Rauman kirjaston lautapelikerho

(>'-')> - hip!
<('-'<) - hop!
\(^_^)/ - whopii!

Noni! Löytyhän sitä Raumalta pelitilaa. Rauman kirjasto johtaja innostui lautapelitoiminnasta sen verran paljon, että suostui antamaan meille sopivat pelitilat ilmaiseksi käyttöömme. Ehtona oli tietysti se, että kirjasto saa mainostaa toimintaa omilla nettisivuillaan ja kerho on kaikille avoin. No mikäs siinä, ilmaista mainosta toiminnalle ja avoimuus olikin jo lähtökohtana.

Foorumi löytyy täältä

Saamamme tila on valoisa kokoushuone, jossa on vapaasti liikuteltavia tuoleja ja pöytiä yhteensä n. 25-30 hengelle. Bonuksena tilassa on myös kaappeja pelien säilyttämistä varten, mikä onkin hyvä, niin voi ne jokaisen pelikerhon ensimmäiset tukijalat Carcassonnen, Settlers of Catanin ja Menolipun pitää aina saatavilla. Tarvittaessa löytyy täysi av-tekniikkakin mutta sille tuskin ainakaan vielä on käyttöä.

Loppukevään ajan Rauman pääkirjastolla onkin sitten 21.2. lähtien aina joka toinen lauantai klo 10.30-14.30 pelit pystyssä (tila on käytössä klo 15 asti mutta pikku loppusiivousaika ei liene pahitteeksi). Joku arki-ilta olisi ehkä voinut olla parempi mutta näillä mennään nyt. Toivottavasti saadaan homma sen verran hyvin pyörimään, että pelit jatkuisivat vielä kevään jälkeenkin. Meitä on nyt semmonen 6-8 oikein aktiivipeluria (=lähes aina paikalla) ja siihen päälle vajaat kymmenen satunnaisempaa pelaajaa. Molemmat luvut jos onnistutaan tuplaamaan, niin sitten siinä on minun nähdäkseni jo aika vakaa pohja jatkaa toimintaa ja jokaisella pelikerralla saataisiin varmasti hyvä lössi paikalle.

Perusarvo, jota minä ainakin pyrin sitten tuomaan toimintaan mukaan, on uusien pelaajien hyvä vastaanotto (tuossa jossain SLS:n foorumilla tästä käytiinkin keskustelua). Tavoitteena on, että uudennäköisenä ovensuuhun seisoskelemaan tulevaa tyyppiä tervehdittäisiin heti kun joku hänet vain huomaa. Ensiesittelyjen jälkeen näytettäisiin vähän paikkoja ja kutsutaan mukaan peliin tai, jos kaikki pelit ovat jo pahasti kesken, seuraamaan peliä. Pöydässä sitten kaikki tervehtisivät toisiaan ja tuntemattomat esittäytyisivät, jolloin uusi pelaaja pääsee heti vähän paremmin juttuun mukaan. Ehkä tämä on hieman idealistista mutta siihen pyrin ainakin omalta osaltani.

Toisten huomioon ottamista ei kuitenkaan tarvitse harrastaa, jos pelinä on Memoir '44 ja vastassa on anselmi. Eilen illalla anselmi tuli käymään ja istui valmiiseen pöytään, kun olin odotellessani valmistellut skenaarion "Sainte Mere-Eglise".

Taistelu alkoi anselmin tekemällä maahanlaskulla. Vahvistukset pysyivät kyllä hyvin taistelualueella mutta ajautuivat tuulen mukana komentoyhteyksien kantamattomiin. Minun ohjaamillani saksalaisilla oli siten kohtuullisen helppo työ harventaa kylvettää nämä laskuvarjojoukot vaarattomiksi. Samanaikaisesti anselmi motitti ja nylki taistelualueen keskellä olevaan kylään jääneen 3. jalkaväkiryhmäni. Vähän surettaa noiden poikien kohtalo. He olivat kaikki nuoria ja monet heistä olin itse henkilökohtaisesti tavannut. Tein kaikkeni saadakseni heille toimitettua perääntymiskäskyn mutta joko viesti ei mennyt perille tai he olivat päättäneet olla tottelematta ja katsoa kuolemaa rohkeasti silmiin. Rohkeutta todella tarvittiin, sillä 5-1 ylivoiman edessä ilman perääntymismahdollisuutta ei lähitaistelussa ole juuri mahdollisuuksia.

Noiden poikien (Moritz, Klaus, Andreas, Berndt, Otto, Jürgen, Hermann, Fritz) sankaruus osti kuitenkin muille joukoilleni arvokasta aikaa. Asetoveriensa kuolinhuudot korvissaan joukkoni ottivat kylän läheiset kukkulat ja metsät haltuunsa. Myöhemmin kukkulalla asemat vallanneen ryhmän johtaja Helfried kertoi kiikareilla nähneensä, 3. ryhmän viimeisen jäsenen kuoleman. Vielä kaatuessaankin hän oli nostanut nyrkkiin puristetun käden kohti taivasta ja viittonut sormillaan vihollisen lukumäärän ikäänkuin olisi tiennyt Helfriedin katselevan kaukaisuudessa. Se jos mikä on sankaruutta.

Tieto vihollisen todellisesta vahvuudesta välitettiin nopeasti kaikille joukoille, minkä jälkeen ei kestänyt kauaakaan ajaa jenkit kokonaan pois. Ikävä kyllä he veivät meiltä monta hyvää miestä mukanaan mutta taistelu voitettiin 4-2.