Uusia naamoja

Toissailtana olikin hyvin mielenkiintoinen peli-ilta. Ensimmäinen jännityksen aihe syntyi tietysti siitä, että minkähänmoisia ihmisiä sitä tuli kutsuneeksi kotiinsa kun Suomen Lautapeliseuran foorumilla tiku oli kysellyt peliseuraa ja minä sitten kutsuin hänet ja vaimonsa anskun meille pelaamaan. Koti on kuitenkin tietyllä tavalla pyhä paikka. Itsekin tosin olin vain 6kk takaperin samanlaisessa tilanteessa vailla peliseuraa. Onnekseni silloin löytyi ennakkoluulottomia tyyppejä ottamaan porukkaan mukaan, joten oli mukavaa tehdä sama palvelus jollekin toiselle. Jännittäminen oli kuitenkin turhaa, sillä uudet tulijat olivat todella mukavia ihmisiä.

Loppujen lopuksi klo 18 kantturoissa meille oli kerääntynyt tikun, anskun ja minun lisäksi maria, hyrsky ja pauli. Kevyeksi aloitukseksi pöytään levitettiin PitchCar. Itelläni edellisestä pelistä oli jo puoli vuotta aikaa, joten oli oikein mukavaa taas päästä vähän näpäyttelemään. Pöydän epätasaisuudet tekivät radasta paikoin hyvin pomppuisen mutta samahan se kaikille oli. Jostakin syystä sitä vain itse tuntui aina lentävän möhkyröistä katolleen muiden liitäessä niistä kevyesti yli.

Aika-ajoissa ansku oli kova luu mutta itse kisasuoritus oli hyvin vieraskorea kuten myös tikulla. Myö muut neljä sitävastoin kisasimme voitosta tiukasti ja ennen viimeistä mutkaa kaikki olivat takasuoralla aivan rinta rinnan. Pienoisella tuurilla meitsi onnistui kuitenkin lopulta ylittämään maaliviivan ensimmäisenä. Heti perässä tulivat maria, pauli ja hyrsky (olikohan se järjestys näin). ansku ja tiku jäivät kierroksella jälkeen.

Alkulämmittelyjen jälkeen pauli toivoi Caylusta, josta muodostui lopulta illan pihvi ja legendaarinen kamppailu, joka ainakin mulle jäi hyvin mieleen. Koska meitä oli kuusi pelaajaa, muodostimme kolme paria ansku&tiku, maria&hyrsky ja pauli&minä ja pelasimme siten kolminpeliä. Sääntönä oli, että pareista molemmat vuorotellen tekivät itsenäisen päätöksen seuraavasta siirrosta. Taktiikasta sai keskustella ääneen mutta toiselle ei saanut suoraan sanoa, mitä pitäisi tehdä.

Esimerkki: "Puulle olisi tarvetta..." oli laillista keskustelua mutta "Ota tuosta ruudusta puuta!" oli kielletty.

Tällä säännöllä pyrittiin siihen, ettei parin toinen pelaaja yksin dominoisi kaikkea parin tekemistä. Hyvin tuntui toimivan. Idea tuli, kun joskus aikaisemmin pelasimme Doomia niin että marine-pelaajat saivat keskustella keskenään yleisestä taktiikasta mutta kenellekään ei saanut antaa yksityiskohtaisia ohjeita liikkumisen tai asevalintojen suhteen.

No mutta takaisin Caylukseen. Paripeli ja äänen keskustelu johtivat siihen, että peli kesti 4-5 tuntia. Aika ei kuitenkaan tuntunut lainkaan pitkältä, sillä koko ajan oli jotain juonittavaa ja puhuttavaa parin kanssa. hyrsky tosin joutui jättämään pelin kesken töiden takia mutta hänen paikkansa otti hieman muita myöhemmin paikalle tullut saarinen. Itse pelitapahtumiin sen kummemmin puuttumatta lopputulos oli lopulta se, joka teki pelistä legendaarisen. Peli päättyi nimittäin tasan ensimmäistä kertaa minun elämässäni eivätkä kolmanneksi jääneetkään olleet kuin pari pistettä perässä. Tulokset olivat 89p-89p-85p (maria&hyrsky/saarinen, pauli&minä, ansku&tiku).Sääntöjen mukaan tasapisteissä voitto menee jakoon mutta tarkistimme siitä huolimatta ylijäämäresurssitilanteen. Rahat menivät tasan mutta maria&hyrsky/saarinen-kombinaatiolla oli yksi resurssikuutio enemmän kuin meillä paulin kanssa. Voitto siis heille.

Tässä vaiheessa kello löikin jo melkein puolta yötä ja pauli lähti kotiin. Jottei tiku olisi turhaan raahannut Taivaan Pilareita mukaansa, otimme vielä yhden matsin sitä. Peli veti valitettavasti vain neljä mutta ansku suostui toimimaan pelinhoitajana. tikua ja anskua lukuunottamatta kaikille muille kyseessä oli outo peli, joten homma alkoi sääntöjen selityksellä. Pian ilmeni, että kyseessä on perus "hommaa resursseja-vaihda resurssit voittopisteiksi"-peli. Tietysti Taivaan Pilareissa on omat jipponsa ja erityismausteensa mutta peruskaava on monesta muustakin pelistä tuttu.

Tämä ensimmäinen peli meni tietysti hyvin pitkälle kortteja ja tapahtumia opetellessa. saarinen ei kuitenkaan opettelua tuntunut tarvitsevan vaan repäisi reilun oloisen 15 pisteen voiton. tiku oli kakkonen ja minä ja maria jäimme perälle. Pitänee vielä pari peliä ottaa mutta nyt ensikosketuksella peli ei tuntunut aivan yhtä monipuoliselta kuin olisi voinut odottaa. Kortit määräsivät hyvin pitkälle omat tekemiset, joihin sitten panosti täpöllä eikä sen kummemmin muita juonia punonut. Viihdyttävä peli kuitenkin. Oli oikein mukava peli-ilta.

Tänään sitten testailin vielä Reiskan yksinpelivariantin. Yhteensä kolme peliä pelasin helpolla tasolla ja joka kerta tuli turpaan. Nyt kuitenkin aloin miettimään, josko pelasin väärin sillä itse en tehnyt mitään robotin valitsemilla rooleilla. Robotti kuitenkin teki sekä omat actioninsa että reagoi minun valitsemiin actioneihin. Tämähän kuitenkin on Reiskan perusajatusta vastaan, sillä minunkin pitäisi päästä hyödyntämään vastustajan valitsemat roolit. Eli tällä perusteella päättelin pelanneeni väärin. Joka tapauksessa pahimmaksi vastustajaksi osoittautui militaryrobotti (New Sparta), joka rushasi pöydän täyteen sotilasplaneettoja todella nopeasti. Ensi kerralla sitten onkin aika ottaa revanssi.

Näissä mietteissä sitten odotellaankin seuraavaa peli-iltaa.