Välillä huonojakin pelejä

Pari päivää Kuopiosta Raumalle paluun jälkeen pelattiin arin, jukan, vesan ja hyrskyn kanssa jottain. Ajatuksena oli ottaa vähän kevyempiä pelejä, kun viime aikoina on aika ahkerasti tullut Caylusta matsattua. Taas meitä oli se 5+ pelaajaa, joten jouduin jättämään Race for the Galaxyn kotiin vaikka sitä tässä on jo monesti yritetty. Tästä virisikin ajatus, että parempi ehkä hommata se Gathering Storm kylkeen, niin pääsis Reiskaakin joskus taas mätkyttämmään.

Bohnanzaan sitä vastoin kaikki mahtuivat mainiosti. Jo pian kortit jaettuani huomasin, mikä vika omistamassani Fan Editionissa on. Varsinaiset papujen kuvat ovat hyvin pienet eikä papujen nimiä löydy mistään. Minua lukuun ottamatta kaikki muut olivat ensikertalaisia ja, kun esimerkiksi Blue Bean oli "länkkäri" ja Red Bean "Mulkosilmä", niin jokainen voi kuvitella tunnelmat kaupankäyntivaiheessa. Yhteistä kieltä ei meinannut millään löytyä. Noh, nitkuteltiin siinä sitten kuitenkin peli loppuun. Toinen merkittävä huomio oli pelin huomattavasti lyhyempi kesto perus suomi-bohnanzaan verrattuna. Suomen versiossahan on jo ensimmäinen lisäosa valmiiksi mukana. Fan Edition on siis totisesti nimensä veroinen eikä sovellu muille.

Pavunvarsien yläpäästä Jaakot päätyivätkin avaruuteen, josta löytyi saarinen ja 80-luvun Star Traders. hyrsky oli kaivanut pelin isäukkonsa kätköistä. Paketin kyljessä komeili oikein Isaac Asimovin nimi, mikä sai ainakin kiinnostuksen heräämään, että minkähänlaiseen peliin sitä herra Asimov on nimensä oikein lainannut.

Pettymys oli suuri. Scifi-teemaan oli keksitty liittää perus nopanheittelypeli, johon oli vielä lisätty kaoottisuutta toisten peliä sotkevilla korteilla. Tarkoituksena pelissä oli päästää keisarin suosioon rahtaamalla tavaroita planeetalta toisella. Tavarat ja niiden tilaajat ilmestyivät satunnaisiin paikkoihin aina sitä mukaa, kun edellinen lasti oli heitetty. Planeettojen välillä liikuttiin noppaa heittämällä siten, että matkan pituudesta riippuen piti saada riittävän suuri silmäluku jotta hyppäys onnistuisi. Välillä sitten joku kanssapelaajista 'zäppäsi' pelaamalla kortin ja hyppy epäonnistui tai sitä päätyi aivan väärälle puolelle galaksia.

No ei pelin tuuripainoitteisuus tai kaottisuus kuitenkaan kokemusta pilannut vaan se kesto ja downtime. On äärimmäisen turhauttavaa odotella omaa vuoroaan pitkään ja sitten heittää pöytään nopalla parit ykköset ja hävitä peli huonoon noppatuuriin. Näin tuuripainotteisten pelien pitää olla todella lyhyitä ja täynnä toimintaa. Minä en sitä paitsi edes hävinnyt vaan voitin ja silti jaksan narista. Näin ainakin kuudella pelaajalla. Teema ja ajatus olivat kyllä hyviä.

Kaksi eri sarjaa

Viime viikonloppuna pääsin taas käymään Kuopiossa. Kyllähän sen tietää mitä siitä seurasi. Sunnuntaidapparia olikin sitten mukava parannella lautapelien parissa.

Pääpihvi oli tietenkin Agricola, jota matsattiin jymy-r:n, panssarimaunun ja manfredin kanssa meillä. Mulla oli alla ainoastaan yksi peli Ropeconissa - maunulla ja manfredilla ei sitäkään. jymy-r oli sitä vastoin ainakin pistevihkon perusteella mättänyt useammankin pelin ja pysynyt toistaiseksi voitttamattomana.

Kaikilla peli lähtikin sitten ihan omille urilleen. jymiksellä oli se meitsin mielestä mauton kortti, joka antaa porkkanaa jo pelin alussa, kun sitä ei vielä muuten pitkään aikaan ole saatavilla. Mullekin sattu siinä mielessä hyvät kortit käteen, että sain kalalammelta käytännössä niin paljon ruokaa kuin vain halusin sillä kalastaja tuplasi saaliin ja kanootti antoi vielä yhden ruuan ja yhden kaislan bonuksena päälle. Kalastuksen lisäksi keskityin pelissä elikoiden kasvattamiseen ja lampaita sekä lehmiä mulla olikin täydet aitaukset. Lisäksi kirnu teki mulle voita lehmän- ja lampaanmaidosta, eli toisin sanoen ruokaa.

Peli menikin oikein mukavasti. Ainoan, ilmeisesti pelin ratkaisseen kämmin tein, kun en muistanut riittävän aikaisessa vaiheessa laajentaa taloa jotta olisin saanut heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen uuden perheenjäsenen töihin. Lopputulos olikin sitten se, että jymy-r voitti 47p, minä olin kakkonen 45p ja tupla Ämmät sitten painivat omassa sarjassaan päätyen tasapisteisiin 27p. Tässä näkikin selvästi jo yhden pelin kokemuksen merkityksen.

Agricola oli saanut kaikki hyvin nälkäisiksi, joten katsoin parhaaksi tarjota porukalle emä hyvvää kanakeittoa etteivät nyt vain karkaisi kesken illan pois. Kyllä maistui ja kaikki taisivat santsata.

Evään vahvistamana lyötiin vielä pöytään Modern Art, jota ei pitkään pitkään aikaan tässä porukassa olekaan pöydässä näkynyt. Peli oli tällä kertaa hyvin erikoinen, kun parilla kierroksella ei myyty kahta artistia enempää ja yksi ja sama artisti oli joka kiesillä suosituin tai vähintään toiseksi suosituin.

Jos jymis ja meitsi oltiin punaniskojen raskasta sarjaa, niin manfred ja panssarimaunu olivatkin sitten kunnon taidemeklareita. panssarimaunu vei pelin noin 450k potilla, manfred oli niukasti kakkonen 430k:lla, meitsi kolmas (360k) ja jymis sai tyytyä pyyhkimään galleriansa tyhjille seinille räkää (320k) - taidetta sekin.

The King is Back

Noni, pelattiin taas arin, hyrskyn ja jukan kanssa erä Caylusta. En edes muista milloin on viimeksi tullut pelattua tätä neljällä pelaajalla, kun viime aikoina on pöydän ääressä ollut aina vähintään viisi pelaajaa. Heti huomasi miten peli muuttuu - rahaa, resursseja ja kunkun suosioita on huomattavasti enemmän tarjolla.

Lähdin peliin taas mielessäni rahalinjastrategian kokeilu mutta hommasta ei taaskaan tullut mitään, sillä ehdin vain kerran ottaa suosion rahalinjalta kun jouduin vaihtamaan lennosta strategiaani. ari nimittäin lähti liikkeelle huimalla kylänrakennusvauhdilla. Kun ari vielä keskittyi pukkaamaan pystyyn minulle hyödyttömiä rakennuksia, tarkoitti tämä sitä, että minun olisi itse rakennattava pikapuoliin lakimies, muurarien kiltatalo ja arkkitehti. Jos en tekisi tätä, karkaisivat tärkeät rakennukset liian pitkälle, jotta niitä ehtisi ennen pelin loppua käyttää. Toinen vaihtoehto oli valita kunkulta rakennussuosiot ja, kun sitten kerran tässä rakennuslinjalle lähti, niin siellä pysyttiin.

Tällä kertaa tein kuitenkin jotain aikaisemmista peleistäni poikkeavaa. Pykäsin asuinrakennuksia useampia kappaleita, mikä nosti tuloni jo aikaisessa vaiheessa varsin suuriksi. Lisäksi en tällä kertaa tähdännyt siihen katedraaliin vaan sensijaan rakensin sikalan ja hotellin (vai mikä se nyt olikaan se arvorakennus joka kasvattaa tuloja kahdella).

Lopulta raha ratkaisikin pelin edukseni mutta ei sitä kautta kuin alunperin kuvittelin. Toinen merkittävä tekijä oli, että tällä kertaa pysyttelin koko pelin vuorojärjestyksessä paalupaikalla tai ainakin kakkosena. Erot kasvoivat lopussa selvästi suuremmiksi kuin aikaisemmissa samalla porukalla pelatuissa viiden pelaajan peleissä. Mulla oli noin 85p, hyrskyllä 65p, arilla 57p ja jukalla 40p. jukan peli kaatui muiden jatkuvasti torpattua hänen etupeltoon pelaamansa työläiset. Muutenkin tässä porukassa näyttävät torpedointihalut olevan yleisesti melko suuret ja sitä voikin lähes 100% varmuudella odottaa, että vouti siirtyy aina taaksepäin laudalla.

Vieläkin on siis ottamatta se Caylus-voitto rahalinjan kautta. Piste-, resurssi- ja rakennuslinjat ovat kyllä jo lukuisia kertoja kokeiltuja ja hyväksi havaittuja.

Bridgen puolelta sellainen uutinen, että nyt osaan kuulemma pelata täydellisesti bridgeä - ainakin teoriassa. Luonnollisen systeemin kaikki osat on tullu käytyä läpi mutta siitä onkin vielä pitkä matka niin hyvään rutiiniin, että vois mennä jollekin kerholle pelaamaan.

RSOP-finaali

Männä viikonloppuna oli vuorossa pikavisiitti Kuopioon, jossa pelattiin RSOP-finaali. Palkintona voittajalle oli luvassa 50euroa plus pelimerkkisalkku sekä nimilaatta salkun kylkeen. Maailmanluokkaa siis. Finaalipöydässä oli yhteensä seitsemän pelaajaa: sumo, tumppu, nokka, walttu, adi, tombo ja minä. Pöytään oli varattu paikka myös stigulle mutta hän ei päässyt kuitenkaan paikalle. Pelinä oli Texas hold 'em ja alkustackeina jokaisella 1800 sawonmarkkaa. Ennen peliä spekuloitiin, josko hallitseva mestari adi pystyisi rakentamaan dynastian vai löytyisikö hänelle kaataja.

Alkuarpa suosi minua ja pääsin jakajaksi, sumo vasemmalla ja walttu oikealla puolellani. Käsi ei sitävastoin ollut suosiollinen vaan antoi minulle 4,7 erimaata. Blindit olivat kuitenkin sen verran pienet, että eikun maksua vaan ja muiden peliä tutkailemaan. sumo ja isossa blindissä adi eivät enää korottaneet, joten floppi Q,Q,J irtosi halvalla pöytään. Täysi huti siis eikä edes epätoivoista värin vetoa. Muut kuitenkin vain koputtelivat edelläni, joten ei siinä auttanut kuin esittää kovista ja panostaa kun pottikin oli sen verran pieni (100) ettei kukaan edes odottanukaan isoa korotusta. Tuplasin potin, mitä seurasi neljä foldia ja rahat minulle. Ekan potin voittaminen antoi mulle jatkoa varten hyvän fiiliksen.

Tämän jälkeen alkoikin sitten sumo-show. Mulla ei hyvästä fiiliksestä huolimatta kortti vain tuntunut lainkaan suosivan ja sain koko ajan pelkästään aloituskäden kaltaista roskaa käteen. Siinä ei sitten auttanut kuin seurata sivusta, kun sumo vei lähes kaikki pienet ja vähän isommatkin potit. Kerran pääsin tuikkaamaan väliin, kun olin limpannut flopille jakajan paikalta mukaan roskakädellä 3,9 erimaata. Floppi oli suosiollinen ja sain kahdet parit. Maltilliseen panostukseeni ei kuitenkaan löytynyt kuin yksi maksaja. Turni antoi mulle täyskäden -> koputukset. Riveriä en muista mutta vastapeluri taas koputti, jolloin minun oli pakko pähkinöilläni korottaa. Tein minimikortuksen, sillä arvelin etten all-iniin kuitenkaan saisi maksua ja toivoin että toinen innostuisi korottamaan lisää näin halvan potinostoyrityksen edessä. No enpä saanut tähänkään edes maksua.

Edellinen potti jäi viimeisekseni, kun sumo jatkoi riehumistaan. Ensin sumo pudotti waltun ja vähän myöhemmin minut, kun olin taas kyllästynyt heittelemään roskaa kädestäni pois ja olin 4s,5s:lla mukana. Floppi oli myös kakkaa 3s,4d,8s mutta minä osuin keskipariin ja lisäksi sain värin vedon. Triplasin potin, mihin sumo vastasi menemällä all-in ja minä siinä sitten perässä, sillä arvelin sumon aggressiivisena pelurina kuitenkin riehuvan A,K -kaltaisella kädellä. Vastassani oli kuitenkin persekortteina saatu 9,9-pari, joka kesti loppuun asti.

Lopulta pöydässä olivat enää adi (~3600), tombo (~1800) ja sumo (~7200). sumo hyökkäsi ensimmäisenä adin kimppuun. Mitättömältä näyttävän flopin jälkeen all-in ja adi sitten pitkällisen pohtimisen jälkeen perässä. sumolla oli A,10 erimaata mutta floppi oli osunut kymppiin. adi oli maksanut A,4:lla värin vedolla. Ei onni adia kuitenkaan suosinut vaan hänkin joutui liittymään sivustaseuraajien joukkoon.

Päivän kovin peli nähtiin heti adin putoamisen perään. tombo näki tilanteensa tukalaksi ja meni all-in ennen floppia 3h,4h:lla tarkoituksenaan ryöstää kohtuullisen isot blindit ja hakea henkinen yliote sumosta. vastassa oli kuitenkin minutkin pudottanut 9,9-pari. Flopilla sumo sai setin ja tombo kolmosparin. Tilanne näytti tombon kannalta varsin toivottomalta. Turni oli kolmonen, jolloin sumo sai täyskäden ja kaljanhuuruisena julistin jo sivusta "Mikään ei enää auta... Paitsi TUO!" Riverillä pöytään kääntyi neljäs kolmonen. Kovaa touhua. Kovaa touhua.

sumo ei kuitenkaan tästä häkeltynyt vaan niisti kylmästi kaikki seuraavat potit. Salkkuun kirjoitetaan siis uusi nimi eikä dynastioita päässyt syntymään.

Tuskan parahdus

Jaahas, hopotihoi! Mielenkiintoinen ilta etten sanoisi. Viimeinkin pääsin testaamaan peliä, jonka teemaa minun pitäisi ainakin opiskelualani puolesta rakastaa - Power Gridiä. Näin ensivaikutelman perusteella kuvailisin peli hieman kuivuneeksi ketsuppipulloksi (tuli minulle toinenkin mielikuva pelistä mutta jätettäköön kertomatta, koska se saa pelin kuullostamaan paskalta). Alussa peli on hirveetä ähistämistä ja tikistämistä mutta sitten yht'äkkiä kaikki onkin jo ohi. Sen jälkeen katsotaankin enää menikö tavara sinne minne piti.

Olimme siis eilen mr. pinkyn luona. Muut paikalla olijat olivat maria, juha ja peki sekä meitis. Siinä ensin nautittuamme maittavaa pastaa löimme Power Gridin pöytään. mariaa ja minua lukuunottamatta muut olivat aikaisemmin peliä pelanneet. Säännöt oli kuitenkin suht pian selitetty, mikä näinkin korkean statuksen pelille oli hieman yllättävää mutta ehdottoman hyvä piirrre. Se olikin sitten aivan eri asia tuliko sääntöjä sisäistettyä. Ainakin mulla parin-kolmen ekan kiesin aikana pääsi suusta useammankin kerran "Ainiin!" tai "Eiku joo, tässä oli tuokin juttu!". Vähän sama homma tais käydä mariallakin, sillä oisko ollut toinen vai kolmas kierros, jolla hän unohti säästää rahaa polttoaineisiin. Tämä sinetöikin marian kohtalon, sillä pelissä ei ole näköjään varaa menettää yhdenkään kierroksen tuloja.

Pelinkulusta sen verran, että alussa kaikki muut rynnivät Länsi-/Pohjois-Saksaan ja minä jäin yksinäni keskelle. Jotenkin loogiselta tuntui silloin rakentaa Berliininmuuri ja eristää muut kamppailemaan keskenään mutta myöhemmin tämä osoittautui kuitenkin hyödyttömäksi, sillä blokit pystyi helposti rahalla ohittamaan. Kurasin näin homman menettämällä kohtuuttoman paljon rahaa kallisiin siirtoyhteyksiin. Suurimman mokan tein kuitenkin vuorojärjestyksen kanssa, kun jouduin parilla kriittisellä kierroksella ensimmäisenä valitsemaan tasapaskoista lutkuvoimaloista vähiten huonon, minkä jälkeen myyntiin nousi parempia laitoksia. Säännöt olisivat tarjonneet vaihtoehtona ostamatta jättämisen, mikä näin jälkikäteen olisi ollut fiksumpaa mutta eihän sitä sääntöä nyt voinut muistaa.

Lopulta peli päättyi pohjoisessa ryllänneen mr. pinkyn voittoon 14 pisteellä. 13 pisteessä olikin sitten juha, peki ja meitsi. juha päätyi kakkossijalle tuotettuaan eniten ydinvoimaa (house rule) ja peki oli kolmas minua suuremman rahavarantonsa vuoksi. Rahattomuudestani kiitos kuuluu itselleni. Huusin aluksi mr. pinkyn kanssa erästä voimalaa mutta sitten yhdessä vaiheessa päätin lopettaa, sillä luulin saavani seuraavaksi pöytään nousevan samankokoisen voimalan halvemmalla - VIRHE!! maria keksi jostain ruveta piruillessaan hilaamaan minun tarvitsemani voimalan hintaa pilviin, vaikkei sillä tehnytkään itse mitään ja oli edellisessä huudossa ollut ihan hiljaa. Syynä oli se, että minä olin kuulemma aiheuttanut hänen jäämisensä kierroksella muista jälkeen. Minähän en tapausta muistanut ja, kun en kunnon alibiakaan tai oikeaa syyllistä pystynyt tarjoamaan, niin kyselin vain marialta lopullista hintaa. No huudon päätyttyä peki sitten ilmoitti, että syyllinen olikin hän. No eipä sillä väliä, koska vain voitosta pelataan.

Jälkikäteen spekuloituna loppupelin kuvaan vaikutti eniten, kun peki osti pelin loppupuolella pöydästä kuravoimalan, mikä vapautti markkinoille parempia laitoksia ja hyödytti erityisesti mr. pinkyä. Siitä en osaa sanoa, kuka pelin olisi muuten voittanut mutta ainakin muut olisivat saaneet mahdollisuuden.

Jos en nyt Power Gridiin suinpäin rakastunut, niin ainakin kiva kaveri siitä tuli. Pelin temmossa ja hienouksissa on vähän vielä totuttelemista.