimaan pelinhoitajana. tikua ja anskua lukuunottamatta kaikille muille kyseessä oli outo peli, joten homma alkoi sääntöjen selityksellä. Pian ilmeni, että kyseessä on perus "hommaa resursseja-vaihda resurssit voittopisteiksi"-peli. Tietysti Taivaan Pilareissa on omat jipponsa ja erityismausteensa mutta peruskaava on monesta muustakin pelistä tuttu.
Tämä ensimmäinen peli meni tietysti hyvin pitkälle kortteja ja tapahtumia opetellessa. saarinen ei kuitenkaan opettelua tuntunut tarvitsevan vaan repäisi reilun oloisen 15 pisteen voiton. tiku oli kakkonen ja minä ja maria jäimme perälle. Pitänee vielä pari peliä ottaa mutta nyt ensikosketuksella peli ei tuntunut aivan yhtä monipuoliselta kuin olisi voinut odottaa. Kortit määräsivät hyvin pitkälle omat tekemiset, joihin sitten panosti täpöllä eikä sen kummemmin muita juonia punonut. Viihdyttävä peli kuitenkin. Oli oikein mukava peli-ilta.
Tänään sitten testailin vielä Reiskan yksinpelivariantin. Yhteensä kolme peliä pelasin helpolla tasolla ja joka kerta tuli turpaan. Nyt kuitenkin aloin miettimään, josko pelasin väärin sillä itse en tehnyt mitään robotin valitsemilla rooleilla. Robotti kuitenkin teki sekä omat actioninsa että reagoi minun valitsemiin actioneihin. Tämähän kuitenkin on Reiskan perusajatusta vastaan, sillä minunkin pitäisi päästä hyödyntämään vastustajan valitsemat roolit. Eli tällä perusteella päättelin pelanneeni väärin. Joka tapauksessa pahimmaksi vastustajaksi osoittautui militaryrobotti (New Sparta), joka rushasi pöydän täyteen sotilasplaneettoja todella nopeasti. Ensi kerralla sitten onkin aika ottaa revanssi.
Näissä mietteissä sitten odotellaankin seuraavaa peli-iltaa.
Loppujen lopuksi klo 18 kantturoissa meille oli kerääntynyt tikun, anskun ja minun lisäksi maria, hyrsky ja pauli. Kevyeksi aloitukseksi pöytään levitettiin PitchCar. Itelläni edellisestä pelistä oli jo puoli vuotta aikaa, joten oli oikein mukavaa taas päästä vähän näpäyttelemään. Pöydän epätasaisuudet tekivät radasta paikoin hyvin pomppuisen mutta samahan se kaikille oli. Jostakin syystä sitä vain itse tuntui aina lentävän möhkyröistä katolleen muiden liitäessä niistä kevyesti yli.
Aika-ajoissa ansku oli kova luu mutta itse kisasuoritus oli hyvin vieraskorea kuten myös tikulla. Myö muut neljä sitävastoin kisasimme voitosta tiukasti ja ennen viimeistä mutkaa kaikki olivat takasuoralla aivan rinta rinnan. Pienoisella tuurilla meitsi onnistui kuitenkin lopulta ylittämään maaliviivan ensimmäisenä. Heti perässä tulivat maria, pauli ja hyrsky (olikohan se järjestys näin). ansku ja tiku jäivät kierroksella jälkeen.
Alkulämmittelyjen jälkeen pauli toivoi Caylusta, josta muodostui lopulta illan pihvi ja legendaarinen kamppailu, joka ainakin mulle jäi hyvin mieleen. Koska meitä oli kuusi pelaajaa, muodostimme kolme paria ansku&tiku, maria&hyrsky ja pauli&minä ja pelasimme siten kolminpeliä. Sääntönä oli, että pareista molemmat vuorotellen tekivät itsenäisen päätöksen seuraavasta siirrosta. Taktiikasta sai keskustella ääneen mutta toiselle ei saanut suoraan sanoa, mitä pitäisi tehdä.
Esimerkki: "Puulle olisi tarvetta..." oli laillista keskustelua mutta "Ota tuosta ruudusta puuta!" oli kielletty.
Tällä säännöllä pyrittiin siihen, ettei parin toinen pelaaja yksin dominoisi kaikkea parin tekemistä. Hyvin tuntui toimivan. Idea tuli, kun joskus aikaisemmin pelasimme Doomia niin että marine-pelaajat saivat keskustella keskenään yleisestä taktiikasta mutta kenellekään ei saanut antaa yksityiskohtaisia ohjeita liikkumisen tai asevalintojen suhteen.
No mutta takaisin Caylukseen. Paripeli ja äänen keskustelu johtivat siihen, että peli kesti 4-5 tuntia. Aika ei kuitenkaan tuntunut lainkaan pitkältä, sillä koko ajan oli jotain juonittavaa ja puhuttavaa parin kanssa. hyrsky tosin joutui jättämään pelin kesken töiden takia mutta hänen paikkansa otti hieman muita myöhemmin paikalle tullut saarinen. Itse pelitapahtumiin sen kummemmin puuttumatta lopputulos oli lopulta se, joka teki pelistä legendaarisen. Peli päättyi nimittäin tasan ensimmäistä kertaa minun elämässäni eivätkä kolmanneksi jääneetkään olleet kuin pari pistettä perässä. Tulokset olivat 89p-89p-85p (maria&hyrsky/saarinen, pauli&minä, ansku&tiku).Sääntöjen mukaan tasapisteissä voitto menee jakoon mutta tarkistimme siitä huolimatta ylijäämäresurssitilanteen. Rahat menivät tasan mutta maria&hyrsky/saarinen-kombinaatiolla oli yksi resurssikuutio enemmän kuin meillä paulin kanssa. Voitto siis heille.
Tässä vaiheessa kello löikin jo melkein puolta yötä ja pauli lähti kotiin. Jottei tiku olisi turhaan raahannut Taivaan Pilareita mukaansa, otimme vielä yhden matsin sitä. Peli veti valitettavasti vain neljä mutta ansku suostui toimimaan pelinhoitajana. tikua ja anskua lukuunottamatta kaikille muille kyseessä oli outo peli, joten homma alkoi sääntöjen selityksellä. Pian ilmeni, että kyseessä on perus "hommaa resursseja-vaihda resurssit voittopisteiksi"-peli. Tietysti Taivaan Pilareissa on omat jipponsa ja erityismausteensa mutta peruskaava on monesta muustakin pelistä tuttu.
Tämä ensimmäinen peli meni tietysti hyvin pitkälle kortteja ja tapahtumia opetellessa. saarinen ei kuitenkaan opettelua tuntunut tarvitsevan vaan repäisi reilun oloisen 15 pisteen voiton. tiku oli kakkonen ja minä ja maria jäimme perälle. Pitänee vielä pari peliä ottaa mutta nyt ensikosketuksella peli ei tuntunut aivan yhtä monipuoliselta kuin olisi voinut odottaa. Kortit määräsivät hyvin pitkälle omat tekemiset, joihin sitten panosti täpöllä eikä sen kummemmin muita juonia punonut. Viihdyttävä peli kuitenkin. Oli oikein mukava peli-ilta.
Tänään sitten testailin vielä Reiskan yksinpelivariantin. Yhteensä kolme peliä pelasin helpolla tasolla ja joka kerta tuli turpaan. Nyt kuitenkin aloin miettimään, josko pelasin väärin sillä itse en tehnyt mitään robotin valitsemilla rooleilla. Robotti kuitenkin teki sekä omat actioninsa että reagoi minun valitsemiin actioneihin. Tämähän kuitenkin on Reiskan perusajatusta vastaan, sillä minunkin pitäisi päästä hyödyntämään vastustajan valitsemat roolit. Eli tällä perusteella päättelin pelanneeni väärin. Joka tapauksessa pahimmaksi vastustajaksi osoittautui militaryrobotti (New Sparta), joka rushasi pöydän täyteen sotilasplaneettoja todella nopeasti. Ensi kerralla sitten onkin aika ottaa revanssi.
Näissä mietteissä sitten odotellaankin seuraavaa peli-iltaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
