Rauma Invitational

Noniin, Rauma Invitational tuli ja meni. Turkulaisille esittämäämme haasteeseen vastasivat dhyai, jaarinen ja siirtola. Alkuperäistä turnausformaattia vähän kevennettiin ja kaksinpelien sijasta pelattiin nelinpelit Agricolaa ja Le Havrea.Maanviljelys oli yhtälailla hanskassa sekä Raumalla että Turussa ja Agricola päättyi tasapeliin. Le Havressa puolestaan turkulaiset kyykyttivät kokonaispisteissä Raumaa, vaikka pauli pelin voittikin. Omalta osaltani Havre meni penkin alle, kun en onnistunut käynnistämään rahakoneistoani. Lähdin nimittäin sillä mielellä peliin, että en rakenna ainuttakaan laivaa vaan ostan ne. Sitkeästi yritin tahkota rahaa mutta lopulta oli pakko vaihtaa strategiaa ja silloin oli jo liian myöhäistä kamppailla voitosta. Epäonnistumiseen vaikutti erityisen paljon sopivien erikoisrakennusten puuttuminen pakasta. Kokonaisvoitto meni siis Turkuun.

Alussa turnausilmeet olivat tiukat

Virallisen osuuden päätyttyä vaihdoimme vapaalle. Toisessa pöydässä alettiin rutistamaan Age of Steamia samalla, kun maija, siirtola, pauli, kaide ja minä rahtasimme kontteja Containerin merkeissä. Oli se vaan hämärä kaupankäyntiviritys, jossa sopivan hinnan määrittäminen tuntui olevan todella vaikeaa ainakin näin noviisille. Pelin dynamiikkakin oli hyvin mielenkiintoinen. Heti alussa porukka osti tehtaita ja varastoja, jolloin pelistä poistui paljon rahaa. Kun siirtola vielä dumppasi hintoja, oli muidenkin pakko laskea hinnat pohjaan. Huutokaupoissa peliin kuitenkin virtasi pikkuhiljaa lisää rahaa ja hinnat pääsivät ajan myötä nousemaan. Ja ne huutokaupat vasta villejä olivatkin. Aivan järkyttäviä summia huudettin lasteista. Olisi se pitänyt itsekin siinä tajuta, että tämä peli voitetaan toimittamalla tavaraa huutokauppaan. Vaan eipä leikannut, kun siinä vain räimi menemään. Lopputulos oli se, että pauli nappasi päivän toisen voittonsa 166$, kaide oli kakkonen 138$, siirtola kolmas 127$, maija neljäs 109$ ja meitsi ylivoimainen jumbo 84$. Eipä tähän mennessä oikein pelit lähtenyt =)

Mutta vapaalle vaihdettaessa hymykin jo irtosi

Hieman balsamia haavoille sain seuraavassa jaarisen, arin ja vesan kanssa pelatussa Metropolys-pelissä. Loppupisteet olivat hyväkseni 27 - 20(vesa) - 18(jaarinen) - 18(ari). Cayluksen ja Mykerinoksen kaltaisten jäkityspelien jäljiltä mulla oli vähän ennakkoluuloja Ystaria kohtaan. Vielä kaupungin rakennus teemana huomioon ottaen oli yllätys Metropolyksen kohdalla melkoinen. Ei resurssien pyöritystä eikä rahan keräämistä. Pelihän oli jopa leppoinen pelattava. Bidaaminen oli hauskaa ja liikkuvia osia oli mukavan vähän. Täytyykin korjata mielikuvaa Ystarin peleistä.

No ettei vain olisi päässyt neste nousemaan hattuun, niin päivän kolmas turparalli tuli, kun yritin nousta maihin siirtolan hallitsemalla Omaha Beachilla. Saksalainen tehokkuus näytti todellisen luontonsa hautaamalla jenkit rantahietikkoon noin 20 minuutissa. Tuloksena aina tyylikäs 6-0 tappio Memoir '44:ssa.

Tässä vaiheessa päivä jo läheni loppuaan ja väki oli harventunut neljään. Sinetiksi mukavalle päivälle pelasimme vielä yhden erän Colorettoa kokoonpanolla dhyai-jaarinen-siirtola-minä. Onnistuin voittamaan tämänkin kevytpelin. Lauantaina tuli siis oikein urakalla turpaan kaikessa vähänkin raskaammassa ja voitot keveissä pyörityksissä.

Coloreton jälkeen vielä jutskailimme niitä näitä tovin ja tuumimme, että päivä oli varsin onnistunut vaikkei alkuperäistä ideaa turnauksesta päästykään toteuttamaan. Puheissa välähteli yhteistyön säännöllistäminen ainakin vuositasolla, joten saapa nähdä mitä aika tuo tullessaan. Onko se HulluCon, VesitorniCon, HämäräCon vai mikä. Mukavaa oli kuitenkin tutustua siihen porukkaan, jotka tähän asti ovat vain olleet nickejä foorumilla. Kenties HelConissa pääsee jälleen saman pöydän ääreen.

---

Hullu peliviikonloppu jatkui sunnuntaina normaalissa pelipäivässämme. Edellisen päivän turnajaisista sunnuntaihin asti jaksoivat dhyai, pauli ja minä. Vahvistamaan porukkaa paikalle tulivat anselmi ja tällä hetkellä intissä viihtyvä tiku anskun kanssa. Olisi helposti voinut olettaa, että koko edellisen päivän pelailun jälkeen olisi tehnyt mieli pelata jotain kevyempää mutta eijei. Pöytään levitettiin Steam, joka tietenkin on kevennetty versio Age of Steamista mutta ei kuitenkaan mistään aivan keveimmästä päästä. tiku ja ansku muodostivat tagteamin muiden joutuessa tyytymään yksin pohtimaan kuvioitaan.

Ensimmäisen kierroksen vuorojärjestyksestä käydystä huutokaupasta tuli aika erikoinen. anselmi maksoi 1. sijasta 6 rahaa, kun sijat 2-3 menivät seitsemällä rahalla. Tähän vaikutti ilmiselvästi se, että kartan keskellä oli vähintään kahdelle pelaajalle hyvin vahva aloituspaikka, jonne kaikki halusivat. Kilpailu vain kärjistyi jäännössijoista. Itse jättäydyin suosiolla lopulta viimeiseksi, sillä kun huomasin ettei keskelle olisi asiaa, bongailin muutaman vaihtoehdon reuna-aloituksiksi. Tämä saattoi lopulta olla pelin ratkaiseva tekijä, kun selvisin huutokaupasta ilman ainuttakaan lainaa ja sain vieläpä laudalta oma rauhallisen nurkkauksen.

Tästä eteenpäin strategia oli selvä: muutamalla ensimmäisellä kierroksella toinen kuljetus käytettäisiin aina parempaan engineen ja toisella sitten tehdään edellistä pidempi kuljetus. Kun muut pelajaatkaan eivät rakentelussa aiheuttaneet uhkaa, mulle riitti alkupuoliskolla valita joko 1.- tai 2.-rooli.

Pelin osittainen sijoitusten ratkaisu nähtiin kierroksilla neljä ja viisi. Ulottelin siinä vaiheessa lonkeroitani (keltainen) kohti länttä/pohjoista. dhyai (punainen) lähestyi pohjoisesta ja yritti blokata pääsyni sinne. tiku (violetti) hyppäsi blokkausporukkaan sulkien pohjoisen kokonaan. Edellisellä kierroksella anselmi (vihreä) oli aloittanut keskutaan pienen kehäradan poikasen rakentamisen, mikä romuttui kun minä valitsin ensimmäisen rakentaja roolin ja suljin viimeisen sisäänkäynnin violetista kaupungista.

Steamin ratkaisualue

Mulla oli vielä tiedossa mukavia 5-6 arvoisia kuljetuksia, joten kohtuullisen kivasti pääsin jatkamaan. Muut toki virittelivät blokkauksia mutta aika ei riittänyt vaan pääsin voittoon. Lopputulokset olivat minä 38, pauli 32, tiku 31, dhyai 28 ja anselmi noin 20. Vaan olipa kaksijakoinen viikonloppu. Pelkkiä voittoja ja jumbosijoja.

Kommenttini Steamista pelinä on, että on se kyllä parempi kuin Age of Steam. Tai no itseasiassa AoS on kyllä parempi peli harrastajille mutta Steam taipuu paremmin monenlaiseen käyttöön. Mun mielestä se vain on tuskallista laskeskella AoS:ssä jo vuoron alussa, kuinka paljon aikoo rahaa käyttää. Ja jos saa oman laskutoimituksensa tehtyä nopeasti, niin joku toinen kuitenkin miettii pitkään. Kokemus tietysti auttaisi paljon, mutta Steamin suoma mahdollisuus ottaa lainaa missä tahansa pelin vaiheessa nopeuttaa uskomattoman paljon. Steam sijoittuu  raskaudessa AoS:n ja Railroad Tycoonin välimaastoon ollen samalla ehdottomasti jäljessä mainittua parempi.

---

Kaikkien näiden pelien lisäksi viikonloppuna tuli pelattua marian ja maijan kanssa erät Taru Sormusten Herraa ja Blokusta. Jälkimmäisestä ei ole mitään sen erikoisempaa mainittavaa mutta Taru Sormusten Herrasta jätti kyllä ihmetyksen. Miten ko. peli voi olla geekissä edes top-1000:ssa? Taitaa johtua herra Knizian nimestä kannessa. Pelin sääntökirja on aivan haitarista ja sitä myöten pelaaminen ei houkuttele yhtään. Mullakin peli pölyttyi 1,5 vuotta hyllyssä ennen ensimmäistä peliä. No eihän se nyt aivan paska ollut mutta kohtuullisen kertakäyttöinen. Jotenkin ei vain hontsita käydä samoja kirjasta tuttuja tapahtumia kerta toisensa jälkeen läpi.

Pieni maailma

Kirjoituksen loppupuolelta löytyvät ensitunnelmat Small Worldista, jota pääsin testamaan männä viikonloppuna kain luona. Sitä ennen nopeasti muita juttuja.

Viime päivien pääuutinen omalta kannaltani on ollut Space Hulkin 20-vuotisjuhlapainoksen tuleva julkaisu. Games Workshop on tehnyt figujen kanssa todella hienoa työtä ja pitkällisen 10 sekunnin mietinnän jälkeen ennakkotilaus lähti menemään. Samalla löytyi taas uutta motivaatiota Doomin figujen maalausprojektin jatkamiseen. Raumalle muuttamisen jälkeen eli aika lailla tasan vuoteen ei olekaan pensseliä pidetty kädessä kertaakaan. Tänään sitten kuitenkin siihen taas tartuin =) Jospa samoin tein saisi Space Crusadenkin maalattua, niin voisi sen viimeinkin joskus kummipojalle synttärilahjaksi antaa.

Muuten pelaaminen on parina viime viikkona vähän vähäisempää tiukan ohjelman vuoksi. Oikeastaan ainoat pelit (Small Worldia lukuunottamatta) ovat olleet Rauma-Kuopio junamatkalla marian kanssa pelatut muutamat Reiska-erät. Noissa peleissä löysin oikeastaan ensimmäistä kertaa Diversified Economy kortin, joka on todella kova. Se että produce-vaiheessa saa vetää kortteja käteen on hirmu iso etu. Ensi kerralla hyrskyn kimppuun tällä strategialla (jos vain kortti käy).

---

Mutta sitten pääasiaan, eli Small Worldiin. Boardgamegeekissä ja SLS:n foorumilla peliä on hehkutettu ja mehusteltu minkä ehditty. Jopa uusiin peleihin yleensä kriittisesti suhtautuva anselmi esitteli tässä taannoin Small World -videota tietokoneeltaan. Mulla kuume ei kuitenkaan ollut päässyt nousemaan mutta, kun Kuopion reissulla siunaantui tilaisuus testata, ei mua tarvinnut kauaa houkutella.

Kyseessähän on siis eräänlainen aluehallintapeli, jossa jokaisen oman vuoronsa päätteeksi saa pisteitä hallitsemiensa alueiden mukaan. Tähän sitten lisätään erilaisia bonuksia pelaamansa rodun perusteella. Homman juju on kuitenkin siinä, että yksi pelaaja pelaa pelin aikana useammalla eri rodulla aina hyläten edellisen oman onnensa nojaan kun niin katsoo parhaaksi. Uudet laudalle tulevat rodut syövät sitten pikku hiljaa edelliset pois.

En nyt sen tarkemmin käy sääntöjä lävitse vaan keskityn pelin tunnelmaan. Aivan ensimmäiseksi on kiitetävä selkeää ulkoasua ja mukavia värejä. Tämmöistä peliä on ilo pelata, kun tilanteesta saa yhdellä silmäyksellä kohtuullisen käsityksen toisin kuin pastellinsävyisissä Alean peleissä. Toinen hyvän pelisuunnittelun merkki löytyi rotu-/ominaisuuslaatoista. Ei nimittäin tarvinnut reference cardia jatkuvasti vilkuilla, että mitkä ominaisuudet säilyvät vielä rodun nukkumaan asettamisen jälkeenkin sillä pysyvät ominaisuudet oli painettu laattojen kääntöpuolelle.

Itse pelitunnelma oli aluehallintapeliksi suhteelisen letkeä. Sitä kun tiesi että tulee oman rotunsa kuitenkin jossain vaiheessa hylkäämään ja kun pisteytys tapahtui aina oman vuoron päätteeksi, niin naapureiden tekemiset eivät herättäneet hirveää "in your face"-tunnelmaa. Myös se, että ylimääräiset joukot sai aina oman vuoronsa aluksi kerätä laudalta käteen ja sitten hyökätä vaikka koko voimalla naapurin kimppuun, oli hyvä jutu rentoa pelaamista ajatellen. Ei tarvinnut liikaa taktikoida ja miettiä, miten omat joukkonsa vuoron päätteeksi aikoo hajauttaa.

Small World on rento peli

Rotu-ominaisuuskomboista on sanottava sen verran, että ei ainakaan tällä pelillä löytynyt mitään aivan überrikkinäistä yhdistelmää. Kombot olivat kyllä selkeästi jakautuneet niihin, joilla itse tehdään pisteitä, ja niihin, joilla lyödään kaverin aktiivista rotua. Mutta niinhän se taitaa yleensä mennä.

Loppusanomana voisi todeta, että Small World on varsin mukava peli. Ei nyt mikään tajunnanräjäyttäjä mutta hyvä silti. Harrastuksen alkuvaiheessa varmasti hommaisin pelin hyllyyn ja sitä tulisi paljon pelattua mutta tällä hetkellä elän vaihetta, jossa mielummin syvennyn hyllystä jo löytyviin peleihin. Hulkki on tietysti uutena tulossa mutta se tuleekin Space Crusaden tilalle.

Itse pelin voitti maija tie-breakin jälkeen 99 pojolla. Mulla oli samat 99p mutta vähemän ukkoja laudalla. kai ja henna olivat hiukkasen alle 90 pisteessä.

Helleviikonloppu

Kun lauantaina poltti nahkansa Yyterissä, sai siitä tekosyyn pysyä loppu viikonlopun sisällä hellekeleistä huolimatta.

Jo lauantai-iltana pelattiin kylässä olevien hartzan ja rosan kanssa ensin erä Genialia ja sitten Fist of Dragonstonesia, jotka molemmat olivat vieraille uusia pelejä. Ainakin kommenttien perusteella pelit tuntuivat maistuvan erinomaisesti. Vielä aamupalallakin hartza muisti kehua molempia pelejä, vaikka epäilikin Dragonstonesin kohdalla mielipiteensä johtuvan siitä että voitti sen pelin. Genial sai sensijaan varauksettomat kehut. Myös omasta mielestäni molemmat ovat hyviä pelejä.

Sunnuntaina sitten oli vuorossa kesäiset tornipelit. hartzan, rosan ja maijan kanssa pelattin nopea 6nimmt, jossa hartza sai kyllä kunnolla runtua varsinkin rosan suunnalta. Tämän jälkeen vieraat suuntasivatkin kotimatkalle ja me jäimme maijan, vesan ja paulin kanssa Genialia pelaamaan. Miss Genial maija runttasi viisi väriä tappiin ja heikoinkin oli 15 pisteessä. Ei tarvinnut tuloksia kovin tarkasti tutkia voittajan löytämiseksi. vesa ja pauli olivat aika lähellä toisiaan mutta pauli vei pidemmän korren ja pääsi tuulettamaan kakkospaikkaa. Itse jäin voittotaistelusta kauas, kun keltainen väri jäi aika pahasti muista jälkeen.

Abstraktien pelien jälkeen siirryttiinkin vahvasti temaattisempien pelien pariin. Vuorossa oli monen yrityksen jälkeen viimeinkin pelipöytään saatu Tide of Iron. Itselleni kyseessä oli seuraava luonnollinen askel monimutkaisempien sotapelien maailmaan Memoir '44:n jälkeen, sillä peleissä on paljon yhtäläisyyksiä. ToI on kuitenkin astetta monimutkaisempi, mikä tekee siitä M44:sta realistisemman.

Skenaarion nimeä en nyt muista mutta siinä vesa ja minä pelasimme kahdestaan mikkoa vastaan. Tavoitteenamme oli ajaa saksalaiset pois eräästä kylästä ja ottaa alue haltuumme. Balanssi oli selvästi amerikkalaisten (vesan ja minun) puolella, sillä meillä oli paljon enemmän joukkoja käytettävissämme. Saksalla puolestaan oli käytössään todella ilkeitä kranaatinheittimiä ja konekiväärijoukkoja. Varsinkin saksalaiset kk-ryhmät niittivät rivejämme todella tehokkaasti eikä aloittelijoiden etenemisestä meinannut tulla mitään. Läpimurto saavutettiin kuitenkin kreiviin aikaan, sillä viimeisellä kierroksella saavutimme ratkaisevat voittoon tarvittavat pisteet.

Pelin aikana jouduttiin sääntökirjaa selaamaan hyvin paljon, mikä venytti skenaarion noin neljätuntiseksi. Sääntökirjasta huolimatta moni asia jäi kaipaamaan vastausta ja jouduimmekin tekemään turhan paljon "demokraattisia" päätöksiä. Tide of Iron on kyllä hyvä mutta itse pidän Memoir '44:sta parempana pelinä seuraavista syistä:

1. Tide of Ironissa käytettävät squadbaset ovat melko hankalia käyttää. Figujen jatkuva irroittelu ja kiinnittely on muovisista pikkutapeista johtuen hiukan työlästä.
2. Tide of Ironin sääntökirjassa on turhan paljon tulkinnanvaraisia kohtia
3. Memoir '44 on paljon nopeampi pelata
4. Memoir '44 näyttää paremmalta

Sotapelinä ToI on monipuolisempi ja realistisempi mutta pelin sujuvuus pitää vielä vaakakupin kallistuneena Memoirin suuntaan, sillä loppupeleissä molemmat pelit tarjoavat melko samankaltaisen kokemuksen. Mutta kyllä Rauta-aaltoakin mielellään pelaa ja aionkin tilaisuuden tullen pelata - ei siinä mitään.

Illan päätteeksi vielä pikku ruokatauon jälkeen kokeilimme paulin kanssa yhden erän Agricolaa kaksinpelinä.

Hyvä taktiikka

Jahas, jahas. Toista viikkoa on vierähtänyt ja jotain on ehditty pelailemaankin. Toissa sunnuntaina Rauman Vesitornilla olikin aika hyvin porukkaa kesälomista huolimatta. Iso tekijä tosin oli kummipoikani kahden veljensä kanssa.

Alunperin meillä oli mikon kanssa suunnitelmissa Tide of Ironia mättää mutta sattuneesta syystä jouduin vetäytymään siitä hommasta. Sen sijaan neppailimme PitchCaria useamman kisan edestä. Pojat pistivätkin oikein kunnolla kampoihin heti ensimmäisestä kisasta asti ja johtopaikka vaihteli useasti pelaajalta toiselle. Onnistuin kuitenkin pitämään nokkimisjärjestyksen ennallaan. Tässä on tosiaan peli, jossa iällä ei näytä olevan lainkaan väliä vaan kaiken ikäiset voivat tasapäisesti kisailla keskenään.

PitchCarin jälkeen vieraat lähtivät ja meille paulin kanssa tuli sopiva tilaisuus koittaa LeHavrea kaksinpelinä. Pistepotti kasvoi molemmilla aikava mukavaksi (318p ja 264p). En muistaakseni yksinpelilläkään ole noin korkeita pisteitä nähnyt (316p oli edellinen näkemäni ennätys).

Päivän aikana toisessa pöydässä pelattiin ari-pekan johdolla King of Siamia ja Containeria, joista varsinkin jälkimmäinen vaikutti erittäin kiinnostavalta. Vannotinkin dhyaita tuomaan Containerin myös seuraavalle Rauman visiitille mukaansa.

Muuten viikolla yhtenä iltana tuli pelattua marian ja hyrskyn kanssa muutama erä Race for the Galaxya. marialle kyseessä oli ensikosketus, joten lähtökohtaisesti saattoi olettaa hyrskyn ja meikäläisen taistelevan voitosta. Yllättävän hyvin maria kuitenkin pelasi heti alusta alkaen eivätkä sijoitukset olleet mitenkään etukäteen saneltuja. Edelliset pelit hyrskyn kanssa olivat päättyneet lähes poikkeuksetta hyrskyn voittoon. Onnistuin kuitenkin ensimmäisessä pelissä päihittämään hyrskyn yhdellä pisteellä ja sekös vasta maistui. Seuraavissa erissä kuitenkin palattiin takaisin normaalin päiväjärjestykseen. Näkyy Reiska istuvan MTG-pelaajan käteen aivan luonnostaan.

Viime viikonloppu jäikin tornipelien osalta väliin mutta perjantaina kuitenkin savarin, vesan ja paulin kanssa kevyemmin pelailtiin. Ensimmäisenä Chinatownia, jota nyt tässä viimeaikoina olen jostain syystä innostunut pelaamaan. Kun pöydässä ei väännetä ja tingata kauppoja liian pitkään, niin Chinatown on todella viihdyttävä peli. Tällä kertaa en saanut kuin yhden ketjun valmiiksi ja kaikki muut tulot jouduin keräämään yksittäisillä liikkeillä. Mutta niitä yksittäisiäkin kun on riittävästi, niin ihan hyvä potti niistäkin kertyy. Lisäksi pari hyvää kauppaa ja savarin unohdus istuttaa neljän liikkeen kokoinen ketjunsa toivat lopulta kakkossijan 20000 dollarin marginaalilla savariin. vesa peijooni meni kuitenkin ylivoimaisesti voittamaan lähes 200 000 dollarin erolla.

Voittajalle piti tietenkin tarjota palkinto - 16cl lumumba (=16cl konjakkia, kaakaota, kuumaa vettä ja maitovaahtoa). Sen verran kihahti muutaman keijon päälle nautittu neloislumumba vesalle kupoliin, että seuraavaksi pelatuista Ingeniouksesta ja 6nimmtistä ei tullut hänen osaltaan oikein mitään. Hyvä taktiikka...