FFG jätettä x2

Perjantai on hyvä päivä mättää kaveria turpaan. Toisin sanoen mikko ja meikäläinen jatkoimme minikampanjaamme BattleLoressa.

Nyt tuli vastaan ensimmäistä kertaa Lore-säännöt. Wizard-pakan loitsut osoittautuivat aika hyödyllisiksi (tai ainakin meikäläiselle ne olivat hyödykkäitä). Esimerkiksi erittäin suosittu tulipallo loitsittiin pariinkin kertaan kentälle ja siinä kärventyi yhden jos toisenkin ihmistaistelijan ja kääpiösoturin pallinahkat. Toinen mukava loitsu oli Portal, jolla oli kiva hajottaa vastustajan muodostelmat tai napata takariviin paenneet haavoittuneet takaisin eturiviin hakattaviksi. Näillä eväillä meikäläiset nappasivat neljännen voiton putkeen pistein 6-3.

Seuraavaan taisteluun kovaan tappiokierteeseen ajautuneet mikkolaiset kaivoivat jostain helvetin kolosta saatanallisen kokoisen la arañan. Ja voi sitä kipua, murinaa ja huutoa, kun hän piiskasi tuon kahdeksansilmäisen paholaisen meikäläisen rohkeiden gobbojen kimppuun. Monta monituista vuoroa meni pelkästään verkkoja katkoessa, kunnes viimein erään hobitin opissa ollut ihmisporukka onnistui häkkisen tappamaan. Tuossa ajassa tilanne oli jo 0-3 vihulaiselle, joten aika viime hetkillä möröstä päästiin eroon. Gobbojen oli kuitenkin pakko rampoina perääntyä. Ikään kuin pilkatakseen mikko viskasi niskaan vielä yhden tulipallon, joka puristi viimeisetkin mehut pikkupirulaisistani. Tilanne oli 1-4, ja alkoipa näyttää pahalta. Ei voinut enää muuta kuin koota kaikkia jäljellä olevat, lähinnä ihmisistä koostuneet joukot yhdeksi suureksi armeijaksi, jossa aina haavoittuneiden tilalle takarivistä nousisi uutta taistelijaa. Ihmeen kaupalla strategia TPS (lue tepsi), kun mikko ei tuntunut millään löytävän paikkoja saada niitä ratkaisevia pisteitä. Näinpä hitaasti pääsin nousemaan 4-5 tilanteeseen. Armeijani alkoi kuitenkin olla kovin heigol habel eikä enää löytynyt miehiä suorin selin miekkaa kohottamaan. mikko näki tilaisuutensa koittaneen ja iski ahnaasti, niin kovin ahnaasti. Ilmeisesti sodan jumalat olivat kuitenkin päättäneet hylätä mikon eikä ratkaisua ensimmäisellä iskulla tullut. Moni mies kuitenkin kaatui ja tiesin, että toista vastaavaa en kestäisi edes jumalien avulla joten oli aika pelata itsensä taruihin tai muuttua tomuksi. Nyt seison tässä kertomassa tuota tarua 6-5 voitosta, joka oli viides peräkkäinen kampanjassamme.

--

Lauantaina koklattiin maijan, anselmin ja mikon voimin FFG:n Warrior Knights. Hiukan pihalla sitä aluksi oli mutta niin vain sinniteltiin eteenpäin. Peli on ihan kivannäköinen ja kortteja riittää. Taistelusysteemissä on vain yksinkertaiset asiat osattu tehdä niin kovin monimutkaisiksi, ettei kenelläkään oikein aivosolut tahtoneet riittää sen täydelliseen sisäistämiseen. Jotenkin se kuitenkin toimi ja peli eteni. FFG:n peliksi hienoa WK:ssa on myös rajoitettu kesto, sillä kun voittopistepooli tyhjenee, peli loppuu. Geekissä kestoksi on merkattu 240min mutta aloittelijoinakin vedettiin pikkaisen alle. Hyvää pelissä on myös se, että siinä on kohtuullisen hyvin tekemistä koko pelin ajan, eikä hirvittävästi tartte kärvistellä. Lopussa maija oli menossa varmaan voittoon, mutta kuinka ollakaan paronineuvosto kokoontui aivan pelin loppuhetkillä ja päätti mikon esityksestä, ettei maija saisi viimeisellä kierroksella lainkaan voittopisteitä. Näin meikäläinen nousi takaa voittoon maijan ottaessa kakkospallin, mikon ollessa kolmas ja anselmin neljäs. Kylläpä teki eetua olla voittaja puhtaasti omilla ansioilla.

Lopuksi vielä ksi erä viritettyä kortti-Veraa, jonka maija voitti ja sai näin kääreitä haavoilleen.

--

Sunnuntai oli taas Vesitornipelien aika ja voi hyvä jumala mitä jätettä Game of Thrones oli. Tai no peli oli sinänsä ihan ok mutta 6-pelissä (moggman, vesa, jinxter, anselmi, typoko, minä) odottelua oli liikaa varsinkin, varsinkin kun kapealla saarella ei toisessa päässä touhuavien valtaperheiden tekemiset mitenkään omaan peliin vaikuttaneet. Lueskelinkin matsin aikana parin muun pelin (Taluva ja Notre Dame) säännöt. Valtaistuinpeli olisi varmaan vielä jatkunut ainakin pari tuntia mutta onneksi pääsin lopettamaan reilun viiden tunnin matsin täyttämällä voittoehdon. Aikamoisen pettymyksen FFG tuotti tässä. Pointseja tulee kuitenkin hyvästä yrityksestä ja varmaan kokeneessa seurassa matsi vois olla nopeakin.

Thronesin jälkeen testattu Taluva tuntui suorastaan ihanalta joten lätkäisin muitta mutkitta BGG:hen arvosanaksi 8. Voi olla, että kontrasti edelliseen oli turhan iso, mikä vaikuttaa arvosanaan mutta kyllä tästä ainakin pienen hetken suosikki tuli. Toisaalta kyllähän nuo muutkin tuntuivat pelistä diggailevan, sillä aika monta Taluva-matsia päivän aikana ilmeisesti väännettiin. Meidän (kaide, hermanni, typoko ja minä) pelissä jäin viimeiseksi mutta eipä tuo haitannut.

Ainiin ja kyllähän sitä tornillakin yksi erä kortti-Veraa testattiin ja hieman palautetta suunnittelijalle annettiin.

Keskitoukokuu

Helatorstai 13.5. (Vesitorni)

Puoliltäpäivin paikalle täräyttäessä loraen ja jinxteri olikin jo Battle Lineä tuuttaamassa. Myö puolestaan maijan, typokon, hermannin ja poolin kanssa etsittiin alkuun jotain lyhyempää, joten sehän oli Small Worldin aika. Siinä oli kolme pikkumaailman konkaria kahta aloittelijaa vastaan. Alussa maija ja pool vetivät aika järjestään yli kymmentä pistettä kierroksessa. typokolla puolestaan oli Ghouleilla äärettömän hidas startti, mikä sitten kostautukin kuten lopussa nähtiin. Meikäläinen veti lähes kaikilla kieseillä 7-9 pistettä enkä ollut oikein taistelussa mukana, kunnes parilla vikalla kiekalla tuli hyviä potteja. Varsinkin toiseksi viimeinen kierros, jolla valitsin Merchant-Orcsin toi hyvät pojot, sillä örkkien päälle oli kertynyt 7 rahaa ja mulla oli sekä Giantit että Spirit-Sorcererit declinessä. Varmaan yhteensä joku 20p tuli tuossa yhdellä rykäsyllä. Loppupisteet: 82-81-79-6x-6x (meitsi-maija-pool-typoko-hermanni), eli aika viime hetkillä noustiin taistoon mukaan.

Peli kestikin kuitenkin hiukan pidempään kuin kuviteltiin ja tässä välissä olikin sitten loistava aika nauttia kahvilan eväitä. Muut rupesivat Dungeon Lordsia holvaustelemaan sillä välin. maija ja meitsi kokkeiltiin puolestamme sitten Roll through the Agesia, joka oli nyt näitä uusia Saksan tilauksia. Peli oli sitä mitä muistinkin ja miltä se näyttääkin, eli sivilisaatio-Yatzya. Aina oon yatzysta tykänny ja siitä kun vielä sivilisaatioversio on väännetty, niin loistava paketti - varsinkin kun peli kestää sen 15-20min. Kaksi erää otettiin. Onnistuin voittamaan molemmat.

Rollailujen jälkeen moggmanin ja poolin kanssa koitettiin kolmestaan El Grandea. Joskus 3-4 vuotta sitten olin tätä viimeksi pelannut eikä se oikein silloin hirvittävästi napannut joskaan en myöskään varsinaisesti vihannut. Nyt on kuitenkin tarkistettava arvosanaa ylöspäin, sillä El Grande on erinomainen aluehallintapeli. Ehkä sitä ei silloin aikoinaan ollut kypsä tämmöiselle suoralle aluehallintamätölle. Nyt kun on vähän kypsynyt pelaajana ja opetellut sietämään aluehallinan in your face -meiningin, niin pakko on tästäkin tykätä. Näin totesin jo pelin alkumetreillä, mielipiteeseen ei vielä pelin lopputulos ollut ehtiny vaikuttaa (138-120-95, minä-pool-moggman).

Päivän lopuksi vielä testattiin yksi erä High Societya. Mekaanisesti aika vahavasti For Salen tapainen peli mutta tunnelmaltaan hiukan erilainen, sillä High Societyssä bidataan suoraan voittopistekorteista eikä raha ratkaise mitään muuta kuin viimeisen sijan. Tykkään kyllä molemmista mutta on todellakin makuasia kummanko näistä omaan pelihyllyyn valitsisi. Tämäkin meni meikäläisen nimiin (kiitos vl4tkun, jolla oli eniten pisteitä mutta jätettiin köyhimpänä viimeiseksi), joten aika hyvin onnistui päivän pelit. Viisi peliä / viisi voittoa.

---

Helatorstain jälkeen kävin vähän sukuloimassa. Kummipoikaa (10v) ja hänen isoveljeänsä (14v) molempia vastaan pelasin yhden pelin shakkia. Niukin naukin voitin. Aika kovia luita.

Lisäksi oman isoveljeni enskan ja serkkumme juhon kanssa pelailtiin pari erää perus-Carcassonnea. Toisen voitin ja toisen taas enska voitti. juhoa kovasti kehtuutti hävitä kahdesti.

---

Vesitorni 16.5.

Tällä kertaa itte tulinkin hiukan myöhässä paikalle. Muut pelailivat Warrior Knightsia, joka ei poolille tuntunut lainkaan sopivan. Yhteisellä suostumuksella hän sai hiipua pelistä sivuun lyömään meikäläisen kanssa kahdestaan El Grandea pöytään. Kaksinpelinä tämä suuruus toimii kohtuu hyvin, vaikkakin luonne muuttuu melkoisesti häviämisen myötä. Alkuun lähetin caballerojani laudalle niin paljon kuin pystyin ja lopussa keskityin enää niiden siirtelyyn. Strategia toimi kohtuu hyvin, kun ei ollut kuin yksi ihminen sotkemassa kuvioita ja nappasinkin noin 60p voiton.

Grandeilun jälkeen tyypattiin loraenin, poolin ja meikäläisen voimin Greed Incorporated. Peli on kohtuullisen simppeli ja sitä anselmikin ihmetteli, että miten tässä voi olla näin lyhyt sääntökirja. Yksinkertaisuus on kuitenkin silmänlumetta, sillä säännöt mahdollistavat aika monisyisiä toimintoja ja venkoiluja - vähän niinkuin oikeassa liike-elämässäkin. Alkupelissä ei niin paljon ihmeellisyyksiä ollut mutta hauskuus alkoi heti, kun ensimmäiset firmat aloittivat saneeraukset ja kun ensimmäiset uudet yhtiöt putkahtivat esiin. Se se vasta vasta venkoilua olikin kun rahavirrat siirtyilivät firmoista toiseen aika mielikuvituksellisesti ja pelaajat koittivat järjestellä itteään johtokuntiin. Eipä oikein samanlaista tunnelmaa tule missään muussa pelissä.

Nyt siis pelattiin kolmella pelaajalla, mitä tullaan kyllä jatkossa välttämään, mikäli se vain meikäläisestä on kiinni. Ensinnäkin bidauksiin ja kähmäilyihin tulee varmasti enemmän rähinää useammalla pelaajalla. Toisekseen kolminpeli kestää huomattavasti pitempään (12 kierrosta) kuin nelin- tai viisinpeli (8 kierrosta). Tämä jälkimmäinen oikeastaan on se keskeisin syy mielipiteeseeni. Tusinan verran kierroksia tuntuu vain tässä pelissä ehkä hiukan pitkältä. Sääntöselityksineen ja muutamine sääntötarkistuksineen meillä meni nyt se vajaa neljä tuntia.

Pelin aikana mietittiin, pitääkö aina toimitusjohtajan erottamisen jälkeen yrityksestä saneerata yksi osake pois vaikka toimitusjohtajaksi nousisi johtokunnasta sama pelaaja, joka jo istui CEO:n pallilla? Vastaus ainakin Geekin mukaan on, että kyllä. Aina toimitusjohtajan saadessa kenkää, yritystä saneerataan.

Paikannimiä

Vapun jälkeen jatkettiin mikon kanssa heti BattleLore-kampanjaamme yhdellä pelillä. Nyt skenaariossa oli sitä kaipaamaani pientä driving forcea ja meikäläinen oli strategisesti pakotettu hyökkäämään ennen kuin mikko saisi vahvistuksia puolustajilleen. Tavoitteessa tietysti auttoivat kohtuullisen hyvät kortit, joilla pääsin kaikilla sektoreilla vuoronperään laittamaan porukan liikkeelle ja vieläpä jatkamaan painostusta kaikilla rintamilla. mikon kääpiöt kuitenkin osoittivat olevansa tuimia taistelijoita eikä mitään meikäläisten hyökyaaltoa nähty. Sen verran pääsin kuitenkin niskan päälle, että lopussa koko joukko oli perääntyneenä aivan omaan laitaansa ja koitti siellä koota rivejään. Tässä vaiheessa kotivoimiltakin meinas bensa loppua kun armeijani päävoima hyytyi toiselle laidalle. Pisteitä ei enää tarvittu kuin yksi ja sen metsästys kestikin hiukan aikaa. Lopulta sen kuitenkin saalistin.

 

Tällä kertaa oli hiukan mukavampaa peliä, mutta täytyy nyt vielä päästä sitä lore-ominaisuutta testaamaan.

--- 

 

Eilissäpäivänä testailtiin ex temporé tikun, maijan ja mikon kanssa hieman kevyempiä pelejä, joita kaikkia yhdisti, että pelit oli nimetty jonkin paikan mukaan. Manhattan, Australia ja San Francisco (geekissä nimellä Streetcar) pääsivät testipöytään.

 

Manhattan ja Australia ovat korttivetoisia aluehallintapelejä joskin erilaisia molemmat. Manhattanissa rakennetaan pilvenpiirtäjiä kasaamalla nappuloita päällekkäin. Jokaisella pelaajalla on koko ajan neljä käsikorttia, joista aina omalla vuorolla yksi pelataan. Kortissa osoitettussa paikassa olevaa pilvenpiirtäjää voi sitten korottaa yhdellä nappulalla, joita kaikilla löytyy 1-4 kerroksen korkuisina. Rakennusprojekteissa mukana pysyäkseen on pystyttävä lisäämään oma osuutensa talossa vähintään yhtä suureksi kuin sillä hetkellä eniten rakentaneella on. Toisin sanoen, jos jää jälkeen viidellä kerroksella tippuu automaattisesti projektista pois, koska kertalisäyksenä maksimi on se neljä. Kutakin pilvenpiirtäjää hallitsee sitten se, jonka nappula on päällimmäisenä. Pisteitä jaetaan korkeimman talon hallitsijalle 3p, jokaisen korttelin hallitsijalle (=kenellä eniten rakennuksia hallussaan korttelissa) 2p/kortteli ja sitten yksittäisistä torneista 1p/torni. Pisteytyskierroksia pelissä on aina neljän kiesin välein ja peli päättyy, kaikilta nappulat loppuvat. Aika jees kevytaluehallinta, jossa saa ainakin useammalla pelaajalla varautua siihen, että omat suunnitelmat kustaan muiden toimesta aivan varmasti.

 

Australiassa puolestaan lähetellään rangereita korttien avulla eri puolille Australiaa hommiin. Mantere on jaettu useampaan alueseen, joiden rajoille omat äijät sijoitetaan. Alueilla toteutetaan yhtäaikaa sekä luonnonsuojelu- että teollistamisprojekteja. Luonnonsuojeluprojekti käynnistyy aina, kun kyseisen alueen kaikkiin reunaruutuihin on pelattu vähintään yksi nappula. Teollistamisprojekti puolestaan käynnistyy, kun alueen reunaruuduissa on tarkalleen (ei enempää eikä vähempää) toteutettavan projektin vaatima määrä rangereita. Molempien projektien tapauksessa käynnistäjä saa 3p, minkä jälkeen kaikille pelaajille jaetaan heidän projektiin lähettämiensä rangereiden määrän mukaan pisteitä 1p/ranger. Yksinkertaista siis, mutta taktiikat ovatkin sitten monimutkaisempia. Yhdellä vuorolla pelaaja nimittäin pystyy parhaimmillaan triggeroimaan jopa 4-5 alueella 8-10 projektia. Aika extreme-tapaus mutta mahdollinen kuitenkin. Tuosta sitten kertyy jo melkoisia pistepotteja bonuksina. Koska laudalla tapahtuu monessa paikassa yhtä aikaa, pärjää pelissä, jos pystyy nopeasti löytämään ja käyttämään tilaisuudet jättämättä muille avopaikkoja. Tämäkin oli ihan jees kevytpeli, jossa on kuitenkin lievää analyyshalvauksen riskiä ilmassa.

 

mikko muuten vei molemmat aluehallinthommelit kahden pisteen erolla meikäläiseen... grrr!

 

Viimeisenä pöytään lyötiin tikun San Francisco a.k.a. Streetcar. Välittömästi tuli vahvat assosiaatiot Carcassonneen, Menolippuun, Age of Steamiin ja TransAmericaan, joista löytyy kaikista samoja elementtejä kuin San Franciscosta. Eipä siinä mitään ihmeellistä mutta San Francisco vain on keskimäärin 10 vuotta noita kaikkia vanhempi peli. Mielenkiintoista olisi tietää kuinka suuri vaikutus San Franciscolla on kyseisten pelien kehityksessä ollut.

 

Itse pelissä on tarkoituksena rakentaa raitiovaunurata kahden päätepisteen välille siten, että se vielä kiertää tiettyjen salaisten väliasemien kautta (menolippuassosiaatio). Ratoja rakennetaan neliönmuotoisilla paloilla, joiden täytyy sopia kaikkiin ympäröiviin paloihin (carcassonneassosiaatio). Kaverin asettaman palan voi kuitenkin päivittää itselleen sopivaksi tekemällä siihen esim. risteyksen (AoSassosiaatio). Taktisesti tärkeää on kuitenkin olla tekemättä kaikkea työtä itse vaan hyödyntää sen sijaan mahdollisimman paljon kavereiden ratoja (TransuAmerika-assosiaatio). Lopuksi oma rata täytyy vielä noppaa heittämällä ajella läpi, mutta huonolla tuurilla saattaa päätyäkin umpikujaan, jolloin joutuu rakennushommiin uudestaan. Tämäkin oli kolmas jees, vaikka tiku sen veikin taitavana noppajaana.

 

Kun paikannimet oli saatu alta pois, pelattiin vielä tikun, annikan ja maijan kanssa yksi puolikas Pictionary. Eipä siitä paljon juttua saa revittyä muuta kuin, että kaikkien mielestä täyspitkä peli olisi aivan liian pitkä.

---

Tänään vielä marian ja daven kanssa koitettiin yksi erä Reiskaa. Pelasin varmaan ekan kerran elämässäni Genome Projectin pöytään ja voitin jynkkäämällä alussa kaksi geeniä tuohon edellä mainittuun 6-develiin ja myymällä yhden sinisen tuotteen seitsemään korttiin. Sitten jossain vaiheessa vaihoin 2xVP-linjalle.

Vappenspel

Kunnon nörtteilyä on tullut harrastettua tässä. Peliarvostelujen (Klikky ) lisäksi sitä on pitäny alkaa vielä Geekkiin microbadgeja väsäämään. 16x16 pikselin kokoiselle kankaalle hiirellä maalaaminen vain on jotenkin koukuttavaa ja siinä helposti huomaa aikaa hurahtaneen vähän enemmänkin. Mutta ei sitä pelkkien pikseleiden takia moista jaksaisi vaan jostakin täytyy motivaatiokin kummuta. Mulla se oli se, ettei BGG:stä löytynyt 1960: The Making of the Presidentiin tai Twilight Struggleen hienoja badgeja, jotka eivät tunnustaisi selvästi kumpaakaan pelien osapuolista suosikikseen. Piirsinpä sitten omat, jotka kelpasivat. Lisäksi taiteilin vielä übersiistin koripallo-badgen:

 

Twilight Struggle fan 

1960: The Making of the President fan 

Basketball – Air Jordan fan 

 

---

 

Melkoista spektaakkelia oli vapun seutuna. Ehkä se suurin supernova nähtiin vappuyönä, kun annan ja janin luona nepattiin PitchCaria. Pelin aikana yhden kaverin vaimo istuskeli rauhassa ja katteli kisaa sivusta. Yht’äkkiä häneltä höyrystyivät kaikki hermosäikeet kerralla - nousi ylös, käveli pöydän viereen, poimi miehensä auton käteen, nakkasi sen mäkeen ja ilmoitti, että he lähtevät nyt kotiin. Burst!

 

Sitä ennen ehdittiin vaikka mitä. Muun muassa kuuden hengen Carcassonne kaikilla lisäosalaatoilla mutta pelkillä peruspelin säännöillä. Illan isännät pelin omistajina olivat äärettömän kovia luita ja veivät kaksi ensimmäistä sijaa reippaalla erolla muihin. Näkee tästäkin, että kokemus on voimaa. Häviäjille balsamia haavoihin jaettiin For Salessa, jossa muutkin pääsivät aina vuorollaan voiton makuun. Tän jälkeen otettiin vielä promille-Alias, jossa joka kierroksella huonoimmasta suorituksesta palkintona oli shotti sanaselittäjien kuningasainetta Valdemaria. Onneksi jani otti joviaalina kaverina aina vähän isomman tirpin silloin harvoin, kun pääsi ottamaan. Muuten olisi ollut pullo meikäläisellä lähes yksin tuhottavana.

 

 

Seuraava päivä menikin palovammoja hoidellessa. Onneksi mikko herätti illan suussa BattleLorea koittamaan. Muuten sitä olisi nukkunut koko illan ja herännyt puoliltaöin virkeänä pimeyttä ihmettelemään. BLore olikin ehtaa meininkiä. Memoir-veteraanina ei systeemiä tarttenu paljon selittää. Pelien pienet erot tekevät niistä kuitenkin taktisella ja strategisella tasolla todella erilaisia. BLoressa paljon tärkeämpää on pitää muodostelma kasassa battle back-ominaisuuden takia (näin ainakin Medieval-säännöillä). Tämä aiheuttaa sen piirteen, että hyökkääminen on huomattavan paljon vaikeampaa kun edetessään pitäisi pystyä samalla riveistä huolehtimaan. Ihan hienoa, mutta erityisesti silloin skenaarioiden pitäisi olla valmiiksi epäbalanssissa ainakin armeijoiden tai tavoitteiden osalta, jotta toiselle tulisi se pakottava tarve lähteä hyökkimään. Ekassa skenussa tilanne olikin epätasainen mutta minä tein sen selvän virheen, että hyökkäsin jousimiehillä, jotka ovat selkeästi puolustustaisteluun sopivia kavereita. Kuolin. Pari seuraavaa tehtävää olivatkin niin mirror-matcheja, että molemmissa oli melkoinen passivoitumisen uhka ilmassa. Onneksi kummassakin mikko kuitenkin lopulta otti sen aloitteen itselleen ja lähetti miehensä kuolemaan meikäläisen miekkoihin. Kokonaisuudessaan BattleLore on kuitenkin hieno peli ja varmasti tullaan jatkossakin sitä mättämään. Lore-ominaisuuksia ei vielä edes päästy testaamaan.

 

 

Vappuviikonloppu jatkui sunnuntaina Rauman Vesitornilla. Aivan alkuun lensimme kaksi kierrosta Galaxy Truckeria jinxterin, typokon ja loraenin kanssa. Nyt kaikki muut jinxteriä lukuun ottamatta jo osasivat jotakuinkin pelata ja tulos olikin sen mukaista. Ainoastaan jinxter jäi ekalla kiesillä matkan varrelle ja kaikki muut keräsivät kohtuulliset rahapotit.

GT toisen kierroksen jälkeen tosiaan lopetettiin, sillä siinä vaiheessa alkoi päivän "päätapahtuma" - Memoir '44 Overlord -matsi. Yipäälliköiksi valittiin mk7 (Saksa) ja meitsi (Liittoutuneet). Kenttäkenraaleiksi arpoutuivat vesa, typoko ja moggman (Saksa) sekä jinxter, tiku ja anselmi (US). Tehtävänä oli Omaha Beachin maihinnousu, joka tuppaa usein olemaan melkoinen Liittoutuneiden teurastus. Saksalla on vain niin perhanan hyvät linnoitteet ja ranta on täynnä esteitä, että sitä tarvitsee hieman tuuriakin läpimurron aikaan saamiseksi.

Puolustajat tosin aloittivat aika raa'asti tuhoamalla heti alkuun parit liittouman tankit veden rajaan. Tästä huolimatta rhoollista miestä ui toinen toisensa perään rantaan ja alkoi määrätietoisesti edetä kohti hietikon toisella laidalla kohoavia jyrkkiä rinteitä. Teurastus jatkui ja miestä kaatui jatkuvalla syötöllä hiekkaan eivätkä nuo urhot koskaan enää niiltä sijoiltaan nousseet. Sama meininki jatkui pelin läpi. Ainoastaan viimeiseksi jääneellä kierroksella oli anselmi oikessa laidassa edes hiukan lähellä puolustuksen puhkaisua mutta aika loppui kesken.

Aika karu meininki oli Omaha Beachilla Overlord-säännöillä. Saksan oikeastaan kannatti vain antaa kenraaleidensa heittää noppia, sillä lipuillakin sai tehtyä hyvin damagea kun jenkit eivät voineet lainkaan perääntyä meressä. Ens kertaa varten täytyy kaivella jostain joku muu skenu. Äärettömän hauskaa overlord-pelimuoto kuitenkin on. Siinä kun saa vielä hyvin 8 pelaajaa saman pelin ääreen. Melkein vois pelkästään näiden overlordin takia toisen kappaleen peruspeliä hommata =)

Memoir-mätöissä ei aikaa mennyt kuin se pari tuntia setuppeineen, sääntöselityksineen ja siivouksineen. Kello ei ollutkaan paljon mitään, joten osa porukasta rupesi pelaamaan Vasco da Gamaa. Aika mielenkiintoisen näköinen tapaus. Ehkä joku peliin osallistuneista osaa paremmin kommentoida?

Myö (anselmi, tiku ja typoko) otimma sillä välillä erän anselmin korttiprotoa. Edelleen ihan ok, vaikka turbaduuriin tulikin reippaasti.

Proton päätyttyä alkoi luolaston holvaaminen eli Dungeon Lords, jota meikäläistä ainakin syyhytti todella päästä pelaamaan. Mukaan lähtivät vesa, tika ja moggmani, joka oli pelin vastikään hommannut. Kukaan ei ollutkaan peliä aikaisemmin pelannut. Mitä nyt omistaja oli säännöt lukenut ja opetusskenaariot kattonu läpi. Nuo opetusskenaariot olivatkin aika vänkiä - enpä ole aikaisemmin nähnyt yhdessäkään lautapelissä erillistä opetusmateriaalia tulevan mukaan =D Äärettömän hyödyllisiä ne kuitenkin olivat, sillä ilman niitä peli olisi todennäköisesti ollut melekosen tikkunen selitettävä. Aika tyypillistä Vlaadaa vissiin. Mutta nyt sääntöselitys meni jouhevasti eikä kysyttävää oikeastaan jäänyt.

Dungeon Lordsissa pelaajat siis rakentavat omaa maanalaista luolastoa virittelemällä sinne ansoja, hankkimalla mostereita sitä vartioimaan, keräämällä pikku pirulaisia sinne töihin jne. jne. Tietyin väliajoin peli sitten lähettää "hyviksiä" luolaa valloittamaan ja heidät pitäisi sitten saada pysäytettyä. Pisteitä pelissä saa vangittujen sankareiden, käytävien, huoneiden, monsujen, pikkupirulaisten jne määristä sekä tietenkin pelaajan yleisestä pahuudesta. Miinuksia tulee sankareiden valloittamista luolaston osista sekä siinä tapauksessa, jos ei pysty luolaverojaan maksamaan. Tilanne on siis käännetty päälaelleen, kun pelaajat ovatkin pahiksia. Metkaa!

Holvauksissa menikin se kaksi ja puoli tuntia. Voittoa ei tullut vaan sen vei tiku mutta pelissä oli toinen Vlaadalle tyypillinen ominaisuus - pelaaminen nimittäin oli huisin hauskaa, vaikkei matsia voittanutkaan. Through the Agesissa, Galaxy Truckerissa ja Space Alertissa kaikissa on meikäläisen kokemuksen mukaan sama homma. Hyvä osoitus siitä, miten pelit voivat olla hyviä hauskuutensa puolesta, vaikka varmasti mekaanisesti paljon parempia pelejä löytyy.

Kaikenlaista Galaksihomma

Pe 23.4.

Perjantaina käytiin yksi vaalitaistelu (1960: The Making of the President). Meitsi oli Kennedy ja Nixonin saappaisiin astui hyrsky, jolle peli oli ensimmäinen. Twilight Strugglessa ollaan kyllä muutama matsi otetettu, joten perusteet korttivetoiseen peliin olivat hallussa. Alussa media ja endorsementit menivät Nixonille mutta puolivälin paikkeilla Kennedykin alkoi parantaa sillä rintamalla. Väittelyt menivät Kennedylle 5-4. Vaalipäivään tultaessa tilanne oli kohtuullisen sininen. Kolmen osavaltion äänet kuitenkin hylättiin ja Nixon kovisteli vielä pari osavaltiota itselleen viime hetkillä. Loppu meni jännemmäksi mutta silti Kennedy valittiin noin 20 valitsijamiehen erolla.

Alkaa pää näköjään lahota, sillä säännöt olivat osittain jo ehtineet vaipua unohduksiin. Ei mitään dramaattista mutta pikku asioita. Pitää ehdottomasti päästä pelaamaan lisää. Tarvii vain sen sopivan tilanteen. Nyt onkin hyvä, kun suosikkipelejä löytyy moneen tarpeeseen. Reilun tunnin slottiin menee Memoir, 2,5h väliin mahtuu 1960 ja Twilight Strugglen pelaa sitten 4 tunnissa. Kaikki ovat muuten korttivetoisia kaksinpelejä...

Kirjasto 24.4.

Päivä meni kevyempien pelien merkeissä. Itse aloittelin kaiden, jinxterin ja vl4tkun kanssa Race for the Galaxylla. Eipä ihan vähään aikaan tätä ollukkaan tullu pelattua. Vähän pakon sanelemana ajauduin military-linjalle ja sillä mentiin tappiin saakka. Onneksi sentään se New Galagtic Order napsahti sieltä käteen, niin sai 11p bonusta. Ilman tuota oiskin voitto jäänyt saamatta. Military on muuten hyvä ja suoraviivainen strategia mutta vaatii ehdottomasti pientä kortti tuuria 6-developpien sekä arvokkaimpien Rebel- ja Alien-maailmojen kanssa.

Seuraavaksi hyppäsin typokon, poolin ja vesan seuraan Small Worldia mättämään. Peli oli aika mielenkiintoinen, kun voimasuhteet vaihtelivat pelin aikana aika rajusti. Alussa typoko jyräsi mäkien isoilla naisillaan ja ryöstelevillä jäteillä pari 11-13p vuoroa, sitten Vesa alkoi perhanan Ghouleillaan ja luola-örkeillään repimään 15-16p vuoroja. Peli oli tässä vaiheessa hieman yli puolivälin ja Vesa selvässä johdossa. Luonnollisesti kaikki tuuttasivat vesaa oikein urakalla ja häneltä lyötiin käytännössä yhdellä kierroksella sekä decline- että aktiivinen rotu lähes kokonaan laudalta. Suurinta vahinkoa saivat aikaan meikäläisen raivokkaat rottamiehet, jotka (erinomaisella noppatuurilla) hakkasivat seitsemän aluetta haltuunsa heti ensimmäisellä vuorollaan. Tästä meikäläinen lähtikin uuteen nousuun, joka ei kuitenkaan lopussa riittänyt kuin kakkossijaan. Kaikessa hiljaisuudessa pool oli hiipinyt ja napsinut omenat alaoksilta. Aikamoista. Loppusijoitukset ja -pisteet olivat: pool-minä-typoko-vesa, 104-98-93-86. Vesaan kohdistunut joukkoviha ja siitä seurannut nollakierros pudotti hänet kokonaan vauhdista.

Seuraavaksi saatettiin karavaani liikkeelle samalla porukalla ja pöytään levitettiin Yspahan. Eipä tätäkään ihan äskettäin ole tullut pelattua, vaikka meikäläisen mielestä pelissä on mitä mainion noppamekaniikka. Tällä kertaa ei itsellä tullut juuri kameleita haalittua tai rakennuksia rakennettua vaan suurin panostus suuntautui karavaaniin ja kortteleihin. Karavaani tuottikin kolmessa pisteytyksessä 10+12+21= 43 pistettä plus sitten välittömästi kameleiden lastauksen yhteydessä saadut 9p. Toisin sanoen aika iso potti (52p), kun loppupisteet olivat 78. Oisko sitten pool ollut kakkonen, Vesa kolmas ja typoko jäi lähtösuoralle.

Lopuksi oli vielä aikaa yhdelle Kivikausi Carcassonnelle. Meitsillä kävi aika mieletön lappumäihä, kun kaikki mitä yritin onnistui sitten kuitenkin jossain vaiheessa. Pelasinkin kyllä isolla riskillä, kun pariinkin kertaan tuli laitettua viimeinen äijä laudalle. Mutta niin vain pian perään nousi juuri sopiva laatta. Luonnollinen voitto.

Melkoinen pullapäivä ittellä - Reiska, Small World ja Carcassonne kaikki tuurituloksia (vaikkeivat kaikki voittoja olleetkaan).

Vesitorni 25.4.

Viikonloppu jatkui sitten seuraavana päivänä Vesitornilla, jonne päästiinkin nyt talven jälkeen ensimmäistä kertaa. Oli hienoa, kun on hyvät näköalat,. kahvila ja ruhtinaallisen kokoiset pöydät.

Peleinä avajaisissa oli anselmin korttiproto, Battlestar Galactica ja For Sale. Lisäksi peluutin yhden erän Galaxy Truckeria. Mainittavimpia huomioita:

-Korttiproto on kehittynyt parempaan suuntaan taistelukentän pienentymisen myötä.

-BSG:ssä ihmiset voittivat harvinaisen helposti, kun cyloneita neljällä pelaajalla oli vain yksi + yksi cylon leader, jota kaide pelasi. Ei ehkä tartte tätä enää neljällä pelata ainakaan, jos joku välttämättä haluaa olla kuningasleivänpaahdin (vaikka onhan se Caprica Six pirun kuuma paahtimeksi). Jinxteri oli muuten tehnyt hienoa työtä osien maalaamisessa. Loi hyvin tunnelmaa.

-Galaxy Truckerissa opastin poikia pelaamaan kantapään kautta. En alkuun kertonut kaikkia sääntöjä vaan käskin vain pelata. Vaikka peli on hyvin yksinkertainen pohjimmiltaan, on se perhanan ärsyttävä selitettävä. Taitaa olla tyypillistä Vlaadaa. Ainoastaa Reiska on uittumaisepi selittää.