Vieraspelilauta ja lainavasara: Spiel 2010

Seuraavassa maailman historian ensimmäinen vieraskynä tässä blogissa - anselmin matkakertomus Essenin Spiel 2010 -messuilta

---

Julkaisemalla matkakertomukseni vuoden 2010 Spielistä adebisin blogissa SLS:n foorumin sijaan saadaan kirjoitusten taso nousemaan niin foorumilla kuin blogissa :)

Viikonlopun yli kestäneellä Saksan matkalla vierailin lauantaina Spiel 2010 -messuilla. Mukaan messuille lähti ystäväni Domi, joka asustaa noin 100km:n päässä Essenistä. Domilla ei ole juuri aiempaa kokemusta moderneista lautapeleistä, mutta innokkaana Go-pelaajana oli valmis tutustumaan messuihin.

Foorumin aiempien messupäivien kauhutarinoista huolimatta messukeskukseen pääsi lauantaiaamuna mallikkaasti. Ilmeisesti lipunmyyntijärjestelmät oli saatu takaisin pystyyn ja homma sujui saksalaisen tehokkaasti. Ensimmäinen vaikutelma tapahtumasta oli absurdi. Tuntui suomalaisesta lautapeliharrastajasta jotenkin käsittämättömältä, että Helsingin messukeskuksen kokoinen tila oli täynnä lautapelejä ja kaikenikäiset ihmiset jonottamassa kokeilemaan näitä pelejä.

Ensishokista selvinneenä suuntasimme halliin 9 Z-Man Gamesin ständille. Ständin viereiset pöydät olivat jo täynnä, joten silmäiltyämme hieman pelejä jouduin investoimaan Poseidoniin ilman testaamista. Kyseessä on siis kevytversio 18XX-sarjan peleistä. Rautateiden sijaan pelin teemana on muinaisen Kreikan merenkulku. Muista Z-Manin uusista julkaisuista olin kiinnostanut myös The King Commands -pelistä, mutta se oli lauantaina jo loppuunmyyty.

Miettiessämme seuraavaa liikettä Domi bongasi Nestorgamesin ständillä olevan Topology-pelin. Pelin toinen suunnittelija Markus Hagenauer houkutteli meitä testaamaan abstraktia laattojen asettelu -peliään. Pelissä pelaajat nostavat vuorollaan kolme tuplaheksan muotoista laattaa ja asettavat nämä aiempien laattojen viereen yrittäen muodostaa sulkeutuvia silmukoita. Silmukoista saa pisteitä sen perusteella, kuinka monta laattaa osallistuu silmukan muodostamiseen. Yleensä mitä isompi on silmukka, sitä enemmän saa pisteitä. Lisäksi pisteitä irtoaa silmukoiden sisään jäävien silmukoiden laatoista. Peliä pelataan, kunnes laatat loppuvat, noin 8 kierrosta. Eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa. Peli on yksinkertaisuudessaan helppo oppia. Ainoa hieman vaikeampi tehtävä on pisteiden laskeminen aina vuoron päätteeksi, mutta sekin alkoi meiltä sujua harjoituspelin viimeisillä kierroksilla. Pelin edetessä AP-riski on huomattava pelilaudan kasvaessa. Domi olisi harjoituspelin perusteella ostanut pelin, mutta valitettavasti se oli loppunut jo messujen ensimmäisenä päivänä. Peliä saa Nestorgamesilta tilaamalla. Nestorgames aikoo kuulema jatkossakin keskittyä abstaktien pelien ja lastenpelien julkaisemiseen.

Topologya pelatessamme Cane oli raahautunut hotellilta messuille, joten liittäydyimme hänen ja Lautapelit.fi:n testipelaajan Juuson seuraan. Lyhyen neuvonpidon jälkeen suuntasimme halliin 4 testaamaan messujen ruotsalaisyllättäjää Giganstoskopin Genesistä. Nimestään huolimatta pelissä ei olla Phil Collinsin bändäreinä, vaan paiskitaan duunia isommalle jehulle voittopisteiden toivossa. Malmöläisten ständillä oli kuitenkin sen verran kuhinaa, että odotellessamme vuoroa testasimme puolalaisten ständillä pelin 51st State. Peliä on kuvailtu "Race for the galaxy -Liteksi" ja kuvaus on aika osuva. Eroja pelien väliltä kuitenkin löytyy. Siinä missä Reiska on vaikea opettaa uusille pelaajille, on 51.osavaltio vain kolmen toimintonsa ansiosta nopeammin omaksuttavissa. Toisaalta pelin teema on raskaampi eikä lyhyen testipelin perusteella 51.osavaltiossa oikein syntynyt samanlaista tarinankaarta kuin Reiskassa.

Puola-vierailun jälkeen pääsimme luomaan maailmaa Genesiksessä. Peli on varsin mekaaninen worker placement - resurssien keruu -viritys. Pelaajat ovat enkeleitä, jotka keräävät kolmea erilaista Essence-kuutiota. Kuutioita voi käyttää päivän töiden tekemiseen luomistarinan kuutena eri päivänä. Eri päivien töiden tekemiseen tarvitaan erilaisia kuutioiden yhdistelmiä. Päivän työn tekemisestä saa voittopisteitä. Mitä aikaisemmin tietyn päivän työn pystyy tekemään, sitä enemmän siitä saa pisteitä. Ukko-Jumala toimii pelin kellona määrittäen pelin päättymisen ohella myös päivät, joina päivän työn voi suorittaa. Peli on varsin suoraviivainen opettaa ja oleellinen osa pelissä menestymistä on ajoittaa toimintona oikein suhteessa muihin pelaajiin. Pelissä on mukana myös Musta enkeli, joka suorittaa päivän töitä, jos oikeat pelaajat taktikoivat liikaa eivätkä aktiivisesti hakeudu uusiin päiviin paiskimaan hommia. Mikäli pelin lopussa Mustalla enkelillä on eniten pisteitä, kaikki pelaajat häviävät. Pelin teema tuntui alkuun vähän oudolta, mutta palveli loppujen lopuksi peliä erittäin hyvin. Peli on vaikeustasoltaan Menolipun luokkaa, joten sitä on helppo pelata myös ei-harrastajien kanssa. Testipelin karvaasta tappiosta huolimatta pidin pelistä sen verran, että ostin yhden kappaleen kotiin tuomisiksi.

Genesiksen jälkeen ruuhka messuilla oli jo sitä luokkaa, että kiinnostaviin pelipöytiin ei ollut asiaa ilman tuntuvaa jonotusta. Päätimme mennä lounaalle ja lounaan jälkeen porukka hajosi omille teilleen. Itse keskityin pelaamisen sijaan juttelemaan näytteilleasettajien kanssa.

Onni Gamesin ständillä Touko jaksoi pitkästä messurupeamasta huolimatta innokkaasti esitellä Aetheria. Useita kertoja Aetheria verkossa pelanneena peli vaikutti laudalla hieman raskaalta. Laudalla pelattaessa peli vaatii pelaajilta huomattavan määrän laskentaa. Varsinkin jos pelaajat haluavat saada edes jonkinlaisen käsityksen pelin pistetilanteesta. Verkkoympäristössä tietokone avustaa pelaajia laskemalla muun muassa tukevien laattojen lukumäärän, joka helpottaa ja nopeuttaa päätöksentekoa huomattavasti. Abstraktien pelien ystäville kyseessä on kuitenkin erinomainen peli, joten toivottavasti myös Aetherin lautapeliversio löytää tiensä harrastajien kokoelmiin.

Onni Gamesin lähellä sijaitsi Hippodice Spieleclubin ständi. Hippodice on tunnettu jokavuotisesta pelikilpailustaan ja siinä menestyneet pelit esitellään tunnetuille saksalaisille julkaisijoille. Kilpailu pyrkii näin toimimaan ponnahduslautana erityisesti uusille ja tuntemattomille lautapelisuunnittelijoille. Kilpailuun osallistumisen aikaraja on marraskuun alku, joten ständillä sai myös ilmoittaa pelejä kilpailuun. Ilmoittautumisen yhteydessä annetaan pelin kuvaus ja kopio säännöistä. Varsinainen prototyyppi lähetetään myöhemmin, mikäli peli etenee kilpailun toiseen vaiheeseen. Osallistuin samaiseen kilpailuun muutama vuosi takaperin ja silloin pelini pääsi toiseen vaiheeseen. Toisen vaiheen jälkeen tie nousi kuitenkin pystyyn. Tällä kertaa ilmoitin kilpailuun hieman kevyemmän pelin, joten toivottavasti se menestyy paremmin. Keskustelin ständillä pitkän tovin yhden kerholaisen Oliver Dietlen kanssa ja toivoin kilpailusta enemmän palautetta suunnittelijoille. Edellisellä kerralla sain palautetun prototyypin yhteydessä ainoastaan tiivistetyn saksankielisen käännöksen pelin säännöistä (alkuperäiset olivat englanniksi). Jäin kaipaamaan tuomariston yksityiskohtaisempaa analyysia pelin hyvistä ja huonoista puolista. Oliver lupasi toimittaa kommenttini eteenpäin. Samaan aikaan ständillä pyörähti myös Stefan Kögl, Blokus 3D:n suunnittelija. Hän vihjaisi olemaan asettamasta liian suuria toiveita kilpailun suhteen. Aikoinaan kilpailussa menestyneenä hän ei siitä huolimatta onnistunut löytämään pelilleen julkaisijaa. Vasta julkaistuaan pelinsä osittain itse ja saatuaan sille SdJ-ehdokkuuden, alkoi yllättäen kiinnostuneita julkaisijoita tunkea ovista ja ikkunoista.

Messuhallien kiertely alkoi tässä vaiheessa tuntua jaloissa jo siinä määrin, että sovimme Domin kanssa kohtaamisen pääoville. Ennen poislähtöä kävin kuitenkin jututtamassa Aution Jussia Tuonela Productionin ständillä. Jussi oli messuihin tyytyväinen, vaikkei heillä The Club lisurin lisäksi muuta puhtaasti omaa tuotantoa tänä vuonna messuilla ollutkaan. Jatkossa Tuonelan poppoo aikoo tehdä kiirehallintaa siirtämällä pelien julkaisuajankohtaa keväälle. Tulevan kevään kiireet Jussi on tosin jo varmistanut asettumalla ehdolle tulevissa eduskuntavaaleissa. Tässä onkin todellinen worker placement -mahdollisuus kaikille Oulun äänestyspiiriin kuuluville. Äänestämällä Jussi eduskuntaan saadaan varmistettua SLS:n toiminta-avustukset seuraavaksi neljäksi vuodeksi ;)

Illalla kaivoimme pöydälle Domin messulöydöistä Let's catch a lion!, -pelin. Kyseessä on japanilaisten suunnittelema eräänlainen shakin opetuspeli. Peliä pelataan 3x4 ruudukolla, jossa molemmalla pelaajalla on leijona (joka liikkuu kuten kuningatar shakissa), norsu (joka liikkuu kuten torni), kirahvi (joka liikkuu kuten lähetti) ja kananpoika (joka liikkuu kuten talonpoika). Hahmot liikkuvat vain yhden pykälän annettuihin suuntiin. Jos onnistuu syömään toisen nappulan, nappula tulee syöjälle. Nappulan syönyt pelaaja voi käyttää yhden vuoron asettaakseen nappulan takaisin laudalle omana nappulana. Pelin voittaa, jos onnistuu syömään toisen leijonan tai viemään oman leijonan toisen pelaajan päätyyn ja turvaamaan leijonansa kyseisellä kierroksella. Alkuun tuntui, että peli junnaa vain paikallaan. Yhtäkkiä peli kuitenkin ajautui toisen voittoon. Pitkän, raskaan messupäivän ja muutaman oluen jälkeen peli oli aivan hulvaton. Pelin uudelleenpelattavuudesta on parin oluthuuruisen pelin perusteella mahdotonta sanoa mitään. Erityistä kiitosta peli saa upeista puisista ja kankaisista komponenteistaan. Lisäksi englanninkieliset säännöt olivat hauskat. Esimerkiksi, kun kananpoika pääsee toisen pelaajan päätyyn, todetaan säännöissä: Mitä luulet kananpojasta tulevan, kun se kasvaa isoksi? Kaikkien pelien säännöt pitäisi kirjoittaa vastaavasti ongelmalähtöistä oppimista hyödyntäen! No, kyllä sieltä säännöistä lopulta löytyi kuvatekstistä selitys, kuinka kananpoika käännetään ympäri ja sen alta ilmestyy kana :)

- Anselmi