Dominant Species

Vuoden 2010 uutuuksien testaus jatkui viikko takaperin Dominant Speciesillä, joka on jatkoa GMT:n syrjähypyille europelien maailmaan. Toki vuorovaikutus pelissä on erittäin vahvaa, eli mitään aivan saksalaista kauhufilmiä ei tartte pelätä.

Teema on ainakin äärettömän mielenkiintoinen - evoluutio ja lajien välinen selviytymistaistelu. Primordial Soupin tasolle ei kuitenkaan mennä vaan nyt riittää matkata vain muutama kymmentä tuhatta vuotta taaksepäin. Jääkausi uhkaa ja vanhat ekologiset lokerot häviävät. Edessä on väistämätön taistelu elintilasta.

Dominant Speciesissä pelaajat leikkivät jumalia ja ottavat vastuulleen yhden eläinluokan edustajat: nisäkkäät, linnut, matelijat, sammakkoeläimet, hämähäkit tai hyönteiset. Jokaisella luokalla on omat erikoiskykynsä, jotka auttavat taistelussa elintilasta. Pelkkään erikoiskykyyn ei kuitenkaan voi nojata, vaan kaikkien on opittava käyttämään uusia ravinnonlähteitä.

Pelin ydin on workerplacement yhdistettynä aluehallintaan. Ensin vuorotellen asetellaan action pawneja (=workkereita) toimintoruutuihin ja sitten aletaan hommiin. Siinä voi omia lajejaan sopeuttaa uuteen ravintoon, pistää vaeltamaan laudalla, lisääntyä jne. jne. Tavoitteena on tietysti päästä alueilla dominoivaan asemaan. Homma vain on hiukan tavallista kierompaa, sillä alueita voi hallita kahdella eri tavalla: joko pelaajalla on siellä lajienemmistö tai sitten oma eläinluokka on parhaiten sopeutunut siellä elämään. Voittopisteet jaetaan lajienemmistöjen perusteella, mikä ratkaistaan perinteisesti El Grande -tyyliin kuutiomäärillä. Erikoistoimintoja antava sopeutuminen taas ratkaistaan sen mukaan kenelle on eniten sopivaa ravintoa tarjolla.

Kierous ei kuitenkaan rajoitu pelkästään kahteen eri hallintatapaan. Ennen pisteytystä nimittäin pelissä tehdään hirvittävä määrä toimintoja, joiden aikana tilanne laudalla ehtii elää moneen kertaan eikä mistään voi olla pelin aikana varma. Tämä vaikeuttaa oman vuoron suunnittelua mutta onneksi pisteytysmekanismi on sellainen, ettei sillä loppujen lopuksi ole väliä koska yleensä aina löytää jonkin alueen, joka kelpaa itselleen pisteytettäväksi. Tosin ei siitä ehkä saa aivan niin paljon pisteitä kuin alunperin kuvitteli jotain kuitenkin.

Jos jotain kritisoitavaa jäi ekan pelin perusteella, niin pelin ulkoasu oli tylsä. PISTE. Lisäksi tuntui, että oman action pawnin pelaaminen pisteytysruutuun on pakkoliike. Yhdellä kierroksella jätin väliin ja heti jäin muista roimasti jälkeen. Mutta tätä ei nyt vielä voi totuudeksi julistaa, sillä pelejä on takana vain se yksi ja vaihtoehtoisia strategioita saattaa lisäpeleillä hyvinkin löytyä.

Ehdottomasti kuitenkin hittipeliin on aineksia ja kolmanneksi jäämisestä huolimatta kutkuttamaan jäi. Peli-illan isäntäpariskunta sintonic ja sini veivät kärkisijat mk7:n ja maijan ollessa kaksi viimeistä. Se on aina hyvän pelin merkki, jos tappiosta huolimatta jää pelihaluja ja revanssihenkeä.

---

Muita viikko takaperin viikonloppuna pelattuja olivat Carcassonne: Kivikausi, Samurai, Mykerinos, Alcatraz ja Princes of Florence. Eli todellista uutuuspelien tulvaa tässä on koettu =)

Musita ei sen enempää ole kommentoitavaa paitsi, että Florencessa jäi erityisesti harmittamaan Alean pelien surkea ulkoasu, joka jopa haittaa pelaamista. Pastellivärit, pieni/vaikeaselkoinen fontti ja kuvien puute tekevät pelistä tuskaa varsinkin, kun pitäisi vielä muidenkin peliä yrittää seurata. Raivostuttavaa. Täytyy kuitenkin sekin merkkitapahtuma mainita, että anselmi voitti pelin (Florencen) ja itte jäi jopa toiseksi viimeiseksi, kun maria ja maija kiilasivat vielä lopussa parilla pisteellä edelle. Davekin oli aivan niskassa.

---

Seuraavalla kerralla voikin luvata raporttia Mariasta (lautapelistä).