Operaatio Cobra

Viime tiistaina elettiin tiukkoja hetkiä Memoir-tantereella. Skenaariona oli Operation Cobra ja vastassa saksalainen sika-anselmi. Jo ennakkoasetelmat näyttivät mielenkiintoisilta - liittoutuneilla olisi selvästi enemmän joukkoja käytössään mutta ne kaikki olivat supussa aivan alueen laidalla. Saksalaisilla puolestaan oli valmiiksi erinomaiset asemat puolustustaistelua ajatellen. Meikäläisen oli siis oltava aloitteellinen. Katselin alussa korttejani ja niiden perusteella paras vaihtoehto oli iskeä suoraan keskeltä läpi. Sakemannit kuitenkin onnistuivat pidättelemään aaltoa niin pitkään, että apujoukot ehtivät keskustaa tukemaan. Se tankkien jyrinä peloitti rohkeimmankin liittoumataistelijan sydäntä valaen samalla hurjaa rohkeutta jokaiseen paikalla olleeseen fasistisieluun. Tilanne oli 1-1. Keskusta oli siis tukossa, joten ei sitä auttanut kuin siirtyä vyöryttämään molemmilta laidoilta. Sieltä tulikin haettua kivoja pisteitä ja liittouma siirtyi 3-2 johtoon. Tässä vaiheessa tapahtui kuitenkin jotain täysin odottamatonta jumittuneessa keskustassa - fasu-anselmi runttasi heikoimmatkin joukkonsa eturintamaan teurastaen kaiken edellään. Yht'äkkiä tilanne olikin 3-4 ja Saksa oli vain pisteen päässä skenaarion voitosta. Kaiken kukkuraksi minulla oli ikävästi helppoja maaleja huonojen komentoyhteyksien päässä aivan anselmin piippujen edessä. Onnistuin kuitenkin perääntymään ja ostamaan sen verran lisää aikaa, että sain hankittua tasoitukseen vaadittavan pisteen ja sitten juoksemaan toiseen tavoitteenani olleeseen kylistä. 5-4. Tiukka taistelu. anselmin yllätyshyökkäys oli parasta näkemääni Memoiria. Olin jo täysin varma, ettei hän käyttäisi heikkoja joukkojaan tilanteessa, jossa minä tarvitsin enää 2 pistettä voittoon. Mutta niin vain jätkä tuli ja meinasi voittaa. Oli kiva matsata.

---

Mitäs muuta... Yhtenä iltana pelattiin anskun, tikun, hyrskyn ja savarin kanssa Märklin Menolippua. Just olin päässyt kehumasta, että on todella harvinaista jos jään en sijuitu vähintään kolmen sakkiin Menolipussa. No nyt sitten ajelin -pitkillä reiteillä vääriin kaupunkeihin ja tuloksena oli viimeinen sija. Tiku ehti jo juhlia voittoa mutta sitten annika muisti saavansa 10p bonuksen eniten menolippuja suorittaneena pelaajana. Lopputulokset olivat annika 141p, tiku 134p, hyrsky 132p, ville 94p ja minä 89p.

Menolipun jälkeen tuli pelattua (pitkästä aikaa) Reiskaa neljällä, kun ansku lähti. Sekä voitosta että kolmossijasta väännettiin raskaasti eikä nopealla silmäyksellä ollut lainkaan selvää, kuinka lopussa käy. Viimeisellä kierroksella olisin halunnut tehdä sekä developin että settlen. Minun piti vain arvata mitähän muut olisivat tekemässä ja tietenkin tuplasin väärin. Pöytään tuli neljä developpia. Jäi sitten 7p (bonareilla 8p) arvoinen Rebel Homeworld valloittamatta. Lopulta hyrsky voitti 53p, minä kakkonen 47p, ville kolmas 33p ja tiku neljäs 32p.

Lisäksi on tullut maijan kanssa useampi Genial kaksinpelinä pelattua. Tää on kyllä oikein mukavaa ajanvietettä. Nopea setuppi, yksinkertaiset säännöt ja nopea pelata mutta silti riittävän haastellinen ja viihdyttävä.

Su 17.5. - Rauman Vesitorni

No eihän se tietenkään yhdet kirjaston pelit riitä viikonlopulle. Sunnuntaina sitten jatkettiin Rauman Vesitornilla. Ensimmäisenä ohjelmassa oli Le Havrea ja olipa harvinaisen nihkeä peli. Kaikilla peli meni hirveeksi jumittamiseksi, kun kukaan ei halunnut siirtyä pois rakennuksista, joita muut ehdottomasti tarvitsisivat. Tuloksena oli sitten varsin vähäpisteinen ja lainojen sävyttämä peli, jonka ari voitti 60 frangilla, minä olin lainaruhtinaana kakkonen 54 frangilla, pauli kolmas 47 f ja tiku neljäs 38 f. Vähäpisteisyyttä kuvastaa hyvin se, että myöhemmin eri porukka pelasi uuden nelinpelin ja siinä voittajalla oli pitkälle päälle 110 f ja kolmossijaankin vaadittiin 90 f.

Tämän jälkeen kokeiltiin erä Geniali hyrskyn, mikon ja arin kanssa. Ilmeisesti minä olin ainut, joka pelistä vähän enemmän tykkäsi. Kaipa minä tykkään sitten häviämisestä, sillä jäin viimeiseksi hyrskyn voittaessa, mikon ollessa kakkonen ja arin kolmonen.

Lopuksi vielä mäiskästiin tikun, hyrskyn ja savarin kanssa yksi peli Reiskaa lisäosalla. Mulla peli rullasi kivasti ja rushasin Improved Logisticsin avulla pöydän täyteen pikkuplaneettoja. Korteista ei tullutkaan juurikaan pisteitä mutta onnistuin hommaamaan ison osan lisäosan mukana tulleista special goaleista, joiden avulla voitin sitten 41 pisteellä. Ero ei siis ollut mikään merkittävä toiseksi tulleeseen tikuun (30+ pistettä), vaikka hällä oli jopa 6 korttia vähemmän pöydässä kuin minulla.

Vesitornin ja kirjaston pelien lisäksi viikonloppuna tuli elinan ja maijan kanssa pelattua yksi peli Galaxy Truckeria. Harvinaisen helpot reissut sattuivat kohdalle ja vähän turhaan tuli jokaisessa keskityttyä lasereiden ja thrustereiden hommaamiseen. Lastiruumalle olisi ollut enemmän käyttöä. 

Oregon tuli myytyä elinalle.

Rauman kirjasto la 16.5.

Tämään kevään viimeisen Rauman kirjaston lautapelikerhon lauantaipelipäivän ohjelmaan kuului Age of Steam. ari-pekka oli lainannut pelin kaveriltaan ja ystävällisesti ohjasti Rauman pelaajia tämän hienon pelin saloihin. Todellinen nyyppäporukka olikin kasassa, sillä ei anselmi, kaide, pauli, tiku tai minäkään ollut peliä koskaan pelannut. aa-pee tyytyi tuomarin/opettajan rooliin, kun myö viisi rakentelimme ratojamme.

Pyrin lähtemään peliin sen kummemmin strategiaa miettimättä ja vain opettelemaan peliä omien ja muiden pelaajien tekemien oivallusten kautta. Parin kierroksen jälkeen kävi kuitenkin selväksi, että oma vuoro on pyrittävä laskemaan mahdollisimman pitkälle etukäteen. Itse nimittäin otin pikku takapakit ja melkein kuolin, kun rahani eivät riittäneetkään osinkojen maksuun ja vetureiden ylläpitoon. Tilanteesta olisin selvinnyt myymällä kierroksen alussa yhden osakkeen enemmän (osakkeita ei siis enää myöhemmin kierroksella saa myydä). Nyt noustakseni oli minun oltava hyvin aggressiivinen, joten jouduin myymään seuraavilla kierroksilla lisää osakkeita. Muiden pelaajien tekemisiä ei tietenkään voinut täysin ennakoida mutta mahdollisuksien mukaan oli laskut pennin päälle tehtävä.

Age of Steam on siis todella anteeksiantamaton peli. Varsinkin alussa mokaamalla voi jopa ajautua konkurssiin ja takapakit ottamalla putoaa helposti muiden kyydistä. Tässä olikin syy, miksi ari-pekka vetäytyi suosiolla pelistä, sillä hän epäili että kuuden pelaajan pelissä saattaisi tulla hyvinkin paljon ruumiita - eihän se nytkään kaukana ollut.

Itse tykkäsin kyllä pelistä. Ulkonäkö oli ok, mekaniikka uskottava ja teema mielenkiintoinen. Ainoa vähän arveluttava asia oli armoton laskeminen ja hinta, jonka virheistä joutuu maksamaan. Tämä aiheutti melkoista downtimeä ja mekin jo yhdessä vaiheessa aloimme viritellä toista peliä vierekkäiseen pöytään. AoS ei todellakaan sovi kevyeen pelailuun tai kovin kärsimättömille ihmisille, jotka mielummin tarttuvat nopeasti ilmaantuviin tilaisuuksiin kuin laskelmoivat. Peli on kokeneille pelaajille tai optimoijaluontoisille hyvä valinta mutta muille en välttämättä ihan heti ole suosittelemassa.

Niin, lopputulokset olivat:

1. kaide, 72p
2. anselmi, 71p
3. minä, 50p
4. pauli, 48p
5. tiku, 38p

Tiukille siis meni. kaide ja anselmi etenivät pelin aikana tasaista vauhtia johdossa vuorotellen. He joutuivat luopuomaan suht' pienestä määrästä osakkeita ja saivat joka kierroksella lähes parhaat mahdolliset tavarat kuljetettua. Voiton kannalta ratkaisevaksi muodostui lopulta rakennettujen ratojen määrä.

tiku ja minä olimme ainoat, jotka ottivat pelin aikana takapakkia, mikä näkyi suurena myytyjen osakkeiden määränä. Ero tikun ja minun välille syntyi ehkä siitä, että tiku muutti peliään aggressiiviseksi vähän myöhässä eikä siten saanut aivan yhtä pitkiä reittejä aikaiseksi. pauli puolestaan myi vähiten osakkeita mutta jäikin sitten vähän jumimaan lyhyille radoille.

Äitienpäivän iltapäivä

Äitienpäiväinen sunnuntai-iltapäivä menikin mukavasti Rauman Vesitornilla maijan, arin, mikon ja paulin kanssa pelaillessa (aamulla onniteltiin äitiä, tottakai). Ensimmäisenä pelinä oli Menolipun Märklin-edikka, joka tuli hankittua alkuperäisen Menolipun tilalle. Sitä rupesi vain kaipaamaan uutta karttaa ja vähän uusia haasteita lukuisten pelikertojen jälkeen.

 

Itse peli meni hassusti, kun aloitusmenolippuja valitessa satuin juuri saamaan puhelun ja unohdin sitten valita reittini. Mulle jäi sitten neljä pitkää reittiä käteen. Viidellä pelaajalla laudalla oli sen verran paljon tunkua, että meinas homma mennä reisille heti alkuunsa. Jotenkin kuitenkin onnistuin juuri sopivasti nappaamaan muutaman strategisesti tärkeän pätkän ja sitten vielä viimeisellä kierroksella rakentamaan sen viimeisen rataosuuden, josta kaikkien neljän reitin onnistuminen oli kiinni. Kun vielä matkustajilla olin saanut kerättyä mukavat 60+ pistettä, niin sain voiton nimiini noin 180 pisteellä. eroa toiseksi tulleeseen ariin kertyi lopulta noin 40p ja kolmanneksi päätyneeseen maijaan jo 60p. mikko ja pauli jäivät alle sadan pisteen kerhoon.

 

Yleinen mielipide oli, että peli on selvästi perus Menolippua parempi ja siihen on helppo yhtyä. Korttien hamstraus ei ole aivan yhtä suuri ongelma Märklin editionissa. Myös pitkät ja lyhyet reitit ovat paremmin tasapainossa keskenään.

 

Menolippu riitti maijalle ja jäimmekin sitten neljästään Le Havrea pelaamaan (lyhennettynä). Lähdin edellisen kerran tavoin liikenteeseen siten, etten juuri välittänyt jouduinko ottamaan lainaa vai en. Kaksinpelissä homma ehkä vielä toimi, kun scorausmahdollisuuksia on enemmän muuta nelinpelissä tärkeät rakennukset olivat niin usein varattuina, että seitsemän lainaa iski pelin lopussa aika pahasti naamalle. Sain ne kyllä kaikki maksettua takaisin mutta siihen kaikki rahat menivätkin. Toinen mielenkiintoinen seikka oli, että minä onnistuin hankkimaan itselleni pelin molemmat telakat. Yllättävää kyllä niillä oli harvinaisen vähän käyttöä, kun vain puolet pelin 14 laivasta rakennettiin (minulla kolme). Ehkä se johtui siitä, että muille ruokaa oli muutenkin riittävästi tarjolla kun minä vain tyydyin ottamaan lisää lainaa tälläisena halvan koron aikakautena. Peli päättyi paulin murskaavaan voittoon, kun hän ainoana rakensi luksusristeilijän päätyen 84 pisteeseen. mikko oli kakkonen noin 60 pisteellä arin ja minun jakaessa jumbosijan 53 pisteellä.

Maratooni

Viime perjantaina pelattiin arin luona pikku 12 tunnin Civilizationit kahdeksalla pelaajalla. ari oli käyttänyt aika tavalla aikaa askarteluun, sillä lauta, kortit ja napit olivat kokonaisuudessan kotitekoisia. Jälki oli kyllä mielettömän hienoa. Täytyy koittaa, jos sitä sais vielä kuviakin jossain vaiheessa tänne. Itse peli päättyi itseoikeutetusti Afrikka-arin voittoon. hyrsky pääsi lähimmäksi hätyyttelemään. Itte jäin useamman sata pistettä voittajasta sijoituksen ollessa viides.

Pelinä Civilization on mukava mutta aivan ylipitkä. Peli kaipaisi useampia lopetusehtoja tai halvempia teknologioita, sillä nykyisellään lopetusehdon täyttyminen kestää ja kestää kun pelaajat nahikseen huonon korttituurin takia alemmille kehitystasoille. Rupes jonniin verran hapoille vetämään tommonen maratooni, kun peli ei etene mihinkään kaikkien jumittaessa. Toki siinä välissä syötiin ja kateltiin omaa vuoroa odotellessa MM-kiekkoo töllöstä. Mutta kokonaisuudessaan Civilization on oikein mainio peli mutta turhan pitkä. Nyt tekis mieli päästä testaamaan Through the Agesia, kun se lupailee samaa kokemusta lyhyemmässä paketissa. Lisäksi kyseessä on viimeinen vielä testaamaton pelini tämän hetkisistä BGG:n TOP 10-peleistä.

Vappuviikonloppuun kuului vielä sunnuntaina Vesitornin pelit. ari oli hommannut varmastikin Rauman parhaan pelipaikan meidän käyttöömme. Näkymät olivat mahtavat ja kahviokin palveli. Paikalle oli eksynyt pitkälle toistakymmentä henkeä ja pelitunnelma oli kohdillaan. Selkeästi sunnuntai-iltapäivä on parempi ajankohta peleille kuin lauantaiaamu.

Ensin pelattiin eeron, vesan ja maijan kanssa Reef Encounteria, johon ari-pekka antoi opastuksen. Värit olivat eri kivat ja mekaniikka oikein mukava. Nyt vain iski taas se perus aluehallinta-ahistus, joka mulla jostain syystä tulee kaikissa aluehallintapeleissä. Kiva peli kuitenkin, vaikka downtime oli välillä aika kamala. eero vei pelin ylivoimaisesti.

Tämän jälkeen mikon, arin, eeron ja ari-pekan kanssa levitettiin pöytään Chinatown. Vaikken enää sääntöjä muistanutkaan, niin hyvin yksinkertaisina niiden selitys onnistui melkein ihan vain ohjevihkosesta suoraan lukemalla. Kovia tinkausvääntöjä koettiinkin. Itse onnistuin hajauttamaan kaupankäynneissä muille jakamani hyödyn kohtuu tasaisesti kaikkien kesken ja pääsin niukin naukin miljoonan yli. Tämä riitti muutaman kymppitonnin voittoon mikosta ja eerosta.

Lopuksi vielä läiskittiin yksi Dominion, jonka onnistuin ensimmäistä kertaa ikinä voittamaan kaiken onnistuessa. Vesitorni on kyllä ylivoimaisesti paras paikka, jossa tähän asti on tullut pelattua. Harmi vain, että se on vain kesän auki.

Rauman kirjasto la 2.5.

Kuten vähän etukäteen ounastelinkin, oli tänään kirjastolla vähän hiljaisempaa Vapun verottaessa osallistujamäärää. Oli meitä kuitenkin parhaimmillaan kuusi pelaajaa paikalla (anselmi, ari, ari-pekka, eero, kaide ja minä). Tällä porukalla sitten alkuun pelattiin yksi Bang. Jälleen kerran peli oli lähellä loppua ekalla kierroksella, kun minä lainsuojattomana istuin mukavasti sheriffi-eeron vieressä ja käteeni sattui Volcanic ja 5 bangiä. eero kuitenkin sopivasti väisteli luodit ja kosti pahasti. Kohtalonani oli siis siirtyä viereiseen pöytään pelaamaan Eläinpyramidia anselmin leikkikouluikäisten tyttärien kanssa. Sen pelin sentään voitin! Bang päättyi luopio-ari-pekan voittoon, kun hän viimeisenä tappoi sheriffin.

Päivän pihvinä olikin sitten Knizian parhaana luomuksena pidetty Tigris & Euphrates, jonka anselmi oli kaveriltaan lainannut. Pelaamaan asettuivat anselmi sekä ensikertalaiset eero, kaide ja meitsi. arit-pekat seurasivat vierestä ja pelasivat muita kevyempiä mättöjä samalla. Jälleen kerran lähdin liikenteeseen enemmän kokeilemaan kaikennäköistä ja sitä kautta oppimaan, kuin jo alusta alkaen tarkasti analysoimaan tilanteita. No, oppia tulikin sitten paljon. Pelissä kävi lopulta niin, että voitto meni tie-breakiin anselmin, eeron ja meikän välillä. Tie-breakissa (=toiseksi vähiten kerätty laattatyyppi) eero voitti, anselmi oli kakkonen ja meikä kolmas.

Itse tykkäsin T&E:n pisteytyssäännöstä, että loppupisteet määräytyvät vähiten kerätyn laattatyypin perusteella. Tämä tuntui tasapainottavan peliä loistavasti ja ehkäisevän runaway leader -ongelman. Jos jotain suurempaa kritisoitavaa pelissä on, se on sitten ulkonäkö. Peli on yksinkertaisesti tylsännäköinen. Jos pitäisi pelkän ulkonäön perusteella valita esimerkiksi BGG:n TOP10:stä löytyvien Cayluksen, Agricolan, Power Gridin ja Tigris & Euphratesin välillä, niin varmasti viimeksi mainittu jäisi kokeilematta. Ulkonäkö kuitenkin pettää.

T&E:n jälkeen puolet porukasta lähti koittiin ja ari-pekka, eero ja minä jäimme vielä pikapelinä testaamaan toista Knizian suunnittelemaa peliä Aavikon karavaanit. Juuri kun olimme saanet pelin pöytään, niin paikalle saapui vielä mikko, joka sopivasti ehti sääntöselityksille. Jo sääntöjä kuunnellessa huomasin kuinka peli muistuttaa Pingwiniä vaikkakin hieman monimutkaistettuna. Pelifiiliskin oli hyvin samankaltainen sillä erotuksella, että Aavikon karavaaneilla on suurempi todennäköisyys jumittaa ylianalysoinnin takia. Loppupeleissä kyse on lähinnä makuasiasta, jos näiden kahden pelin välillä pitäisi valita. Sutjakkaasti pelattuna Pingwin on hitusen nopeampi (~15 min) mutta Aavikon karavaanit (~30 min) hiukan monipuolisempi. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että Aavikon karavaaneissa käytettävät kamelit näyttävät ihan Åhlensin Bilar-karkeilta.