Kärmespelailua 27.8.2008

Oikein itkettää - nyt oli oikeasti vähään aikaan viimeiset Kärmespelailut mun osaltani. Nyt ei auta muuta kuin toivoa runsaasti vastauksia seuranhakuilmoituksiini raumalaisissa paikallislehdissä. Tämä viimeisin peli-ilta oli kuitenkin mitä mainioin.

Iltahan aloitettiin kuulan kotipolttoisella kaupunginrakennuspelillä, joka kulkee projektinimellä Hamnala. Pelissä oli paljon potentiaalia ja hyvää siinä oli ainakin se, ettei minua ruvennut missään vaiheessa vitjattamaan. Vajaan 60min matsin jälkeen haukuttiinkin sitten kj:n ja jymy-r:n kanssa peliä 30 minuuttia. Kuulemma jotain rakentavaakin kommenttia oli tullut ja odotan jo innolla seuraava testikertaa.

Hamnalan jälkeen iskettiin samalla porukalla yksi erä Reiskaa. Oiskohan minulla ollut nyt 7.-8. peli ja nyt ensimmäistä kertaa omassa pelissä alkoi olla jo edes hiukan tekemisen meinikiä. Sainkin kaikkien aikojen parhaat pisteeni 45, mihin olin äärettömän tyytyväinen, vaikken peliä voittanutkaan. Edellinen ennätys oli 29p. Pääasia on, että nyt pelistä jo osaa nauttia. Kerta kerran jälkeen RftG nousee yhä potentieelisemmaksi hankinnaksi.

Seuraavaan väliin kairattiin jymy-r:n ja tainion kanssa kolmistaan yksi jäälautta täyteen pilkkireikiä Pingwinin merkeissä. Leikkasin itse itseni lillumaan pikkulautoille ja jäin siten ilman kunnon turskasaalista. Oleellista pelissä ei niinkään ole kerätä muiden nenän edestä "2"- tai "3"-laattoja vaan koittaa leikata jäälautasta mahdollisimman isoja siivuja, joihin ei muilla pelaajilla ole enää pääsyä. Kunnon kalansaaliista voi ottaa mallia seuraavasta videosta. Ton edellisen perään on hyvä katsastaaa tämä. Olen varma, ettei mikkään naurata helsinkiläisiä yhtälailla kuin Pila Kampissa.

Reikien porailun päälle saatiinkin sitten pari kunnon joukkotappelua aikaiseksi. Ensin lyötiin peppiksen, anniinan, jymy-r:n, tainion, purman, ollin ja wigginin kanssa PitchCarit, jonka voitin, minkä jälkeen siirryttiin 6nimmtin hakkaamaan. Pääsin nyt ensimmäistä kertaa kunnon porukalla 6nimmtiä testaamaan. Peli on ihanan kaoottista ja välillä epätoivoistakin. Sopivan helppoa ja ehkä pienellä varauksella aivotontakin touhua 6nimmt on. Hyvästä numeromuistista on ilman muuta etua ja puhujan kykyjäänkin pelissä voi testata. Kerrassaan loistava peli helppojen korttipelien kategoriassa.

Tämän jälkeen porukkaa joutui jonkin verran sairastuvalle. Pitkällisen arpomisen ja juupas-eipäs-väittelyn päätteeksi päädyimme peppiksen, purman, rikun ja jymy-r:n kanssa Trans America merkeissä rautateitä rakentamaan. En osaa sanoa kaikkia pelejä, joita Trans Americassa on sotkettu. Teema ja pelin tavoitteet ovat lähes identtisiä Menolipun kanssa mutta mekaniikka poikkeaa merkittävästi. Siinä missä Menolipussa tärkeää on kerätä kortteja ja suunnitella mahdollisimman arvokkaita reittejä, on Transamerika lähes puhtaasti ajoitukseen ja kaverin siivellä ratsastamiseen painottuva peli. Ihan ok räpläilyä tämäkin on ja hieman tyhjempiin hyllyihin varmasti sopiva peli. En tule ostamaan mutta lahjoituksena ilolla hyväksyisin.

Junailut saivat jatkoa hienon pelin hienosta korttipeliversiosta. Kyseessä oli tietenkin Caylus Magna Carta, jota pelasimme jymy-r:n ja rikun kanssa. Aikoinaan tuli itse arvottua Cayluksen ja Magna Cartan välillä, että kummanko sitä hankkisi. Asian ratkaisi maija, antamalla alkuperäisen Cayluksen synttärilahjaksi. Magna Carta osoittautui juuri sellaiseksi kuin luvattiin. Isoveljeensä verrattuna CMG on nopeampi, leppoisempi mutta ei juurikaan joudu häviä pelaajien eteen asettamiensa tiukkojen päätösten määrässä. Strategioiden puolesta aivan yhtä monipuolinen pikkuveli ei ole ja mukaan on ahdettu pieni korttituurielementtikin. Itse ehkä kallistun enemmän alkuperäisen puolelle, vaikka sillä selvät heikkoudet onkin varsinkin pelin temmon suhteen. CMG antoi idean kokeilla tässä joku kerta Caylusta helpotetuilla säännöillä siten, että kaikki saavat rakentaa omalla vuorollaan linnaa Magna Cartan tapaan ja että kuninkaan suosiot on poistettu käytöstä. Myös lääninherran voisi kenties laittaa liikkumaan jokaisen vuoron päätteeksi 2 ruutua eteenpäin. Näin ehkä peliä saisi nopeutettua, jolloin se sopisi paremmin myös kevyemmäksi ajanvietepeliksi. Itse pelissä kävi niin, että Caylus-voittojeni putki sai jatkokseen yhden CMG-voiton.

Illan päätteeksi porattiin vielä yksi pikainen Pingwin-erä, jonka edellisestä pelistä viisastuneena onnistuin hoitelemaan.

Kärmespelailua

Onnistuin kuin onnistuinkin organisoimaan muuttokuorman pakkauksen niin, että pääsin irroittamaan tänään muutaman tunnin Kärmeksen peli-iltaa varten. Blogista on jäänyt itseasiassa päivittämättä viime viikkoinenkin Kärmespelailu, joten tehdään se nyt samalla.

Viime viikolla pelasin varman päälle ja ilmoitin muille pullatarjoilusta ainakin toistaiseksi viimeisen Kärmesiltani johdosta. Leivoin emä hyvät pullat ja kaikki menikin, vaikka paikalla ei niin hirveästi porukkaa ollutkaan. Ihmisiä oli kuitenkin tarpeeksi kahteen pitkään peliin. Toisessa pöydässä pelattiin Italiaa ja meidän pöydässämme Die Macheria. Saksan vaaleihin sijoittuva Die Macher oli aika ristiriitainen tapaus. Vähän etukäteen kauhistelin 15 osaan jakautuvaa vuoroa mutta varsin toimivaksi systeemi lopulta osoittautui. Näin aloittelijana mulla ei ollut käytännössä mitään mahkuja kokeneempia kj:tä ja storvikkia vastaan ja oikeastaan pystyin vain kuulaa vastaan kisaamaan. Paljon tuli virheitä tehtyä ja voittotaistelun karattua jo hyvin aikaisessa vaiheessa vähän intokin peliin laantui. Uskon, että muutaman vakioporukalla pelatun matsin jälkeen Die Macher olisi varmasti hyvin nautittavaa mutta nyt pelkkään opetteluun käytetyt 4 tuntia tuntuivat ajoittain saatanallisen pitkiltä. Piti välillä ihan kunnon otsanoja ottaa pöydän reunasta, jotta jaksoi taas omalla vuorolla keskittyä. Tässä mielessä peli onnistuu mallintamaan politiikkaa varsin mainosti - untuvikkoa pöllytetään. Satunnaispelailuun Die Macher on täysin sopimaton mutta vakiporukalla pelattuna näen paljon potentiaalina enkä missään tapauksessa huonoksi peliksi leimaa. Joskus ehkä jopa pelaan uudestaan.

Tänään sitten alkajaisiksi otettiin Winner's Circle, jota olin foorumilla toivonut. Saavuin Luksalle vähän myöhässä, jolloin peppis, olli, storvik, joose ja tainio olivat jo ehtineet pelaamaan ensimmäisen kolmesta kierroksesta. No ei se mitään, pääsinpä kuitenkin tutustumaan peliin edes kahden kierroksen ajaksi ja oli muuten pirun hauska peli. Pelissä oli mukavasti puhetta ja sitä kautta vuorovaikutusta, jotta peliin pääsi osallistumaan myös muiden pelaajien vuoroilla. Downtimeä ei siis käytännössä ollut lainkaan. Lisäksi laukkakilpailu oli jännittävää alusta loppuun asti. Pelin omistamista ajatellen ehdotonta plussaa on, että säännöt pystyy selittämään muutamassa minuutissa. Miinusta tulee ainoastaan komponenteista. Hevosten värit menivät helposti ainakin mulla sekaisin ja pahvichitit olivat toivottoman ohuet. Laadukkaammilla komponenteilla peli ois ehdottomasti kiitettävän arvoinen mutta nyt mun asteikolla Winner's Circle yltää hyvän tasolle. Eipä silti, kyllä tämänkin voisi hankkia omaan hyllyyn. Onnistuin muuten vielä voittamaankin pelin, vaikka annoin muille yhden kierroksen etumatkaa.

Hevostelun jälkeen odottelimme storvikin kanssa lisää pelaajia Nexus Opsiin. Siinä odotellessamme mätimme kaksinpeleinä erät Battle Linea, 6 Nimmtia ja Genialia. Raumalle muuttoa silmällä pitäen olin miettinyt Battle Linen, 6 Nimmtin ja Nexus Opsin hankkimista, joten olin erittäin tyytyväinen päästessäni ensin testaamaan. Yleisagendana mulla on nyt ollut hieman kevyemmät pelit, joita voi helpommin ajanvietteenä lätkiä ja samalla saan salakavalasti niiden avulla houkuteltua tulevat raumalaiset tutut tarttumaan kovempiin lautapeleihin. Totuus on, että kevyet pelit johtavat kovempiin peleihin ja jo yhdestä kerrasta voi jäädä koukkuun.

Battle Line oli jopa parempi kuin odotin ja sopii nykyagendaani loistavasti. Parasta siinä on vieläpä se, että se on kaksipeli ja helppoudesta huolimatta pelissä riittää syvyyttä ja vaikeita valintoja. Harmi vain, ettei sitä tällä hetkellä ole kaupoissa saatavilla. Todellisuudessahan lähes vastaavaa peliä voisi normaalilla korttipakalla pelata mutta, silloin siitä kuitenkin puuttuisi teeman mukanaan tuoma lisämauste. Sitten se olisi vain yksi tikkipeli toisten joukossa. Täytyy nyt kuitenkin toistaiseksi tyytyä normikorteilla pelaamaan ja tiedäppä häntä, jos sitä vaikka unohtaisi Battle Linen kaipuun.

6 Nimmtistä voin todeta sen verran, että myös tämä peli täyttää kriteerit loistavasti. Valitettavasti peli vaatisi usempia pelaajia ollakseen parhaimmillaan mutta en minä silti kaksinpeliäkään suorilta lähtisi tyrmäämään. Voi sitä huonomminkin käyttää aikaansa. 6 Nimmt on Battle Linea yksinkertaisempi eikä siirtojaan tartte juurikaan miettiä. Uskon, että kokemuksen myötä pelitapa muuttuu melkolailla vakioksi muiden vastaavien pelien tapaan. Sitä vain vähän taktiikkaansa muuttelee käsikorttien ja vastustajien mukaan. Tämä ei tietenkään ole huono juttu, sillä välillä sitä kaipaa tuttuja ja turvallisia pelejä.

Jos Winner's Circle oli nyt se valkoinen voittajasuosikki, niin Genial oli illan musta hevonen. Teeman puute oli tässä abstraktissa laattojenasettelupelissä ainut mikä vähän häiritsi mutta toisaalta päälleliimattu teema olisi todennäköisesti häirinnyt enemmän. Peli toimi erinomaisesti kahdella pelaajalla eikä turhaan tarvinnut kaveria odotella. Näen kaikessa pelin nerokkuudessa kuitenkin sen riskin, että varsinkin useammalla pelaajalla downtime saattaa muodostua melkoiseksi ongelmaksi. Jostakin syystä ihmisillä on tapana ottaa nämä abstraktit pelit hyvin vakavasti. Ehkä se johtuu siitä, että ko pelit mielletään eräänlaisiksi älykkyystesteiksi, joissa häviäminen tarkoittaa tyhmyyttä. Sama ilmiö on nähtävissä muun muassa Blokuksen kanssa. Itse ainakin tällä hetkellä pelaan näitä 'älykkyystestejä' mielelläni mutta kokemukseni mukaan peliseuran löytäminen voi olla välillä nihkeää.

Lopuksi sitten päästiin viimein Nexus Opsin kimppuun. Säännöt ovat tässäkin kiitettävän yksinkertaiset. Teemakin on varsin miellyttävä, komponentit hyvännäköisiä ja peli toimi eteni melko jouhevasti. Jokin tosin pelissä tökki ja se oli todennäköisesti voittopisteiden tienausmekaniikka. Kyllä minun mielestäni kevyessäkin sotapelissä edes suurimman osan tavoitteista pitäisi olla kaikkien tiedossa. Nyt tässä sodassa ei strategialle ollut juurikaan sijaa ja taktiset valinnat olivat yhdentekeviä, sillä pisteitä ropisi porukalle milloin mistäkin. Noppatuurin hyväksyn sotapelissä, sillä todennäköisyyksiä voi yleensä aina muokata. Sitä en kuitenkaan hyväksy, ettei kaverin voittoa voi mitenkään estää kun on täysin mahdotonta arvata, mikä hänellä mahtaa olla tavoitteenaan.

Huomenna käännetäänkin sitten nokka kohti Raumaa.

Ropecon, osa 3

Viimeinkin pääsen kirjoittamaan Ropeconin viimeisen päivän, sunnuntain tapahtumat. On tässä ollut aika melko tiukilla, kun Raumalle muutto painaa päälle. Hmmm... Onkohan muuten Raumalla minkäänlaista lautapeliporukkaa olemassa? Täytyy varmaan henkisesti varautua pelaamaan enimmäkseen tyttökaverin kanssa tai sitten laittaa paikalliseen lehteen 'henkilökohtaista'-osastolle seuranhakuilmoitus: "Haetaan mukavaa porukkaa kaikkeen kivaan. Aloitetaan näin aluksi 2-10 hlöllä mutta eihän sitä tiedä, jos vaikka innostutaan. Vakipäivä ois kiva. P.S. Olethan saksalaisten tuotteiden ystävä."

Mutta nyt itse asiaan. Kahden valvotun yön päälle su-aamuna laiskotti vähän pidempään. Onneksi janskilla alko taas roolipeli melko ajoissa, niin päästiin myökin jymy-r:n kanssa hyvään aikaan ylös. Paikalle päästyämme päivä alkoi heti Galaxy Truckerilla. Olin hehkuttanut peliä sen verran paljon muille, että nyt kun tilaisuus tuli, oli pakko päästä esittelemään ja itse pelaamaan. Vedimmekin samointein kaksi peliä putkeen hieman eri porukoilla, mikä tarkoitti, että pääsin toisen kerran peräkkäin säännöt opettamaan. Tulipahan ittellekin kunnolla selvitettyä, sillä aiemmin olin vain jonkun muun selityksiä kuunnellut. Sanoisin, että reaktiot olivat kutakuinkin odotettuja. Porukka nautti ja minä siinä mukana. On se vaan mainio peli tuo Galaxy Trucker. Saa ainakin nauraa, mitä välillä ainaisen euro-vääntämisen lomassa tulee kaivattua. Sopivasti sähellystä, omaan napaan tuijottamista ja hienoista vuorovaikutustakin on havaittavissa, jotta peli sopii useimmille. Komponentit ovat näyttävät ja teema hulvaton. Harmi vaan, että peli taitaa olla OoP vähän kaikkialla.

GT:n jälkeen oli ruoka-aika, minkä jälkeen toivotimme janskille hyvät kotimatkat. Pääkallolinnaan palattuamme luulimme, että peliaikaa on vielä reilusti joten aloimme lukemaan Amyitiksen sääntöjä. Kohta kuitenkin tuli kuulutus: "Peliaikaa jäljellä 45 minuuttia!". Pakko oli siinä sitten Ystarin mainoksi kehuttu peli haudata ja ottaa jotain lyhyempää. Löysimme sopivasti viisi henkilöä Zoolorettoon, jonka taas opetin porukalle. Peli kesti sääntöselityksineen juurikin pikkusta vajaat reilut 40 minuuttia, mikä oli mun mielestä hyvä saavutus viidellä hlöllä, joista neljä oli ensikertalaisia. Oleellisesti peli ei tuo mitään lisää verrattuna Colorettoon, jota pelaan mielummin sen kompaktin olemuksen takia. Eläintarhateema on tietysti söpö ja ylimääräisten eläinten tallin takana lahtaaminen täydentää teemaa kivasti mutta muuten kuin teeman takia en näe mitään syytä maksaa Zooloretosta 25 euroa enemmän kuin Coloretosta.

Koska aikataulu meni nyt uusiksi ja olin sopinut Kuopioon paluun vasta illaksi, jäi meille jymy-r:n ja markuksen kanssa vielä aikaa pelailla. Väsymyksen takia ei mitään erikoisempaa kuitenkaan jaksanut, joten jymy-r:n luona pelasimme vain yhden erän San Juania. Ylläripylläri jymy-r niisti taas meidän muiden nokat takaraivoon asti. On se vain käsittämätön optimointiguru. Ainoastaan itseni omistamissa optimointipeleissä voin jotenkin pärjätä mutta missään muussa ei ole toivoakaan. Jos firmaa perustaisin, niin jymy-r olisi siinä firmassa taktikkona.

Selkäsaunan jälkeen olikin mukava lähteä tärryyttämmään Kuopiota kohti. Reippa neljä tuntia ratissa teki hyvää, kun ei viikonloppuna oikein ollut ehtinyt istumaankaan. Oli mukavat conit näin ensimmäisiksi coneiksini. Vähän jäi harmittamaan, ettei tullut enempää uusia pelejä pelattua (vain Yspahan ja Agricola). Tosin laatu korvasi tässä ehkä määrän. Opetin kuitenkin muille aika paljon pelejä, joista suurinta osaa en ollut pelannut aikaisemmin kuin 1-2 kertaa, joten ei ihan vanhojen hinkkaamiseen aika mennyt. Sitten vielä päälle tuli menestystä Catan-turnauksessa, joten viikonlopun saldo jäi reilusti plussalle. Ens vuonna uudestaan.

Ropecon 2008, osa 2 - Catanin SM

Ensimmäinen Ropecon päivä venyi pitkälle aamuyöhön ja edes muutaman tunnin yöunet taataksemme köllimme jymy-r:n luona aamulla sen verran pitkään, että lauantaina piti käytännössä heti alkajaisiksi hypätä Settlers of Catanin SM-turnauspöytään. Mitä nyt yhden Pingwinin ehdin jymy-r:lle ja markukselle opettaa ja 10 minuutissa pelata. Juurikin sopivan lyhyt ja kiihkeä peli missä tahansa välissä pöytään kannettavaksi.

Catan-turnauksessa pari ekaa alkusarjan peliä olivat hauskoja, mikä poiki molemmista voitot ja vieläpä ihan kohtuullisilla pisteprosenteilla. Sitten pitkä istuminen löi jalat hapoille ja venytti peräpukamia sen verta pahasti, että oli ihan pakko alkaa irvistää. Kolmas peli olikin siten melko tuskainen ja tulos oli sen mukainen. Pääsin kuitenkin onneksi kahden voiton ja yhden kolmostilan turvin finaaliin, jossa vastassa olivat philippi, mauri ja markus. Vähän kyllä harmitti markusta vastaan pelata, sillä helpompi olisi ollut kisata tuntemattomien tyyppien kanssa.

Tunnelma finaalipöydässä oli alkueriin verrattuna yllättävän tiukka ja keskittynyt, mikä ei puutuneita pakaroitani oikein miellyttänyt. Jos oisin hautautunut omiin ajatuksiini, olisin todennäköisesti vain unelmoinut juoksulenkistä ja kunnon venyttelystä. Ilmapiiriä pitikin siten välillä koittaa keventää kepeällä keskustelulla ja ainakin itseäni onnistuin omilla jutuillani viihdyttämään... hehhheh! Lopulta viihdyin sen verran hyvin, että peli kääntyi edukseni. Ratkaisevalla siirrolla onnistuin ryöstämään markukselta pisimmän tien (tienrakennuskortilla sekä vaihtamalla satamissa viljaa ja lammasta kahden tien edestä), minkä jälkeen paljastin yhden voittopistekortin. Merkittäviä asioita pelini kannalta olivat hyvä aloituspaikka (kolmas), yksi markusta vastaan voitettu taistelu kyläpaikasta sekä maurin, philipin ja markuksen keskittyminen toistensa tormentoimiseen. Se että sain olla enimmäkseen rosvoukselta rauhassa, johtui luullakseni siitä, että jäin alkupelissä vähän jälkeen ja ettei yksikään kylistäni ei ollut 6- tai 8-ruudun vieressä. Nyt sitten voinkin lisätä CV:hen uuden rivin "Catanin Suomen mestari". Tulipahan ainakin vähäksi aikaa Catan-kiintiö täyteen. Saa nähä milloin sitä seuraavan kerran suostuu ko. peliä pelaamaan... Ehkäpä sitten ensi vuonna EM-kisoissa, mikäli mulla nyt sitten sinne se edustusoikeus on.

Turnauksen jälkeen olin niin pahasti nuutunut, etten oikein jaksanut voittoakaan juhlia. Mielessä pyöri vain kaksi asiaa - ruoka ja keijo. Molempia saikin sitten Keltsusta ja kiskalta. Kohta olinkin kuin uudesti syntynyt ja valmiina uusiin peleihin. Seuraavaksi jymyn ja markuksen lisäksi pöytäämme eksyi pari muuta jamppaa, joiden kanssa pyöräytimme Vegas Showdownit. Opetin porukalle tämän todella mainion pelin säännöt. Peli kesti vähän ennakoitua pidempään mutta ymmärrykseni mukaan kaikki pitivät peliä vähintäänkin kelvollisena. Omalta osaltani miinusta tulee ainoastaan paperisten casino-lautojen ja rahachippien laadusta. Seuraava asia ei ole vielä omalla kohdallani ajankohtainen mutta epäilen myös, että ajan mittaan peli saattaa ruveta toistamaan itseään sillä ostettavaksi tulevissa huoneissa on kuitenkin suht' vähän vaihtelua pelistä toiseen. Tässä on se pääasiallinen syy, miksi jonkin aikaa sitten pudotin Vegas Showdownin pois hankintalistaltani. Parempi vain pelata peliä hieman satunnaisemmin.

Lauantain helmi (Catan-voiton lisäksi) oli ehdottomasti Agricola. Lähdin pelaamaan peliä hieman pessimistisellä asenteella, sillä aiemmin olin kokenut todella pahan pettymyksen kun olin BGG-rankingin perusteella odottanut Puerto Ricon kohdalla jotain todella jumalaista. Vielä tervosen sääntöselitystä kuunnellessa ja ensimmäisen varsinaisen pelitunnin aikana olin varma, etten toiste halua Agricolaa pelata. Jossain vaiheessa mieli kuitenkin muuttui ja totesin, että ainakin E-pakalla pelattuna peli olikin varsin hyvä vaikka aikaa menikin yli neljä tuntia. Nyt ymmärrän hyvin pelin suosion. Kaikille optimoinnin ystäville Agricolassa riittää varmasti pelattavaa pitkäksi aikaa, sillä niin monipuolinen peli on. Lisäksi pelikertojen myötä kesto taatusti lyhenee inhimillisemmäksi, jolloin Agricolaa saattaa pelata jopa ilman kalenterimerkintää. Omaan hyllyyn kuitenkaan tuskin tulen tätä farmipeliä ostamaan, sillä epäilen etten kovinkaan helposti löydä peliseuraa harrastajailtojen ulkopuolelta. Pitäisi ehkä päästä ensin perhepeliä testaamaan.

Agricolan jälkeen kello pyöri jo pitkällä sunnuntain puolella. Siitä huolimatta pyöräytimme ehdotuksestani yhden Oregonin, jonka opetin muille. Itsellenikin peli oli vasta toinen, vaikka omasta hyllystäni Oregon löytyykin. Toisella pelikerralla peli olikin huomattavasti paljon mukavampi kuin ensimmäisellä, sillä osasin jo hieman suunnittella siirtojani etukäteen. Nyt pelistä löytyi enemmän sitä kaivattua syvyyttä, vaikka edelleen melko tuuripainotteista kevytlätkintää peli onkin. En vieläkään aivan täyttä vajaan 30 eunukin hintaa tästä maksaisi mutta voin suositella kaikille, jotka tämän pelin mukavasta alennuksesta joskus sattuvat löytämään.

Ropecon 2008, osa 1

Sitten päästäänkin purkamaan järjestyksessään ensimmäistä Ropecon-reissuani. Vaikka aikaisemmin tulikin Otaniemessä asuttua, niin olin kyllä tehokkaasti onnistunut väistämään edelliset conit.

Reissuun lähdin jo päivää ennen Ropeconin alkua, koska oli aika käydä sukuloimassa. Lahjoitin kummipojalle Menolipun aiemmin antamani Bohnanzan jatkoksi. Näitä sitten pelattiin muutamat pelit. Bohnanzaa pelatiin kummipojan osalta helpotetuilla säännöillä siten, että hän sai istuttaa papukortteja vuoronsa alussa mistä kohdasta kättä tahansa. Minulla oli tietenkin kovan jätkän maine puolustettavanani, joten en voinut antaa 7-v kummipojan tai kahden muutamaa vuotta vanhemman isoveljensä voittaa. Kovia suorituksia poijjat kuitenkin tekivät ja varmasti on piakkoin jo kovia matseja tiedossa.

Perjantaina sitten koitti Ropeconin ensimmäinen päivä. Alkuperäisenä suunnitelmana oli pelata Carcassonnen SM-kisojen alkusarjan pelit alta pois ja sitten siirtyä muiden pelien pariin. Turnaussysteemi oli kuitenkin hyvin turhauttava, sillä pelaajat olivat itse vastuussa vastustajien löytämisestä samalla kun pelilaatikoita oli vain yksi kpl paikalla. Sai Carcassonne jäädä, vaikka voitinkin sen yhden matsin, jonka pelasin. Sen sijaan keskityimme jymy-r:n ja hänen veljensä markuksen sekä kaverin janskin kanssa muihin peleihin. Perjantaina tuli opetettua muulle porukalle tuntemattomia pelejä kuten Ubongo ja Race for the Galaxy. Ubongo taisi saada lähes varauksettoman hyvän vastaanoton. Ei peliä oikein voi kritisoida mistään. Tietysti ainahan peli voisi olla hienompi ja monimutkaisempi mutta sitten se ei enää toimisi siinä, missä Ubongo on nyt hyvä, eli sekalaisen porukan viihdyttämisessä pienellä vaivalla. RftG puolestaan aiheutti puolestaan hieman narinaa San Juanissa kunnostautuneelta jymy-r:ltä. Itsekin olen jymyn kanssa samaa mieltä, eli Reiskassa on liikaa sekalaisia kortteja ja epäintuitiiviset säännöt aloittelijaa ajatellen. Kokemuksestani huolimatta olen edelleen kyllä täysin pihalla tästä kilpajuoksusta. Ei vain millään ota upotakseen minun kaaliini, kuinka tätä pitäisi pelata menestyäkseen. Pitäisi ehkä pystyä seuraamaan enemmän muiden peliä sen sijaan, että keskityn vain ittekseni hitsailemaan.

Perjantain parasta antia oli kuitenkin minulle uusi tuttavyys Yspahan. Omistan jo entuudestaan kaksi Ystari Gamesin julkaisemaa peliä, Mykerinoksen ja Cayluksen. Yspahan jatkoi laatunsa puolesta samalla linjalla ja peli nousi hyvin lähelle hankintalistalleni päätymistä. Pelissä on hieman kevyempi tunnelma kuin kahdessa muussa mainitsemassani Ystari-pelissä, mikä tekee Yspahanista miellyttävän kokemuksen. Optimointia ja tiukkoja valintoja pelissä edelleen on runsaasti mutta samanlaista verenmaku suussa vääntämistä ei ole tiedossa. Ehkä syynä on noppien kohtuullinen merkitys varsin kekseliäässä pelimekaniikassa, jolloin huonosta pelistä voi syyttää huonoa tuuria. Kerrankin pystyimme jymy-r:n kanssa pelaamaan jotain Ystarin julkaisua ilman, että jatkuvasti olimme toisiamme kurmuuttamassa. Noin 40 eunon hinta on kuitenkin melko suolainen, vaikka erittäin laadukas paketti onkin kyseessä mutta jospa jostain tän pelin halvemmalla onnistuis löytämään.

Tuli sitä perjantaina yksi peli Bohnanzaakin Ropeconissa mätettyä storvikin ehdotuksesta. Kun ei peliä itse omista, niin sitä näköjään väkisin haluaa aina tilaisuuden tullen pelata. Pitääkin jatkossa miettiä aina tarkkaan kehtaako sitä kaikkia hyviäkään pelejä itselleen hankkia. Kun peli löytyy omasta hyllystä, pieni osa sen viehätyksestä nimittäin tuntuu katoavan.

Kärmespelailua 6.8.2008 - Memoir '44 Fog of War

Nyt onkin paljon kirjoitettavaa. Tässä välissä oon ehtinyt pelaamaan Kärmeksen peli-illassa, 8-v kummipojan kanssa ja sitten vielä kolme päivää Ropeconissa ilman mahdollisuutta päivittää blogia. Mukaan mahtuu reilu määrä mitä erilaisempia pelejä ja muutamia todella mukavia uusia tuttavuuksia. Settlers of Catanin SM-turnaukseenkin tuli osallistuttua. Pitää taas jakaa jutut useampaan osaan ja palaan vielä muun muassa turnauksen tapahtumiin myöhemmin. Aloitetaan Kärmeksen peli-illasta.

Viimeinkin koitti se hetki, jolloin pääsin testaamaan Memoir '44:sta Fog of War-systeemillä. Idea tuli eräästä Lautapeliseuran foorumilla käydystä keskustelusta. Säännöt olivat lyhykäisyydessään seuraavat:

1. Yksiköt näkevät avomaastossa 3 ruudun päähän
2. Metsässä/pusikossa/kylässä ollessaan yksiköt pysyvät piilossa niin pitkään kunnes avaavat tulen tai vihollinen yrittää siirtyä samaan ruutuun
3. Vihollisyksiköiden vahvuutta ei tiedä vaan ne merkitään laudalle ainoastaan yhdellä kappaleella vastaavia yksikkömerkkejä
4. Ennen ensimmäistä vuoroa molemmat osapuolet saivat siirtää kahta yksikköään
   

Kärmeksessä sitten kuulan kanssa asetuimme selät vastakkain kj:n ja storvikin tuomaroidessa meininkiä. Tunnelma oli kyllä mahtava ja mekaniikka sopi aukottomasti Fog of War-sääntöihin. Tuomarointia tosin hieman vaikeutti pöydässä olleiden painosten hieman toisistaan poikkeavat värit mutta itse kyllä nautin pienistä hankaluuksista huolimatta todella paljon. Suosikkipelini paljasti aivan uuden puolen itsestään ja ponkaisi arvosanojen yläpuolelle. Hmmm... pitäistköhän hommata toinen kpl Memoiria omaan hyllyyn. Suuruudenhulluako? Ilmanmuuta. Teinirakkauden huumaako? Ei, sillä tiedän, että hän on minulle se oikea.

Realistisesti mietittynä Fog of War toimii tietokoneella paremmin, sillä kaikkien näkyvyyksien tarkistaminen vie aikaa eikä systeemissä ole oikeastaan muutenkaan varsinaisesti mitään ennennäkemätöntä. Kyseessä on loppujen lopuksi vain mukava pelivariaatio, jota tosin suosittelen kaikkia Memoir-veteraaneja varauksetta kokeilemaan.

Memoirin jälkeen läiskittiin vielä kuulan, kj:n ja humerin kanssa pari erää Race for the Galaxya. Nyt oli ensimmäistä kertaa pelatessa jokin haju strategiastakin. Kovin tehokkaaksi se ei vain vielä osoittautunut, sillä jäin molemmissa peleissä kauaksi kärjen taakse. Pelissä tuntuu olevan suht' jyrkkä ja pitkä oppimiskäyrä ja peliä täytyy vain sitkeästi hakata oppiakseen. Tästä syystä peli jää ehkä itseltäni hankkimatta, koska peli-illoissa RftG on kuitenkin jollakin mukana ja satunnaispelaajilla pelit tosiaankin ovat liian satunnaisia Reiskan todelliseen opetteluun.

Huomenna koitankin sitten päästä jo käsittelemään aimo annoksen tämän vuotisen Ropeconin satoa lautapelien osalta.