Joulupukki kävi

Joulunaluset meni perinteisesti kaikenlaisen häsläyksen merkeissä, joten pelattua tuli vain mitä ehti.

Rauman kirjastolla testailtiin viidellä pelaajalla Agricolan Farmers of the Moor -lisuri, joka näin neitsytmatkan jälkeen ei peliä ainakaan pahentanut. Oikeastaan meikäläisen mielestä kyseessä on varsin hyvä lisuri, sillä peliin tulee kaikenlaista uutta tekemistä eikä pelkästään uusia kortteja. Vaikka Agricola lisurin myötä monimutkaistuukin, muuttuu se kuitenkin ehkä kilpailumielessä helpommaksi, sillä lisääntyneen tekemisen myötä on helpompi tahdittaa oma peli eri vaiheeseen muiden kanssa. Näin ei ole jatkuvasti samaan aikaan kilpailemassa samoista resursseista ja toiminnoista muiden kanssa. Mutta yhteenvetona: Jos Agricolaan ylipäätänsä voi kyllästyä, Farmers of the Moor ruikkii Taika-Jimboa peliin.

Muita uusia pelejä ei sitten olekaan tullut testailtua ellei semmoiseksi lasketa anselmin Veraa, joka on sääntöuudistusten myötä ottanut melkoisia harppauksia eteenpäin. Hauskaa seurata sivusta miten toisen ihmisen peliprojekti etenee, ja tulee siinä sitten itsekkin mietittyä pelejä vähän tarkemmin. Edellä mainittujen lisäksi on mikon kanssa sodittu Memoir-tantereella vähän päästä sekä paukutettu Dominionia, jonka mielekkyys riippu tosi paljon setupista. Lisäksi parin pelin edestä Carcassonne: Kivikautta ollaan oteltu.


Nostin kahdeksan järvilaattaa perätysten...

---

Tätä kirjoittaessa onkin Joulupäivä, mikä tarkoittaa sitä, että eilen ON SAATU PAKETTEJA!!! Eikä lainkaan huonoja paketteja Pukki tuonukkaan. BGG:n Secret Santa oli liikenteessä Teksasin malliin 1960: The Making of the Presidentillä ja Wallacen Rise of Empiresillä. Meiän oma Pukki luotti myös Wallaceen tuomalla Steamin ja siihen kylkeen For Salen. Aika jepsakkaa.

Kiltti poika...

Arkhamin Kauhu

Viikonloppuun mahtui pelejä kelepo annos. Uusina testipenkkiin pääsivät Arkham Horror ja Carcassonne – Kivikausi. Tutummista peleistä peliaikaa saivat Memoir ’44, Dominion, Yspahan, Galaxy Trucker ja Power Grid.

---

Arkham Horror:

Pitkällisen odottamisen ja monen yrityksen jälkeen pääsin viime perjantaina kokemaan Cthulhun kauhun. Olin toki aikaisemmin tyypännyt tekelettä mutta loppuun asti saatettua peliä en vielä ollut päässyt kokemaan. Nyt nostan mikolle hattua kuuhun asti, kun hommasi pelin lisäosineen.

Ensimmäiselle matkalle mukaan lähtivät mikon ja minun lisäkseni maija ja hyrsky. Puolen tunnin jälkeen tilanne näytti aivan toivottomalta – hirviöitä ryömi Arkhamin kaduille joka kolosta ja portteja aukeili sinne tänne. Tässä vaiheessa saimme kuitenkin pari porttia sinetöityä ja yht’äkkiä alkoikin tuntua, että meillä on jopa mahkuja pysyä hengissä / järjissämme. Missään tapauksessa helppoa se ei ollut ja varsinkin meikäläisellä oli parikin kertaa kuuppa levitä, mutta onneksi pahimpien mörköjen kohtaamiseen löytyi rohkeutta viskipullosta ja Arkhamin mielisairaalassa oli aina tarvittaessa pehmeitä huoneita vapaana. Lopulta nelituntisen taistelun jälkeen muurasimme tarvittavan määrän portteja umpeen ja saatoimme huokaista… ainakin toistaiseksi.

Ensikommentteina sanottakoon, että Arkham Horror on pelimekaanisesti keskinkertainen mutta tarinana ja ajanvietteenä ykkösluokkaa. Ehdoton vaatimus onnistuneelle pelikokemukselle on vähintään yksi säännöt todella hyvin osaava henkilö sekä kertomukseen eläytyvä peliseura. Säännöissä on sen verran paljon muistettavaa ja häsmäisyyksiä, ettei 100% noboporukan kannata yrittää opetella lennosta sääntökirjaa selaamalla. Onneksi yksi säännöt hyvin taitava henkilö (=tässä tapauksessa mikko) voi kuitenkin opettaa pelin sen aikana tarinankerronnan lomassa. Myös englanninkielen taito on aika pakko olla hyvissä kantimissa.

Mulle ainakin pelin mörököllien kohtaaminen aiheutti sen luokan aivovaurion, että Arkham Horroria tekee mieli pelata lisää. Tässä vaiheessa BGG-arvosana: 9

---

Lauantaiaamun valkeudessa kirkkaimpana kimalsi pelipäivä Rauman kirjastolla. Itse heilahdin paikalle jo hyvissä ajoin setuppaamaan itsenäisyyspäivän kunniaksi Suomussalmen taisteluita (Memoir ’44). Tällä kertaa kävi niin ikävästi, että tikulla oli komennettavana Russkaja Stealth-mallia ollut T-34:n joka katosi jäljettömiin ja vei samalla jalkaväen turvaan motin keskeltä Suomussalmen pohjoispuolelta. Kun kapt. Mäkisen joukot tuhosivat idästä lähestyneen Neuvostoliiton 44. panssaridivisioonan, jäi voiton hakeminen Suomussalmen kirkolle linnoittautuneiden joukkojen tuhoamisen varaan. Ei ollut helppoa, kun murkulaa satoi taivaalta niskaan ja ryssien asemat olivat vankat sekä komentoyhteydet kunnossa. Seurauksena oli Suomen tappio.

Kirjaston muita pelejä olivat Yspahan ja Dominion. Näistä ensiksi mainittu on edelleen äyhäkkä paketti. Jälkimmäinen puolestaan on viimeisten pelikertojen perusteella selvästi nostanut statustaan meikäläisen silmissä. Tulee oikeastaan mieleen toinen parin viimeisen vuoden suosituimmista korttipeleistä – aluksi en tykännyt aivan mahottomasti mutta pikku hiljaa on peli alkanut löytää sijansa tämän pelaajan sydämessä.

Illalla vielä pikku seipäässä maria, maijan ja daven kanssa rekkailtiin galaksissa kunnon hirvipaistien päälle. Meni oikeastaan hämmentävän hyvin, kun reissujen aikana multa kosahti yksi ainoa pala irti aluksesta. Näköjään kannattaa vain suunnata tykit eteen ja pari sivuille sekä ottaa pyrstö täyteen suuttimia.

---

Seuraavana päivänä maijan kanssa otettiin valoisaan aikaan pari erää Carcassonne - kivikautta, jota tavoittelin SLS:n ketjuvaihdossa mutta löysin nyt sitten Raumalta myyjän. Muuten peli on perus Carcassonnea mutta peltojen pisteytys paljon loogisempi ja peli muutenkin monipuolisempi. Ainoa miinus tulee huonommasta ulkoasusta. Hienommilla graffoilla peli saattaisi saada originaaliin verrattuna pykälää korkeamman arvosanan. Mutta paras kokeilemistani Carcassonneista kuitenkin.

Sunnuntain itsenäisyyspäivän iltaa vietettiin Power Grideilemällä kuudella pelaajalla (maria, maija, dave, anselmi, juha, minä), ja olipa raskas kokemus. Peli stallasi heti kakkos-/kolmoskierroksilla täysin, kun kaikki yläpään voimalat työntyivät heti alussa markkinoille eikä kenelläkään ollut varaa niihin. Vastaavasti varallisuuden kartuttua, ei hyviä voimaloita enää ollut tarjolla. Omatkin mahikset voittotaisteluun murenivat näin alkumetreillä, kun odottelin ykkösvoimalan kaveriksi itselleni mukavaa kolmosta mutta peli tarjosi vain kalliita 5-7 tehoja. Ei oikein houkuttanut ostaa kahta ykkösvoimalaa mutta lopulta jouduin tähän nöyrtymään odoteltuani liikaa voimaloiden kanssa, kun samalla kuitenkin koitin pitää puoliani pelilaudalla. Neljän tunnin pelin jälkeen maria päätti lopettaa leikin rakentamalla 14 kaupunkiin, vaikka se samalla tarkoittikin sitä että hän jäi itse viimeiseksi. Ilman lopetusta peli olisi vielä jatkunut pitkään, sillä kaikki kaupungit olivat täynnä eikä Step 3 ollut aivan kulman takana. juha vei voiton tie-breakin anselmin edestä house rulella (vähiten CO2-päästöjä).

Nyt kun Gridiä on jo vähän useampi peli takana, on pelin yksi parhaista puolista (vaihtelevuus) osoittautunut kaksiteräiseksi miekaksi. Joillakin setupeilla peli vain tuppaa kestämään ja kestämään.

Pelaajan marraskuu

Kootaanpas tässä nyt marraskuu yhteen pakettiin kerralla. Tässä välissä kun on ollut kaikennäköistä puuhaa ja menoa, niin blogipäivityksiä ei aivan äskettäin ole ehtinyt tekemään, vaikka pelaamiselle on kuitenkin aikaa löytynyt. Koska en nyt muista milloin ja kenen kanssa on tullu mitäkin pelattua, niin pistelläähään vähän ajatuksia pelatuista peleistä.

Yspahan:
Tämä tuli hommattua ketjuvaihdossa. Aikoinaan ekan pelin pelasin 2007 Ropeconissa ja siitä asti jäi peli mieleen pyörimään mukavan leppoisana ja erilaisena. Itse ainakin fanitan Yspahanin noppasysteemiä. Mielestäni tässä on kevyiden, 60min-pelien ehdotonta parhaimmistoa.

Tichu:
Tichun ostin puoliherätteenä, kun olin kuullut siitä paljon kehuja. En ollut kuitenkaan vaivautunut etukäteen tutustumaan peliin vaan ihan kylmästi nappasin paketin vain hyllystä kouraan ja marssin tiskille. Pakko on nyt myöntää, että hieman petyin sillä kyseessä oli periaatteessa täysin sama peli, jota 10 vuotta aikaisemmin Japanissa vaihdossa ollessa kaikilla välitunneilla pelattiin. Silloin peli nimi vain oli Daifugou. Pettymys koski siis sitä, että odotin jotain uutta ja mullistavaa eikä niinkään sitä että Tichu olisi huono peli. Päinvastoin. Tässäkin on vain vähän sama homma kuin Bridgessä, että aina pitäisi päästä saman parin kanssa pelaamaan.

Primordial Soup:
Olipa kova pettymys tämä alkukeitto. Teemansa ja ideansa puolesta äärimmäisen mielenkiintoinen mutta itse pelaaminen ei vain ollut hauskaa. Osasyyllinen voi tietysti löytyä käytössä olleesta lisäosasta, joka ainakin meikäläisen mielestä toi peliin aivan liikaa kortteja. Nyt kun kaikki olivat käytännössä aloittelijoita, kesti matsi aivan turkasen pitkään jokaisen vuorollaan pällistellessä papereita. Ehkä jos kaikilla olisi se 10+ peliä alla, voisi hommaan tulla vähän sitä mielekkyyttä.

Dominion - Kaukaiset rannat:
Tulipahan testattua yksi peli Dompan uusinta lisäosaakin. Aika mielenkiintoisia kortteja näytti olevan. Useamman pelaajan pelissä mm. Merirosvolaiva osoittautui aika eteväksi vehkeeksi. Vaan kyllä sitä kahden lisäosan myötä alkaa Dominionissa kortteja riittämään. Aika kätevästi näyttivät kuitenkin humerilla pysyvän järjestyksessä minigripeissä ja niiden avulla setuppikin oli helppo arpoa, kun vain nosteli laatikosta satunnaiset pussit pöytään.

Memoir '44:
Mualiman parrain peli ei petä koskaan =) Kolme tiukkaa matsia, joista tiukimmat käytiin jymy-r:n kanssa Saverne Gapissa. Oli muuten harvinaisen pirullinen maasto ylitsepääsemättömän vuoriston vuoksi. Tämä skenaario osoittaa todella hienosti mihin kaikkeen Memoirin pelisysteemi taipuu, vaikka hyvin kevyt onkin.


Pelailujen lisäksi BGG:n secret santa on liikkeellä. Itse pistin pakettia menemään itänaapurin suuntaan, mikä osoittautui melekosen kalliiksi. Venäjällä kun ei noita pelikauppoja liikaa näytä olevan, niin ostin sitten kaupasta erään junapelin ja laitoin postilaitoksen asialle. Pelkälle postitukselle tuli hintaa noin 27e, mikä paisutti kokonaisbudjettia 67%. Melekosta sanon minä, mutta tulipahan hyvä mieli.

Niin, ja koppasinpa Kuopion Anttilasta Menolippu-korttipelin mukaan, kun oli kohtuullinen halvennus päällä. 5,70e jäi pelille hintaa.

Hyvä Coni, sairas hevonen

Viikonloppuna saapui se pitkään odotettu HelCon. En tosin päässyt paikalle kuin lauantaina ja sitten sunnuntaina pariksi tunniksi. Mukavasti ehti kuitenkin kaikenlaista testaamaan. Sikäli erikoinen testipatteri sattui kohdalle, että päälimmäisenä mieleen jäi lähinnä hevonpaska.

Colonia oli viikonlopun ehdoton luuska. Mikäänhän ei tässä ole varsinaisesti rikki, mutta pelaaminen ei ole hauskaa. Peli on mekaniikkakokoelma, joka on kuitenkin paljon vähemmän kuin osiensa summa. Eniten pelissä häiritsi se, että kaikissa vaiheissa toistetaan hyvin pitkälle samoja "vehkeet -> kaluihin"-konverttauksia. Ensin hankitaan laudalta resursseja (5 tyyppiä). Toiseksi resursseista tehdään tuotteita (5 tyyppiä). Kolmanneksi tuotteet shipataan, mistä tienaa eri maiden valuuttoja (4 tyyppiä). Rahalla sitten lopuksi hommataan voittopisteitä käyttäen juuri sopivaa valuuttaa. Kun pakettiin vielä lisätään aivan haitarista olevat paperirahat voin todeta, että tätä en tule enää koskaan pelaamaan. En ainakaan täyttä kuutta kierrosta - korkeintaan kolme ja silloinkin on pakko olla vähintäänkin kovassa kännissä. Kiitos kuitenkin kajasteelle, että jaksoi pelata ja selittää pelin runnulle, runnun emännälle, samille ja mulle. Niin ja sekin vielä: Pelattiin 3-4 tuntia ja loppupisteet olivat vaivaiset 18(runtu)-17(minä)-13(kajaste)-12(emäntä)-12(sami). Tuommoisen pyörityksen jälkeen olisin halunnut nähdä voittajalla ainakin 1 000 000p. BGG-arvosana: 2

Gonzaga oli toinen heikko hevonen. Pelin palikat muistuttivatkin nyrkkirautoja, mikä kirvoitti ainoat hymyt pelin aikana. Ehkä pelin heikkous on nimenomaan onnen ja kaaoksen yhteensovittaminen. Sinänsä minulla ei ole peleissä mitään satunnaisuutta ja kaaosta vastaan, sillä tykkäänhän minä esim. Memoirista (satunnainen, vähän kaaosta) ja Fist of Dragonstonesista (kaaosmainen, vähän satunnaisuutta). Mutta yhdessä näistä muodostuu peli, jossa onneaan/muita pelaajia ei voi yrittääkkään hallita. Gonzaga ei nyt ole mikään ääriesimerkki tästä mutta uskoisin, että peli olisi paljon parempi jos pelattavan palikan saisi valita ja samalla tulisi bidattua vuorojärjestyksestä. Näin peliin muodostuisi huomattavan paljon syvempiä strategisia tasoja. Tällä hetkellä Gonzaga on vain taktisen tason "Go with the Flow"-viritys. Mielenkiintoisena sivuseikkana voisi muuten mainita, että pelin suunnittelija Guglielmo otti minuun geekmailin kautta yhteyttä pian sen jälkeen kun olin reitannut ja kommentoinut pelin. Muutaman meilin mittaisesta kirjeenvaihdosta selvisi, että testivaiheessa tuota meikäläisen pohtimaa house rulea oli myös mietitty mutta siitä oli luovuttu laajemman perheyleisön toivossa. Kiitokset kajasteelle myös tämänkin pelin esittelystä. Lopputulokset 85(emäntä)-83(minä)-82(runtu)-57(kajaste). BGG-arvosana: 5

Neuroshima Hex: Duel pääsi conipeleistä alimmalla arvosanalla kelvolliselle osastolle. kuulan kanssa otettiin erä lauantaiyön sydämessä. En ole perus Neuroshimaa pelannut mutta ainakin Duelista mulle tuli mieleen joku heksashakki scifi-teemalla ja monimutkaisemmilla säännöillä. Ja tätähän peli periaatteessa onkin. No ei siinä mitään. Ei erityisiä heikkouksia muttei nyt mitenkään eirtyisesti jäänyt mieleen muuten kuin, että ihmeellisen reilusti voitin 20-2. BGG-arvosana: 6

Sit päästäänkin HelCon TOP-3:een:

3. sija - Ubongo 3D

Tykkään perus-Ubongosta pelin erilaisuuden ja puzzle-luonteensa vuoksi. Perusversio on kuitenkin turhan helppo jo pienen harjoittelun jälkeen mutta homma kyllä totisesti korjaantuu 3D-version myötä. Ei ainakaan mulla aivot vääntyneet yhdellä pelillä vielä kolmeen tasoon ja vähintään puolet helpoistakin laudoista jäi ratkaisematta. Varmasti mut saa houkuteltua jatkossakin mukaan peliin. Ainoat pienet miinukset tulevat kömpelöstä setupista ja isohkosta lootasta. Tämä oli myös ainoa, joka jäi todella kaivelemaan, kun ei peli oikein sujunut. kajaste sen sijaan ei olisi halunnut pelata mutta kyykytti veljeään ilaria, minua ja tommia mennen tullen. BGG-arvosana: 7

2. sija - Wings of War Deluxe Set

Ainoa Helcon peleistä, jota ei ole julkaistu vuonna 2009. Tällä kertaa vanha kaakki näytti kuitenkin jaksavansa edelleen kyntää. Säännöt ovat helpot ja pelaaminen hauskaa. En tosin varmasti suosittele yhdenkään sääntöfriikin tai pelit kovin tosissaan ottavan ihmisen kanssa pelaamaan. Matsin aikana lentokoneet siirtyvät väkisinkin aina silloin tällöin millin pari eikä liikuttaminen tai kantaman mittaus varmasti mene koskaan mikromillilleen oikein. Onneksi peliseuraksi eksyneet iraklis, hannu ja sin nombre hombre olivat sopivan rentoja tyyppejä. Oma lentoni päättyi pöydältä ulos ajatumiseen. BGG-arvosana: 7

1.sija - Factory Manager

Friedemannin uusin vihreäverinen ori oli jo ennen conia ehdottomalla testilistalla. FM pääsi pöytään jopa kaksi kertaa. Ensiksi lauantaina ellanopun, tryytyn ja pillarin kanssa ja sitten sunnuntaina Turun simppojen siirtolan, jaarisen ja runnun kanssa. Lauantaina minä nyyppänä tein setupin, joka oli tuskainen mutta selkeän apulapun kanssa helppo. Peliin lähdin ilman sen kummempaa strategiaa keskittyen pelkästään taktiseen pelaamiseen. Ihan kivasti se menikin ja peli loppui juuri sopivalla hetkellä, kun muut olivat painelemassa rahassa ohi mutta mun alkupelissä haettu kaula riitti. Loppupisteet olivat 240(meitsi)-227(ryytty)-207(ellanoppu)-206(pillar). Ensimmäisen pelin jälkeen jäi päällimmäiseksi hieman pettynyt fiilis, kun olin odottanut jotain todella hienoa. Peli toimi, pyöri ja sitä oli kiva pelata mutta tietty jännitys ja vuoroangsti kuitenkin puuttui.

Sunnuntain FM-erässä ei peli luistanut omalta osaltani aivan yhtä hyvin, kun pelasin toisen kierroksen heikosti. Loppupisteet olivat 242(siirtola)-217(minä)-210(jaarinen)-206(runtu). Toisen pelin jälkeen tuli mieleen, että on yleisesti ottaen hieno idea käyttää voittopisteitä myös resursseina. Eli tässä tapauksessa rahalla rakennetaan omaa myllyä mutta samalla rahalla myös peli voitetaan. Tulee tiukkoja valintoja. Hienoa on myös noin tuntiin puristettu peliaika. Ei löydy montaa peliä, jotka tarjoavat saman sisällön samassa ajassa.

En nyt vielä näillä näytöillä omaan hyllyyn ole Factory Manageria hommaamassa ellei nyt sitten halua tuommoista tunnin aikaslottiin sopivaa pakettia mutta todella mielellään tätä pelaa. Pelattiin tosin molemmat pelit ehkä hieman väärin mutta se selvinnee tässä ennen seuraavia pelikertoja. Ehkä näen tässä jo tiettyä kaavamaisuutta, minkä vuoksi pelkään FM:n kokevan Endeavorin kohtalon ja jäävän lyhytikäiseksi mutta kahden pelin jälkeen ei vielä pysty sanomaan. BGG-arvosana: 7 (potentiaalinen 8, jos todellakin pelasimme väärin ja korjatuilla säännöillä peliin tulee enemmän angstia)

Vihdoinkin

Kuluneella viikolla on pelattu niin BSW:ssä, Rauman kirjastolla kuin kotipelejäkin.

---

Ensin keskiviikkona eksyin EM-kisoihin treenaavien pillarin, tryytyn ja petrin kanssa kanssa samaan Power Grid-pöytään BSW:ssä. Pelasimme kaksi peliä EM-kisasetupilla, jossa Saksan kartalla kaksi pohjoisinta aluetta ovat poissa käytöstä.

Ensimmäisessä pelissä ostin hybridivoimalan 2 fuel -> 1 sähkö  ja aloitin Ruhrista kahdella tönöllä. petri tuli neljäntenä kylkeen myöskin kahdella. Muutaman kiesin jälkeen peli sitten stallasi tyypilliseen tapaan 2-vaiheen rajalle, kun pakasta ei noussut kunnon voimaloita eikä kukaan halunnut aloittaa seuraavaa vaihetta. Olin ok-asemissa vuorojärjestykessä ensimmäisenä odottelemassa, että pääsisin halvimmalla laajenemaan. tryytty kehitteli kuitenkin hirmu hämyn hoardamaalla polttoainetta, joten ajattelin hänen aloittavan seuraavan vaiheen ja menin rakentamaan yhden tönön. Kun hän ei sitten laajentanutkaan, oli tällä se seuraus, että tipahdin vuorojärjestyksessä toiseksi ja menetin halvat alueet. Kun lisäksi voimalamarkkinat tekivät tepposet ja jättivät mut kapasiteetissa jälkeen, jäin viimeiseksi tryytyn viedessä voiton.

Uusintaerään lähdin sillä mielellä, että nyt ei kapasiteetista peli ainakaan jää kiinni. No eihän se jäänytkään, kun huusin jo hyvissä ajoin tosi hyvin voimaa. En kuitenkaan malttanut pitää päätä kylmänä vaan ostelin jatkuvasti polttoainetta varastoonkin, millä oli se seuraus, että laajenemishetkellä mulla ei ollut tarpeeksi rahaa. Tulot jäivät näin huomattavasti pienemmiksi kuin olisi ollut mahdollista tuolla kapasiteetilla. Lopulta petri lopetti pelin voittoon. Me muut kolme tie-breakasimme kakkostilaa, joka meni tryytylle ja mulle jäi kolmas paikka.

Opettavaiset kaksi peliä olivat.

---

Lauantaina oli Rauman kirjaston pelipäivä, joka nykyisellään pyörii joka viikko. Startti päivään oli todella hidas, sillä ensimmäiseen 20 minuuttiin paikalle ei ollut tullut muita kuin maija ja minä. Pingwiniä siinä sitten liu'uimme yhden erän. Toiseen erään arikin jo tuli mukaan. Reilun puolen tunnin jälkeen jukka ja hembbakin ilmestyivät paikalle, joten oli Puerto Ricon aika. Pelin aikana anselmi soitteli ja pakkohan sitä oli naljailla, että kerrankin pelaamme hänen suosikkiaan ja silloin hän ei edes ole paikalla. No, juoksujalkaahan se herra sieltä sitten saapui seuraavaa erää varten. Alkulämmin oli ilmeisen hyvä, kun anselmi pesi kolostaan esiin kaivautuneen vesan ja meikäläisen mennen tullen muiden pelaillessa sillä välin MtG:tä. Kirjaston mentyä kiinni kävin itsekin vielä jukan luona yhden erän Magickia ottamassa lainapakalla.

---

Eilisen illan ja samalla viikon pihvi oli kuitenkin Twilight Struggle anselmin kanssa. Halusin taas välttämättä pelata USA:lla, sillä olin jo niin monta kertaa ottanut kuonoon että vaihtaminen olisi tuntunut luovuttamiselta.

Early War meni tyypilliseen tapaan neukkukomennossa. Olisi voinut mennä vielä paljon pahemminkin, sillä pelasin alkusetupissa/1. headlinessä todella riskillä. Mulla oli nimittäin käsi täynnä 1 ja 2 opsin kortteja lukuunottamatta 4 opsin Red Scare/Purgea. Tästä huolimatta pelasin Länsi-Saksaan jo setupissa 4 influencea sekä Red Scare/Purgen headlineen toivoen, ettei anselmilla vain ole Blockadea* kädessään (=US poistaa kaiken influencen Länsi-Saksasta, ellei heitä pois 3+ Opsin korttia). Tällä kertaa riskipeli kannatti. Kun anselmi ei myöskään ensimmäisellä vuorollaan coupannut missään, couppasin itse heti puolestani Lähi-Idässä aiheuttaen defconin laskemisen. Näin varmistin, ettei Euroopan vaa'ankielivaltioihin kuuluvassa Italiassa ainakaan vähään aikaan coupattaisi USSR:n toimesta. Italia on nimittäin todella helposti napattavissa, eikä sen takaisin valtaaminen ole helppoa defcon-levelin laskemisen vuoksi.

Pahimmillaan taisin olla noin 15p perässä ja Mid Wariin lähdettäessä ero oli jonkusen pisteen pienempi. Tässä vaiheessa eletään pelissä aika kriittisiä hetkiä, sillä poistopakka on sekoitettu uudelleen 3. turnilla ja mikäli sieltä jokin kriittinen Early Warin pisteytyskortti nousee lyhyen ajan sisällä kahdesti peräkkäin, voi swingi olla todella iso. Tällä hetkellä tuntuu, että tämä onkin ehkä nyt ainoa kohta, jossa tuurilla voi olla ratkaisevan iso merkitys. Eilen niin ei kuitenkaan käynyt vaan USA pääsi Etelä- ja Keski-Amerikan avulla peliin mukaan.

Mid Warissa ja juuri hieman ennen sitä USA:lla tuntuu olevan erityisen hyödyllistä edetä Afrikassa ja Keski-Amerikassa suht' nopeasti napsien stability-1 valtioita kontrolliin. Näin dominationiin oikeuttavan jalansijan saaminen muodostuu NL:lle huomattavasti kalliimmaksi. Toki sama pätee toisinpäinkin mutta USA:lla on lähtökohtaisesti paremmat edellytykset onnistua Etelä-Afrikkaan ja Panamaan setupattavien influence-pisteiden ansiosta. Todella kiero NL-pelaaja tosin saattaisi coupata molemmat maat itselleen jo Early Warin alkukierroksilla.

Yhden hienon liikkeenkin onnistuin tekemään: Viritin ensin Bear Trapin* (=USSR:n täytyy kortin pelaamisen sijaan omalla vuorollaan discardata 2+ opsin kortti ja heittää nopalla 1-4, mikä jatkuu jokaisella vuorolla kunnes onnistuu). Kun anselmi jäi ansaan, pelasin How I learned to stop worryingin* (=aseta defcon mille tahansa tasolle) ja asetin defconin viitoseen. Koska NL joutui vielä seuraavallakin kiesillä discardaamaan kortin, pääsin vapaasti tekemään sotilasoperaatioita Euroopassa, minkä ansiosta ajoin sosialistit pois sekä Ranskasta että Itä-Saksasta. Ja kas kummaa... yht'äkkiä Eurooppa olikin putossa minun syliini. Toki mulla oli tuuria rolleissakin mutta hieno oli korttikombokin!

Neuvostoliitto johti kuitenkin peliä vielä Mid Warin lopussa mutta enää vain parilla pisteellä. Tilanne laudalla oli Euroopan operaatioiden myötä muuttunut merkittävästi. Onnistuin myös pitämään kommunismin suurimmaksi osaksi pois Amerikoista ja Late War näyttikin olevan toivoa täynnä.

Late Warin toisella ja samalla koko pelin toiseksi viimeisellä turnilla olin 4p voitolla ja lisäksi mulla oli selkeä domination Keski-Amerikassa, Euroopassa ja Lähi-Idässä sekä control Etelä-Amerikassa. Afrikka ja Aasia olivat menossa suunnilleen tasan. Ainoastaan Space Racessa olin selkeästi jäljessä, kun keskisodassa Sojuzit veivät monen monta kivaa korttiani kuuta kiertävälle radalle. Tässä vaiheessa anselmi nosti käteensä kolme pisteytyskorttia juurikin pahoista alueista ja päätti luovuttaa. Olisi mulla ollut myös kädessä Wargames (=anna vastustajalle 6VP ja lopeta peli), joten yksikin aluepisteytys olisi riittänyt minulle jos vain olisin saanut siitä vähintään 3VP:tä.

.

.

.

Mitä pelin jälkeen keskusteltiin, niin 6,5h tuntui melko pitkälle ajalle. Ruokaa ja brandya täytyy varata kunnon satsi. Nyt meillä oli vain brandya. Varmasti peli menisi nopeammin, jos ei kortteja tarvitsisi niin tarkkaan ta-va-ta mutta sama homma se on kaikissa peleissä. Nukkumaan mennessä tuli mieleen hauska idea vanhasta kunnon shakkikellosta, joka sopisi erityisen hyvin teemaankin.

Twilight Strugglen tuuripitoisuudesta nillittäminen on mun mielestä vain yhdessä kohdassa täysin aiheellista - aikaisemmin mainitsemani pisteytyskorttien nouseminen poistopakan reshufflen jälkeen. Noppatuuri on ehkä vähän rajatapaus. Pelissä heitetään sen verran vähän noppaa, että tuuri ei välttämättä ehdi tasautumaan. Toisaalta samalla noppaa heitetään sen verran vähän, ettei se yleensä ratkaise peliä. Käsikorteilleen ei tietenkään voi mitään, mutta paskan määrän voi aina yrittää minimoida ja tätäkin sitten pa(s)kan oppimisen myötä on helpompi hallita.

Kyllä minä tykkään mutta täytyy tosissaan jatkossa harkita tuota shakkikelloa. Mutta ennenkaikkea... VIHDOINKIN pääsin voiton makuun!

Talvikauden toinen viikko

Kirjoituksen alkupuolella on muuta juttua. Rauman pelikerhon talvikauden toisen pelikerran raporttia sitten jälkipuoliskolla.

---

Kiirettä pitää ja kalenterissa kaikki vapaa-aika alkaa jo olla tarkkaan kulutettua treenien, korispelien ja valmennuksen parissa. Ihme ja kumma, mutta yllättävän paljon näihin väleihin mahtuu myös lautapelejä, kun vain päättää niin. Mutta ehkä se johtuu siitä, että töiden ja treenien jälkeen itelle se on samanlainen tapa rentoutua kuin jollekin toiselle telkkarin kattominen.

Tämän hetken ehdottomasti kuumin peli on Twilight Struggle, jossa anselmin kanssa on matsi kesken ja hyrskyä vastaan tuli (taas) otettua nenään. Olen itsepintaisesti pelannut USA:lla ja koittanut oppia virheistäni. Ehkä jotain kehitystä on jo tapahtunutkin, kun pelit alkavat olla jo huomattavasti tasaisempia ja hiukan paremmalla pullalla tuloskin voisi olla erilainen. Mutta en minä silti edelleenkään hommaa tunnu oikein handlaavan. Tästä huolimatta TS:n reittaus on geekissä noussut alkuperäisestä seiskasta kasin kautta ysiin, sillä mitä enemmän peliä pelaa sitä paremmalta se tuntuu. HOTHOTHOT!

TS ei ole ainut pöytään päätynyt sotapeli vaan myös Memoir '44 on saanut peliaikaa - tosin vain yhden skenun verran. Väännettiin Sturmführer manfredin kanssa Kuopiossa varsin tiukka Omaha Beachin maihinnousu, joka päättyi harvinaiseen jenkkien voittoon 6-5. Ratkaisuksi muodostui vasemmalla sektorilla olleiden sakutykkien tuhoutuminen 1-3 tilanteessa, minkä jälkeen jenkit pääsivät läpi ja selustaan. Tämäkin on toinen peli, joka vaan tuntuu paranevan pelikertojen myötä. Memoir tosin sai jo alunperinkin arvosanan 10.

Suuri apu peliajan löytymiseen on tietysti BSW, jossa tähän asti tullut lähinnä Power Gridiä hakattua. Monista peleistä juuri PG tuntuu soveltuvan nettipeliksi täydellisesti, sillä kone hoitaa laskutoimitukset/kirjanpidon automaattisesti, mikä nopeuttaa peliä valtavasti. Nelinpeli menee helposti 45 minuuttiin normaalin 90-120min sijaan. Gridissä ei myöskään tarvitse pyöritellä laattoja tai hahmotella geometrisia kuvioita, joten käyttöliittymä ei potki vastaan. Peliseura on tietysti ollut enimmäkseen randomporukkaa, joten tasoa ei voi sen kummemmin kommentoida, mutta aika mukavasti matsit on menneet. Edellisessä blogimerkinnässäkin mainitun pelin lisäksi on tullut kolme muuta erää pelattua ja saldo on tällä hetkellä 3 voittoa ja yksi kakkostila.

Kerran harhauduin BSW:ssä lisäksi pelaamaan kj:n ja fracton kanssa Saint Petersburgia, jota aikoinaan kokeiltuani pidin melko kuivana pelinä. No ei se mielipide siitä nytkään muuttunut mut kyllä tätä edelleen mielummin pelaa kuin on tekemättä mitään.

---

Sitten Rauman pelikerhon raporttia eilisistä kirjastopeleistä:

Kävijämäärässä oli aika mukava parannus aloitusviikonloppuun verrattuna, kun nyt paikalle eksyi noin tusinan verran pelaajia. Siinä saikin sitten jo useamman rinnakkaisen pelin pyörimään. Itse aloitin heti uusina naamoina pakalle tulleiden veljesten, samin ja tonin, turmelemisen johdattelemalla heidät Race for the Galaxyn saloihin (onneksi anselmi ei ollut lähistöllä, sillä hän olisi varmasti koittanut estää Galaksirallin leviämisen). Mukaan kilpajuoksuun ryhtyivät kaide ja eero, joka vähän myöhässä saapuneena joutui tyytymään todella pikaiseen 30 sekunnin sääntöselitykseen. eeron onneksi hän sai aloitusmaailmaksi Spartan ja käteen vielä pari muikeaa militarykorttia, joten strategia oli alusta asti selvillä. Ja millä tavalla tuo strategia onnistuikaan. Itse myllytin ihan kivasti noveltygoodseilla ja Galactic Trendsetterillä Consume-2x-strategiaa 6-8p kierroksessa, mutta koska kukaan muu ei kuluttanut, pooli ei tyhjentynyt riittävän nopeasti. Näin eero sai tarpeeksi aikaa kerätä Rebel-maailmojen lisäksi kolme militarylle tärkeää 6-develiä pöytään ja päättää pelin voittoon.

Kun pääsimme lopettamaan, juhli samaan aikaan toisessa pöydässä maija Stone Agen voittoa. Kovimmin tuuletti kuitenkin pauli, joka oli erityisen muikeana päihitettyään arin. Tässä pääsikin sitten sopivasti vähän sotkemaan porukoita. pauli ja tonppa liittyivät eeron ja meikäläisen pöytään kalastamaan Pingwiineille ruokaa, kun muut rupesivat ensin Bock Rockia ja sitten MtG:tä läiskimään. Mukava filleri toi Pingwin. Mun kokemus oli jautaa ja nappasin muutaman kalan erolla voiton.

Pikakalastuksen jälkeen Pingwiini-porukalla vedimme taljat lanteille ja laitoimme kivikeihäät tanaan, kun päivän toinen Stone Age -erä alkoi. Kahden viikon takaiseen peliin verrattuna meno oli vähän erilaista, kun kortit tekivät todellä hyvin kauppansa. Muutaman kierroksen jälkeen pystyikin jo ennakoimana pelin päättyvän korttipakan tyhjenemiseen ja tiesi mihin panostaa. Oma tulos parani aika mukavasti ja onnistuinkin voittamaan 163 pisteellä. eero oli kakkonen nitistäen paulin niukasti yhdellä pojolla 144-143 ja sekös paulia kismitti.

Talven avaus

Rauman lautapelikerhon talvikausi avattiin viime viikonloppuna, kun siirryttiin takaisin kirjastolle. Avaus ei nyt ollut mikään älytön yleisömenestys mutta peleihin riittävät 5 pelaajaa saapui kuitenkin paikalle.

Ylikansoituksesta huolimatta ensimmäisenä pelinä halusivat kaikki pelata Stone Agea, jonka ari oli aiemmin viikolla hommannut. Siinä sitten maria ja vesa pelasivat tiiminä, paulin, arin ja meikäläisen ollessa omillamme.

Ensimmäinen ajatus oli "Täähän on Taivaan Pilareita!" mutta pian selvisi, ettei nyt aivan kloonista ollutkaan kyse. Ukkoja pistetään kyllä samalla tavalla töihin mutta sitten heitetäänkin yhtä noppaa jokaista työläistä kohden. Erityinen oivallus pelissä tuntui olevan se, että noppatulos jaetaan aina eri luvulla riippuen resurssista, jota yritetään saada. Lisäksi työkaluilla pystyi noppatulokseen vaikuttamaan, mikä vähensi suuresti noppatuurin merkityksen tuntua. Hieno nähdä noppapeli, jossa onnensa voi kuitenkin itse hyvin pitkälle hallita. Muuten Stone Age on periaatteessa perus "kerää resursseja - muuta ne pisteiksi" -myllytys. Noppamekaniikka on kuitenkin tämän pelin pelastus, mikä nostaa teoksen keskivertopyörityksen yläpuolelle.

Voiton vei tietenkin ari - kuinkas muutenkaan.

ari vastasi myös seuraavan pelin pöytään nostamisesta, kun vuoron sai Endeavor. Kesäkauden päättäjäisissä tätä tuli testattua ja tuolloin lopputunnelmaksi jäi pelko, että peli alkaisi kovin äkkiä toistaa itseään. No niinhän siinä nyt kävi jo toisella pelillä. Kaikki uutuudenviehätys oli kadonnut ja kovin tutunoloiselta peli tuntui. Ei sillä, että Endeavor olisi huono mutta opeteltavaa ei nyt niin mahottomasti ole. Eli kyllä tätä edelleenkin kohtuu mielellään pelaa mutta niin joo niin... Toki paransin edellisestä pelistä ja nappasin voiton.

Kun ari oli vauhtiin uusien pelien esittelemisessä päässyt, niin päivän kolmaskin ja samalla viimeinen mättö oli arin kolmas uutuushankinta Bock Rock. Kiva nopea tikkifilleri, joka menee hyvin pitkälti samaan kategoriaan Coloreton ja 6nimmtin kanssa. Pitää toki vielä päästä enemmän pelaamaan, jotta pystyy sanomaan, kestääkö Pukkikivestely kulutusta yhtä hyvin.

---

Muuten tässä on useampi erä tullut Reiskaa pelattua mm. mariaa, hyrskyä ja maijaa vastaan. Meikäläisen tilasto hyrskyä vastaan muuttuu peli peliltä vain kammottavammaksi, kun mikään ei tunnu onnistuvan. Muille kyllä pärjään.

Toinen peli, jossa mulla on karmiva tilasto (mutta tällä kertaa vastustajasta riippumatta), on Twilight Struggle. Taannoin otin jo neljännen peräkkäisen selkäsaunan, jonka tällä kertaa tarjoili mikko. Tappio heti Mid Warin alussa, kun mikko pelasi CCCP:n headlinena OPEC:n ja heti perään pisteytti Lähi-idän, jota hän kontrolloi. Ja minä kun jo luulin, että tällä kertaa selvisin USA:lla Early Warista kohtuullisesti... (,_,) - nyyh!

Jatkuvista tappioista huolimatta Twilightin arvostus vain nousee. Ilmiselvästi kynnys peliin on pakan oppimisen vaatiman ajan takia melko korkea mutta sisään päästyään pelissä näkee todella paljon syvyyttä. Lyhyellä tähtäimellä tarjolla on valtavasti taktisia valintoja samalla, kun pakan hallinnalla ja lyhyellä aikavälillä ei-kiinnostaville alueille pelaamalla voi toteuttaa isompia strategioita. Saapa nähdä, kuinka paljon tässä pelissä on potentiaalia. Ainoa nillityksen aihe löytyy oikeastaan ärsyttävän ohuesta pelilaudasta, joka ehdottomasti vaatii pleksiä tai kunnon prässäystä ennen peliä, koska muuten lauta ei levity pöydälle tasaisesti. Toivottavasti korjauksen tilanteeseen suo Deluxe Editionin mukana tuleva "mounted board", jonka tietenkin menin ennakkotilaamaan.

---

Viimeinkin olen myös aloitellut BSW-pelejä. Viime viikolla harjoiteltiin käyttistä RA:n merkeissä muistaakseni lectuksen ja jonkun toisen kanssa. En nyt valitettavasti muista kuka hän oli. Itse peli meni päin haitaria käyttisongelmien vuoksi, joten ei voi oikein RA:sta mielipidettään muodostaa.

Eilen kuitenkin tuli pelattua hieman paremmalla menestyksellä Power Gridiä tainion, siirtolan ja sathin kanssa. Kun peli on tuttu, niin käyttöliittymä on huomattavan paljon helpompi lennosta opetella. Alkuhuutokaupassa tavoittelin voimaloita numero kolme ja neljä mutta hinnat nousivat turhan paljon, joten päädyin viitoseen (hybridi), jonka sain lähtöhinnalla. Rakentamaan pääsin siis vasta kolmantena mutta se ei nyt välttämättä tällä kertaa ollut ihan paska juttu. siirtola ja tainio menivät Ruhriin ja minä tyhjään pohjoiseen. Sath tuli tietenkin perässä mutta mulla oli kuitenkin hyvin tilaa levitä joka suuntaan riippumatta hänen tekemisistään. 

Pelin mieleenpainuvin vaihe nähtiin pari kierrosta myöhemmin, kun voimalamarketti oli täynnä shaibaa eikä kukaan halunnut ostaa mitään eikä kenelläkään ollut valmista kapasiteetia laajentaa niin paljoa että kakkosvaihe olisi alkanut. Siihen sitten jäimme kyttäilemään useammaksi kierrokseksi. Itse pääsin aina suht halvalla kakkostuulivoimalan (22) ansiostani ja ilmeisesti sain näin jälkeenpäin ajateltuna jonkin verran muita enemmän rahaa kassaan. Kun tainio lopulta kakkosvaiheen käynnisti, oli mulla hitusta vaille 400 elkkua tilillä. Siinä oli sitten hyvä maksella voimaloista hirmuhintoja (7-hybridi = yli 100e ja 6-roska = yli 70e).

Erikoista hommassa oli kuitenkin se, että pelasin toiseksi viimeisellä kierroksella pelkästään kakkossijasta kun olin varma siirtolan lopettavan pelin. Kun näin ei sitten käynytkään oli mulla mahis tavoitella voittoa tosissani. Klikkasin kuitenkin tärkeässä kuutosnuken huutokaupassa vahingossa PASS-nappia, minkä jälkeen jouduin tyytymään viitosöljyyn. Kapasiteetin puolesta homma oli selvä: siirtola 19, minä 18, sath 17 ja tainio 16. Hämmästyksekseni siirtolalla ei kuitenkaan rahat blokkailun vuoksi riittäneet kuin 17 kaupunkiin, mikä auttoi meikäläisen voittoon.

\(^_^)/ - oujee!!

Kesän päätös

Viikko on ehtinyt vierähtää (lautapeli)kesän päätöksestä, jolloin pelattiin viimeiset Vesitornipelit. Huittisistakin tuli autollinen pelaajia paikalle (tarkkaan ottaen vain yksi oli Huittisista), joten saimme todella hyvät pelit pyörimään.

Aloituksena lectus levitti pöytään Endeavorin, jonka säännöt olin edellisenä iltana netistä vilkuillut. Tai no itse asiassa en sääntöjä lukenut vaan pelin kuvauksen mutta sen verran mekaniikaltaan yksinkertainen peli on kyseessä, että kuvaus riittää sääntöjen opetteluun. Yksinkertaisesta mekaniikasta huolimatta pelissä kuitenkin riittää mukavasti taktisia valintoja ja sen verran syvyyttä, ettei peliä ihan yhdellä kerralla opi. Toisin sanoen perheklassikon ainekset ovat kasassa.

Mukaan siirtomaiden valloittamiseen lähtivät escobar, ari, lectus, ari-pekka ja meitsi. Itse lähdin taas tyypilliseen tapaan sen kummemmin miettimättä peliin tutustumaan. Nopeat siirrot hämmensivätkin vähän porukkaa, kun vaikutin kovin määrätietoiselta vaikkei mulla todellisuudessa mitään varsinaista suunnitelmaa ollutkaan =) Toisaalta ei pelissä kyllä mitään hirveää analysis paralysis-vaaraa olekaan. Lopulta kävin niin, että escobar voitti 48 pisteellä. Minä olin kakkonen 45p ja muut 30-44 pisteen välillä.

Endeavor on melkoinen sekoitus mekaniikkoja. Ehkä ensimmäisinä tulee mieleen Puerto Rico ja Caylus, mutta resurssien pyörittämisen sijaan hankitaan tuotantovoimaa, jota kuvataan Kniziamaiseen tyyliin. Rakentaminen ei kuitenkaan tuota pisteitä vaan sen sijaan ne hankitaan alueita valtaamalla ja tuotantokoneistoa kehittämällä eli oikeastaan Endeavor on jonkinlainen aluehallinta- tai sivilisaatiopeli. Mutta kaverin kimppuun hyökätään kuitenkin tykein eli olisiko kyseessä sittenkin sotapeli... Todellinen sekamelska siis.

Tutti fruttimaisuudesta huolimatta Endeavor toimii todella hyvin ja sillä tuntuu olevan oma identiteettinsä. Mutta ennen kaikkea peli on viihdyttävä, mikä on tietenkin tärkeintä. Yksi pelko mulla pelin suhteen kuitenkin on, mikä todennäköisesti estää peliä päätymästä hyllyyni. Pelkään nimittäin pelin käyvän paljon pelattuna hieman tylsäksi. Ikääntymisen estämiseksi kaipaisi mukaan esimerkiksi salaisia tavoitteita, jottei peli tuntuisi joka kerta hyvin samanlaiselta. Mutta hälyttäväähän tässä on se, että tämmöisiä ajatuksia herää jo ensimmäisen pelikerran jälkeen!!! Eli kaikenkaikkiaan mainio peli, jota mielelläni pelaan mutta en omaan hyllyyn tule hankkimaan. Reittasin geekissä 8:ksi.

Päivän toisena pelinä pelattiin Containerit lähes samalla porukalla mutta escobar jäi ottamaan toista kiesiä Endeavoria ja hänen tilalleen kontteja liikuttelemaan tuli pauli. Edelleenkin pidän peliä aika häsmäisenä twistauksena, jonka hyvin pelaaminen ei ole todellakaan helppoa. Viihdyttävä peli silti on. Tällä kertaa pauli voitti ja mulle päivän toinen kakkossija.

Container jäi samalla kesän viimeiseksi Rauman pelikerholla pelatuksi peliksi. Ensi viikolla siirrytäänkin talviaikaan, kun pelejä jatketaan  joka toinen lauantai kirjastolla.

P.S. Tänään tuli vielä pari erää Magic the Gatheringia pelattua lainapakalla. Suurin viehätys pelissä selvästi on sen oman pakan kokoamisessa...

Tekoälyä ja ennakkotilauksia

Edellisen blogimerkinnän jälkeen suurin osa pelitunneista on kertynyt Race for the Galaxy tekoälyä vastaan. On se vaan mahtava pikku ohjelma. Käyttöliittymä on toimiva, ohjelma on kevyt ja AI tarjoaa hyvän vastuksen huijaamatta (tai ainakin oletan näin). Kun vielä kuvitus on Rio Grande Gamesin luvalla alkuperäinen ja mukana ovat myös molemmat julkaistut lisäosat, niin ei voi kuin läpytellä käsiä yhteen.

Aluksi tietokone tuntui jopa vaikealta voitettavalta (ensimmäiset 10 peliä takkiin), mutta havaittuani sen hyvin usein leechaavan, on voittoja alkanut ropista omallekin tilille. Omasta kehityksestä huolimatta onnistun siltikin voittamaan nykyisellään vain kaksi tai kolme kertaa viidestä. Military-strategialla en vielä toistaiseksi ole kertaakaan voittanut, vaikka olisin saanut käteen parikin sopivaa 6-developpia. Sotilasvoimaan nojautuva imperiumini on aina ollut niukasti kakkonen.

Tämmöisenään Reiskan tekoäly soveltuu erinomaisen hyvin yksinäisen pelaajan ajanvietteeksi sekä aloittelijoille pelin opetteluun ja harjoitteluun huomattavasti paremmin kuin ensimmäisen lisäosan nopparobotti. Koneella peli kuitenkin pyörii sen verran nopeasti eteenpäin, että siinä ehtii hyvin tutustumaan kortteihin, mikä on Reiskaa ajatellen kaikkein tärkeintä. Ilman pakan tuntemusta peli on hyvin kaoottinen ja päämärättömän tuntuinen. Itsekin aikoinaan parin ensimmäisen pelin jälkeen ehdin jo tuomitsemaan Race for the Galaxyn ärsyttäväksi mutta muutaman lisämatsin jälkeen hommasinkin sen jo omaan hyllyyn. Saapa nähdä kuinka kauan tätä jaksaa klikkailla ilman mahdollisuutta moninpeliin verkon yli. Toistaiseksi ainakin.

Tekoäly löytyy täältä:
http://www.keldon.net/rftg

---

Tietokonevastustajaa vielä suurempi peliaikasyöppö on kuitenkin ollut uudelleen löytynyt maalausinto, joka oli hiukan kateissa Raumalle muuton jälkeen. Syy uuteen heräämiseen on se, että Games Workshopin 20v-juhlapainoksena julkaisema Space Hulkin 3. edikka löysi tiensä ennakkotilauksena hyllyyni. Pelaamaan en ole vielä ehtinyt mutta sisältöä käpistelleenä voi sanoa, että mahtavan laadukasta työtä. Figut ja pahvit ovat hienoimpia peleissä koskaan näkemiäni ja sääntökirjatkin ovat täynnä hienoja kuvia. Suoraan en sentään Hulkin nappien kimppuun pensseleineni hyökännyt vaan olen tässä ensin verestänyt taitoja keskeneräisissä projekteissa eli Doomin ja Space Crusaden nappuloiden kanssa. Näistä Doom joutui nyt Hulkin tulon myötä pelihyllyssäni jatkoajalle. Ei ole oikein viime aikoina peliseuraa siihen löytynyt pelin keston (ja ehkä keskeneräisten figujen) vuoksi. Toisaalta olisi se sitten vähän sääli luopua jostain, johon itseni lisäksi myös kai on panostanut useamman maalaustunnin... Space Crusaden olen sen sijaan jo aikaisemmin päättänyt antaa kummipojalle joulu- tai synttärilahjaksi, kunhan vain saan sen maalattua kokonaan. Täytyy laitella tänne sitten kuvia tuotoksista.

---

Ennakkotilauksista puheenollen: Tässä on pikkuhiljaa tämänkin miehen mielessä alkanut kyteä ajatus laajemmasta sotapelaamisesta. Näillä mielin teinkin sitten ennakkotilauksen Mikugamesin The Finnish Trilogy 1939-1945 ensimmäisestä osasta (Winter War 1939-1940). Ei mulla ole mitään hajua tuon pelin raskaudesta, kestosta tai soveltuvuudesta ensimmäiseksi tuon tyypin sotapeliksi mutta aihe kiinnostaa niin paljon, että pistinpä tilaukseen. Tuloksen näkee sitten joskus, kun peli postissa saapuu. Potentiaalista peliseuraa ajatellessa tiedän varmasti, että aihe kiinnostaa ainakin isäukkoa. Joululoma voisikin olla hyvää aikaa käyttää sotimiseen.

---

Livenäkin on vähän ehditty pelaamaan, ja tietenkin Reiskaa. marian kanssa otettiin tuossa useampi erä tiukkoja vääntöjä. Edellä mainitun pelin lisäksi paulin kanssa pelattiin viime sunnuntaina Vesitornilla parit pelit Kadonneita Kaupunkeja ja yksi kaksinpeli Le Havrea, joka oli harvinaisen nihkeä mutta tasainen vääntö. Oisko lopputulokset olleet joku 249-240 hyväkseni. pauli lähti selkeästi pelaamaan resurssipelin kautta ja minä puolestaan hankkimaan rahaa ja ostamaan kaiken. Turkulaisia vastaan Rauma Invitationalissa yritin samaa, mutta silloin ei sopivia rahakoneita pöytään special buildingeina tullut.

Arvostus Le Havrea vastaan on noussut koko ajan. Peli tuntuu olevan todella hyvin tasapainossa ja voittoisia strategioita on monia eivätkä ne ole Agricolan tapaan aloituskäden sanelemia. Lisäksi ajatusmaailmassa on Tom Vaselin sanoin suuri ero esim. Agricolaan verrattuna - Agricolassa koitetaan välttää huonointa ratkaisua, kun Le Havressa puolestaan valitaan useasta hyvästä. Ennustajana jos tässä yrittää toimia, niin ehkä pitkässä juoksussa peliin tulee kaipaamaan hiukan lisää vaihtelua esimerkiksi erikoisrakennusten muodossa, mutta ei voi vielä mennä vannomaan. Sitä ennen on vielä monta peliä edessä.

Rauma Invitational

Noniin, Rauma Invitational tuli ja meni. Turkulaisille esittämäämme haasteeseen vastasivat dhyai, jaarinen ja siirtola. Alkuperäistä turnausformaattia vähän kevennettiin ja kaksinpelien sijasta pelattiin nelinpelit Agricolaa ja Le Havrea.Maanviljelys oli yhtälailla hanskassa sekä Raumalla että Turussa ja Agricola päättyi tasapeliin. Le Havressa puolestaan turkulaiset kyykyttivät kokonaispisteissä Raumaa, vaikka pauli pelin voittikin. Omalta osaltani Havre meni penkin alle, kun en onnistunut käynnistämään rahakoneistoani. Lähdin nimittäin sillä mielellä peliin, että en rakenna ainuttakaan laivaa vaan ostan ne. Sitkeästi yritin tahkota rahaa mutta lopulta oli pakko vaihtaa strategiaa ja silloin oli jo liian myöhäistä kamppailla voitosta. Epäonnistumiseen vaikutti erityisen paljon sopivien erikoisrakennusten puuttuminen pakasta. Kokonaisvoitto meni siis Turkuun.

Alussa turnausilmeet olivat tiukat

Virallisen osuuden päätyttyä vaihdoimme vapaalle. Toisessa pöydässä alettiin rutistamaan Age of Steamia samalla, kun maija, siirtola, pauli, kaide ja minä rahtasimme kontteja Containerin merkeissä. Oli se vaan hämärä kaupankäyntiviritys, jossa sopivan hinnan määrittäminen tuntui olevan todella vaikeaa ainakin näin noviisille. Pelin dynamiikkakin oli hyvin mielenkiintoinen. Heti alussa porukka osti tehtaita ja varastoja, jolloin pelistä poistui paljon rahaa. Kun siirtola vielä dumppasi hintoja, oli muidenkin pakko laskea hinnat pohjaan. Huutokaupoissa peliin kuitenkin virtasi pikkuhiljaa lisää rahaa ja hinnat pääsivät ajan myötä nousemaan. Ja ne huutokaupat vasta villejä olivatkin. Aivan järkyttäviä summia huudettin lasteista. Olisi se pitänyt itsekin siinä tajuta, että tämä peli voitetaan toimittamalla tavaraa huutokauppaan. Vaan eipä leikannut, kun siinä vain räimi menemään. Lopputulos oli se, että pauli nappasi päivän toisen voittonsa 166$, kaide oli kakkonen 138$, siirtola kolmas 127$, maija neljäs 109$ ja meitsi ylivoimainen jumbo 84$. Eipä tähän mennessä oikein pelit lähtenyt =)

Mutta vapaalle vaihdettaessa hymykin jo irtosi

Hieman balsamia haavoille sain seuraavassa jaarisen, arin ja vesan kanssa pelatussa Metropolys-pelissä. Loppupisteet olivat hyväkseni 27 - 20(vesa) - 18(jaarinen) - 18(ari). Cayluksen ja Mykerinoksen kaltaisten jäkityspelien jäljiltä mulla oli vähän ennakkoluuloja Ystaria kohtaan. Vielä kaupungin rakennus teemana huomioon ottaen oli yllätys Metropolyksen kohdalla melkoinen. Ei resurssien pyöritystä eikä rahan keräämistä. Pelihän oli jopa leppoinen pelattava. Bidaaminen oli hauskaa ja liikkuvia osia oli mukavan vähän. Täytyykin korjata mielikuvaa Ystarin peleistä.

No ettei vain olisi päässyt neste nousemaan hattuun, niin päivän kolmas turparalli tuli, kun yritin nousta maihin siirtolan hallitsemalla Omaha Beachilla. Saksalainen tehokkuus näytti todellisen luontonsa hautaamalla jenkit rantahietikkoon noin 20 minuutissa. Tuloksena aina tyylikäs 6-0 tappio Memoir '44:ssa.

Tässä vaiheessa päivä jo läheni loppuaan ja väki oli harventunut neljään. Sinetiksi mukavalle päivälle pelasimme vielä yhden erän Colorettoa kokoonpanolla dhyai-jaarinen-siirtola-minä. Onnistuin voittamaan tämänkin kevytpelin. Lauantaina tuli siis oikein urakalla turpaan kaikessa vähänkin raskaammassa ja voitot keveissä pyörityksissä.

Coloreton jälkeen vielä jutskailimme niitä näitä tovin ja tuumimme, että päivä oli varsin onnistunut vaikkei alkuperäistä ideaa turnauksesta päästykään toteuttamaan. Puheissa välähteli yhteistyön säännöllistäminen ainakin vuositasolla, joten saapa nähdä mitä aika tuo tullessaan. Onko se HulluCon, VesitorniCon, HämäräCon vai mikä. Mukavaa oli kuitenkin tutustua siihen porukkaan, jotka tähän asti ovat vain olleet nickejä foorumilla. Kenties HelConissa pääsee jälleen saman pöydän ääreen.

---

Hullu peliviikonloppu jatkui sunnuntaina normaalissa pelipäivässämme. Edellisen päivän turnajaisista sunnuntaihin asti jaksoivat dhyai, pauli ja minä. Vahvistamaan porukkaa paikalle tulivat anselmi ja tällä hetkellä intissä viihtyvä tiku anskun kanssa. Olisi helposti voinut olettaa, että koko edellisen päivän pelailun jälkeen olisi tehnyt mieli pelata jotain kevyempää mutta eijei. Pöytään levitettiin Steam, joka tietenkin on kevennetty versio Age of Steamista mutta ei kuitenkaan mistään aivan keveimmästä päästä. tiku ja ansku muodostivat tagteamin muiden joutuessa tyytymään yksin pohtimaan kuvioitaan.

Ensimmäisen kierroksen vuorojärjestyksestä käydystä huutokaupasta tuli aika erikoinen. anselmi maksoi 1. sijasta 6 rahaa, kun sijat 2-3 menivät seitsemällä rahalla. Tähän vaikutti ilmiselvästi se, että kartan keskellä oli vähintään kahdelle pelaajalle hyvin vahva aloituspaikka, jonne kaikki halusivat. Kilpailu vain kärjistyi jäännössijoista. Itse jättäydyin suosiolla lopulta viimeiseksi, sillä kun huomasin ettei keskelle olisi asiaa, bongailin muutaman vaihtoehdon reuna-aloituksiksi. Tämä saattoi lopulta olla pelin ratkaiseva tekijä, kun selvisin huutokaupasta ilman ainuttakaan lainaa ja sain vieläpä laudalta oma rauhallisen nurkkauksen.

Tästä eteenpäin strategia oli selvä: muutamalla ensimmäisellä kierroksella toinen kuljetus käytettäisiin aina parempaan engineen ja toisella sitten tehdään edellistä pidempi kuljetus. Kun muut pelajaatkaan eivät rakentelussa aiheuttaneet uhkaa, mulle riitti alkupuoliskolla valita joko 1.- tai 2.-rooli.

Pelin osittainen sijoitusten ratkaisu nähtiin kierroksilla neljä ja viisi. Ulottelin siinä vaiheessa lonkeroitani (keltainen) kohti länttä/pohjoista. dhyai (punainen) lähestyi pohjoisesta ja yritti blokata pääsyni sinne. tiku (violetti) hyppäsi blokkausporukkaan sulkien pohjoisen kokonaan. Edellisellä kierroksella anselmi (vihreä) oli aloittanut keskutaan pienen kehäradan poikasen rakentamisen, mikä romuttui kun minä valitsin ensimmäisen rakentaja roolin ja suljin viimeisen sisäänkäynnin violetista kaupungista.

Steamin ratkaisualue

Mulla oli vielä tiedossa mukavia 5-6 arvoisia kuljetuksia, joten kohtuullisen kivasti pääsin jatkamaan. Muut toki virittelivät blokkauksia mutta aika ei riittänyt vaan pääsin voittoon. Lopputulokset olivat minä 38, pauli 32, tiku 31, dhyai 28 ja anselmi noin 20. Vaan olipa kaksijakoinen viikonloppu. Pelkkiä voittoja ja jumbosijoja.

Kommenttini Steamista pelinä on, että on se kyllä parempi kuin Age of Steam. Tai no itseasiassa AoS on kyllä parempi peli harrastajille mutta Steam taipuu paremmin monenlaiseen käyttöön. Mun mielestä se vain on tuskallista laskeskella AoS:ssä jo vuoron alussa, kuinka paljon aikoo rahaa käyttää. Ja jos saa oman laskutoimituksensa tehtyä nopeasti, niin joku toinen kuitenkin miettii pitkään. Kokemus tietysti auttaisi paljon, mutta Steamin suoma mahdollisuus ottaa lainaa missä tahansa pelin vaiheessa nopeuttaa uskomattoman paljon. Steam sijoittuu  raskaudessa AoS:n ja Railroad Tycoonin välimaastoon ollen samalla ehdottomasti jäljessä mainittua parempi.

---

Kaikkien näiden pelien lisäksi viikonloppuna tuli pelattua marian ja maijan kanssa erät Taru Sormusten Herraa ja Blokusta. Jälkimmäisestä ei ole mitään sen erikoisempaa mainittavaa mutta Taru Sormusten Herrasta jätti kyllä ihmetyksen. Miten ko. peli voi olla geekissä edes top-1000:ssa? Taitaa johtua herra Knizian nimestä kannessa. Pelin sääntökirja on aivan haitarista ja sitä myöten pelaaminen ei houkuttele yhtään. Mullakin peli pölyttyi 1,5 vuotta hyllyssä ennen ensimmäistä peliä. No eihän se nyt aivan paska ollut mutta kohtuullisen kertakäyttöinen. Jotenkin ei vain hontsita käydä samoja kirjasta tuttuja tapahtumia kerta toisensa jälkeen läpi.

Pieni maailma

Kirjoituksen loppupuolelta löytyvät ensitunnelmat Small Worldista, jota pääsin testamaan männä viikonloppuna kain luona. Sitä ennen nopeasti muita juttuja.

Viime päivien pääuutinen omalta kannaltani on ollut Space Hulkin 20-vuotisjuhlapainoksen tuleva julkaisu. Games Workshop on tehnyt figujen kanssa todella hienoa työtä ja pitkällisen 10 sekunnin mietinnän jälkeen ennakkotilaus lähti menemään. Samalla löytyi taas uutta motivaatiota Doomin figujen maalausprojektin jatkamiseen. Raumalle muuttamisen jälkeen eli aika lailla tasan vuoteen ei olekaan pensseliä pidetty kädessä kertaakaan. Tänään sitten kuitenkin siihen taas tartuin =) Jospa samoin tein saisi Space Crusadenkin maalattua, niin voisi sen viimeinkin joskus kummipojalle synttärilahjaksi antaa.

Muuten pelaaminen on parina viime viikkona vähän vähäisempää tiukan ohjelman vuoksi. Oikeastaan ainoat pelit (Small Worldia lukuunottamatta) ovat olleet Rauma-Kuopio junamatkalla marian kanssa pelatut muutamat Reiska-erät. Noissa peleissä löysin oikeastaan ensimmäistä kertaa Diversified Economy kortin, joka on todella kova. Se että produce-vaiheessa saa vetää kortteja käteen on hirmu iso etu. Ensi kerralla hyrskyn kimppuun tällä strategialla (jos vain kortti käy).

---

Mutta sitten pääasiaan, eli Small Worldiin. Boardgamegeekissä ja SLS:n foorumilla peliä on hehkutettu ja mehusteltu minkä ehditty. Jopa uusiin peleihin yleensä kriittisesti suhtautuva anselmi esitteli tässä taannoin Small World -videota tietokoneeltaan. Mulla kuume ei kuitenkaan ollut päässyt nousemaan mutta, kun Kuopion reissulla siunaantui tilaisuus testata, ei mua tarvinnut kauaa houkutella.

Kyseessähän on siis eräänlainen aluehallintapeli, jossa jokaisen oman vuoronsa päätteeksi saa pisteitä hallitsemiensa alueiden mukaan. Tähän sitten lisätään erilaisia bonuksia pelaamansa rodun perusteella. Homman juju on kuitenkin siinä, että yksi pelaaja pelaa pelin aikana useammalla eri rodulla aina hyläten edellisen oman onnensa nojaan kun niin katsoo parhaaksi. Uudet laudalle tulevat rodut syövät sitten pikku hiljaa edelliset pois.

En nyt sen tarkemmin käy sääntöjä lävitse vaan keskityn pelin tunnelmaan. Aivan ensimmäiseksi on kiitetävä selkeää ulkoasua ja mukavia värejä. Tämmöistä peliä on ilo pelata, kun tilanteesta saa yhdellä silmäyksellä kohtuullisen käsityksen toisin kuin pastellinsävyisissä Alean peleissä. Toinen hyvän pelisuunnittelun merkki löytyi rotu-/ominaisuuslaatoista. Ei nimittäin tarvinnut reference cardia jatkuvasti vilkuilla, että mitkä ominaisuudet säilyvät vielä rodun nukkumaan asettamisen jälkeenkin sillä pysyvät ominaisuudet oli painettu laattojen kääntöpuolelle.

Itse pelitunnelma oli aluehallintapeliksi suhteelisen letkeä. Sitä kun tiesi että tulee oman rotunsa kuitenkin jossain vaiheessa hylkäämään ja kun pisteytys tapahtui aina oman vuoron päätteeksi, niin naapureiden tekemiset eivät herättäneet hirveää "in your face"-tunnelmaa. Myös se, että ylimääräiset joukot sai aina oman vuoronsa aluksi kerätä laudalta käteen ja sitten hyökätä vaikka koko voimalla naapurin kimppuun, oli hyvä jutu rentoa pelaamista ajatellen. Ei tarvinnut liikaa taktikoida ja miettiä, miten omat joukkonsa vuoron päätteeksi aikoo hajauttaa.

Small World on rento peli

Rotu-ominaisuuskomboista on sanottava sen verran, että ei ainakaan tällä pelillä löytynyt mitään aivan überrikkinäistä yhdistelmää. Kombot olivat kyllä selkeästi jakautuneet niihin, joilla itse tehdään pisteitä, ja niihin, joilla lyödään kaverin aktiivista rotua. Mutta niinhän se taitaa yleensä mennä.

Loppusanomana voisi todeta, että Small World on varsin mukava peli. Ei nyt mikään tajunnanräjäyttäjä mutta hyvä silti. Harrastuksen alkuvaiheessa varmasti hommaisin pelin hyllyyn ja sitä tulisi paljon pelattua mutta tällä hetkellä elän vaihetta, jossa mielummin syvennyn hyllystä jo löytyviin peleihin. Hulkki on tietysti uutena tulossa mutta se tuleekin Space Crusaden tilalle.

Itse pelin voitti maija tie-breakin jälkeen 99 pojolla. Mulla oli samat 99p mutta vähemän ukkoja laudalla. kai ja henna olivat hiukkasen alle 90 pisteessä.

Helleviikonloppu

Kun lauantaina poltti nahkansa Yyterissä, sai siitä tekosyyn pysyä loppu viikonlopun sisällä hellekeleistä huolimatta.

Jo lauantai-iltana pelattiin kylässä olevien hartzan ja rosan kanssa ensin erä Genialia ja sitten Fist of Dragonstonesia, jotka molemmat olivat vieraille uusia pelejä. Ainakin kommenttien perusteella pelit tuntuivat maistuvan erinomaisesti. Vielä aamupalallakin hartza muisti kehua molempia pelejä, vaikka epäilikin Dragonstonesin kohdalla mielipiteensä johtuvan siitä että voitti sen pelin. Genial sai sensijaan varauksettomat kehut. Myös omasta mielestäni molemmat ovat hyviä pelejä.

Sunnuntaina sitten oli vuorossa kesäiset tornipelit. hartzan, rosan ja maijan kanssa pelattin nopea 6nimmt, jossa hartza sai kyllä kunnolla runtua varsinkin rosan suunnalta. Tämän jälkeen vieraat suuntasivatkin kotimatkalle ja me jäimme maijan, vesan ja paulin kanssa Genialia pelaamaan. Miss Genial maija runttasi viisi väriä tappiin ja heikoinkin oli 15 pisteessä. Ei tarvinnut tuloksia kovin tarkasti tutkia voittajan löytämiseksi. vesa ja pauli olivat aika lähellä toisiaan mutta pauli vei pidemmän korren ja pääsi tuulettamaan kakkospaikkaa. Itse jäin voittotaistelusta kauas, kun keltainen väri jäi aika pahasti muista jälkeen.

Abstraktien pelien jälkeen siirryttiinkin vahvasti temaattisempien pelien pariin. Vuorossa oli monen yrityksen jälkeen viimeinkin pelipöytään saatu Tide of Iron. Itselleni kyseessä oli seuraava luonnollinen askel monimutkaisempien sotapelien maailmaan Memoir '44:n jälkeen, sillä peleissä on paljon yhtäläisyyksiä. ToI on kuitenkin astetta monimutkaisempi, mikä tekee siitä M44:sta realistisemman.

Skenaarion nimeä en nyt muista mutta siinä vesa ja minä pelasimme kahdestaan mikkoa vastaan. Tavoitteenamme oli ajaa saksalaiset pois eräästä kylästä ja ottaa alue haltuumme. Balanssi oli selvästi amerikkalaisten (vesan ja minun) puolella, sillä meillä oli paljon enemmän joukkoja käytettävissämme. Saksalla puolestaan oli käytössään todella ilkeitä kranaatinheittimiä ja konekiväärijoukkoja. Varsinkin saksalaiset kk-ryhmät niittivät rivejämme todella tehokkaasti eikä aloittelijoiden etenemisestä meinannut tulla mitään. Läpimurto saavutettiin kuitenkin kreiviin aikaan, sillä viimeisellä kierroksella saavutimme ratkaisevat voittoon tarvittavat pisteet.

Pelin aikana jouduttiin sääntökirjaa selaamaan hyvin paljon, mikä venytti skenaarion noin neljätuntiseksi. Sääntökirjasta huolimatta moni asia jäi kaipaamaan vastausta ja jouduimmekin tekemään turhan paljon "demokraattisia" päätöksiä. Tide of Iron on kyllä hyvä mutta itse pidän Memoir '44:sta parempana pelinä seuraavista syistä:

1. Tide of Ironissa käytettävät squadbaset ovat melko hankalia käyttää. Figujen jatkuva irroittelu ja kiinnittely on muovisista pikkutapeista johtuen hiukan työlästä.
2. Tide of Ironin sääntökirjassa on turhan paljon tulkinnanvaraisia kohtia
3. Memoir '44 on paljon nopeampi pelata
4. Memoir '44 näyttää paremmalta

Sotapelinä ToI on monipuolisempi ja realistisempi mutta pelin sujuvuus pitää vielä vaakakupin kallistuneena Memoirin suuntaan, sillä loppupeleissä molemmat pelit tarjoavat melko samankaltaisen kokemuksen. Mutta kyllä Rauta-aaltoakin mielellään pelaa ja aionkin tilaisuuden tullen pelata - ei siinä mitään.

Illan päätteeksi vielä pikku ruokatauon jälkeen kokeilimme paulin kanssa yhden erän Agricolaa kaksinpelinä.

Hyvä taktiikka

Jahas, jahas. Toista viikkoa on vierähtänyt ja jotain on ehditty pelailemaankin. Toissa sunnuntaina Rauman Vesitornilla olikin aika hyvin porukkaa kesälomista huolimatta. Iso tekijä tosin oli kummipoikani kahden veljensä kanssa.

Alunperin meillä oli mikon kanssa suunnitelmissa Tide of Ironia mättää mutta sattuneesta syystä jouduin vetäytymään siitä hommasta. Sen sijaan neppailimme PitchCaria useamman kisan edestä. Pojat pistivätkin oikein kunnolla kampoihin heti ensimmäisestä kisasta asti ja johtopaikka vaihteli useasti pelaajalta toiselle. Onnistuin kuitenkin pitämään nokkimisjärjestyksen ennallaan. Tässä on tosiaan peli, jossa iällä ei näytä olevan lainkaan väliä vaan kaiken ikäiset voivat tasapäisesti kisailla keskenään.

PitchCarin jälkeen vieraat lähtivät ja meille paulin kanssa tuli sopiva tilaisuus koittaa LeHavrea kaksinpelinä. Pistepotti kasvoi molemmilla aikava mukavaksi (318p ja 264p). En muistaakseni yksinpelilläkään ole noin korkeita pisteitä nähnyt (316p oli edellinen näkemäni ennätys).

Päivän aikana toisessa pöydässä pelattiin ari-pekan johdolla King of Siamia ja Containeria, joista varsinkin jälkimmäinen vaikutti erittäin kiinnostavalta. Vannotinkin dhyaita tuomaan Containerin myös seuraavalle Rauman visiitille mukaansa.

Muuten viikolla yhtenä iltana tuli pelattua marian ja hyrskyn kanssa muutama erä Race for the Galaxya. marialle kyseessä oli ensikosketus, joten lähtökohtaisesti saattoi olettaa hyrskyn ja meikäläisen taistelevan voitosta. Yllättävän hyvin maria kuitenkin pelasi heti alusta alkaen eivätkä sijoitukset olleet mitenkään etukäteen saneltuja. Edelliset pelit hyrskyn kanssa olivat päättyneet lähes poikkeuksetta hyrskyn voittoon. Onnistuin kuitenkin ensimmäisessä pelissä päihittämään hyrskyn yhdellä pisteellä ja sekös vasta maistui. Seuraavissa erissä kuitenkin palattiin takaisin normaalin päiväjärjestykseen. Näkyy Reiska istuvan MTG-pelaajan käteen aivan luonnostaan.

Viime viikonloppu jäikin tornipelien osalta väliin mutta perjantaina kuitenkin savarin, vesan ja paulin kanssa kevyemmin pelailtiin. Ensimmäisenä Chinatownia, jota nyt tässä viimeaikoina olen jostain syystä innostunut pelaamaan. Kun pöydässä ei väännetä ja tingata kauppoja liian pitkään, niin Chinatown on todella viihdyttävä peli. Tällä kertaa en saanut kuin yhden ketjun valmiiksi ja kaikki muut tulot jouduin keräämään yksittäisillä liikkeillä. Mutta niitä yksittäisiäkin kun on riittävästi, niin ihan hyvä potti niistäkin kertyy. Lisäksi pari hyvää kauppaa ja savarin unohdus istuttaa neljän liikkeen kokoinen ketjunsa toivat lopulta kakkossijan 20000 dollarin marginaalilla savariin. vesa peijooni meni kuitenkin ylivoimaisesti voittamaan lähes 200 000 dollarin erolla.

Voittajalle piti tietenkin tarjota palkinto - 16cl lumumba (=16cl konjakkia, kaakaota, kuumaa vettä ja maitovaahtoa). Sen verran kihahti muutaman keijon päälle nautittu neloislumumba vesalle kupoliin, että seuraavaksi pelatuista Ingeniouksesta ja 6nimmtistä ei tullut hänen osaltaan oikein mitään. Hyvä taktiikka...

Oma arki kullan kallis

Loman jälkeen koitti paluu arkeen. Jos arjessa jotain hyvää on, niin lautapelit kuuluvat ehdottomasti niihin.

Viikolla pelattiin hyrskyn kanssa pari erää Reiskaa advanced-säännöillä. Ensimmäisessä pelissä pelasin alien-militarya, johon sopivat 6-develitkin olivat kädessä. Harmikseni hyrsky lopetti pelin yhtä vuoroa liian aikaisin pelaamalla ensin Improved Logisticsin ja sitten settlaamalla kaksi planeettaa. Näin en saanut molempia pöytään. Tai oli mulla siis mahdollisuus mutta tavoittelin ahneuksissani täydellistä komboa, joten viimeisen kierroksen develop-vaiheessa tein jotain muuta. hyrsky voitti muutamalla pisteellä.

Toisessa Reiska-erässä yritin produce-2xVP-taktiikkaa Tourist Worldiin nojaten. 6VP:tä kierroksessa (yhteensä 4x6p=24p) + korttien pisteet eivät kuitenkaan riittäneet, sillä hyrsky ehti saavuttaa sen verran monta goalia ennen VP-chippien loppumista että toinenkin erä meni kaverille. Ilman goaleja olisin ollut selvä voittaja mutta näin vain lisäosa uudet säännöt veivät voiton multa pois.

---

Myöhemmin viikolla pelattiin savarin, arin ja vesan kanssa Puerto Ricoa kaksi matsia. Molemmissa pelasin alkupelin lähes identtisesti ja molemmat pelit sitten voitinkin.
Alussa sain maissipellon, joten sillä lähdettiin. Rakentaminen meni seuraavasti:
-pieni tori pöytään (+1 rahaa myydessä)
-construction hut pöytään (louhos plantaasin sijasta)
-iso tori pöytään (+2 rahaa myydessä)
-laituri pöytään (oma laiva)

Ensimmäisessä pelissä mulla oli kolme maissipeltoa ja neljä louhosta. Toisessa pelissä 2x maissi, 2x indigo, 3x louhos. Molemmissa peleissä mulla kävi niin hyvä tuuri, etteivät muut saaneet oikein itselleen maisseja. Näin sain varattua suurimman laivan maissille mutta shipattua myöhemmillä kierroksilla kaiken tuottamani maissin omalla laivalla. Siinähän sitten muilla oli vain kaksi laivaa käytössään. Näin muun muassa arillakin oli toisen pelin yhdessä vaiheessa pelin lähes kaikki tupakat omassa varastossaan. Lisäksi torit tuottivat sen verran hyvin rahaa, että välillä oli jopa järkevää itsekin valita kauppiaan rooli.

Tämän kertaisen myötä mielipide Puerto Ricon suhteen nytkähti hieman positiivisemmaksi, sillä nyt jo alkoi muistamaan ulkoa, mitä eri rakennukset tekevät. Siitä huolimatta edelleenkin minua häiritsee suunnattomasti rakennuslaattojen tylsä ulkoasu ja pikavilkaisulla tunnistamisen vaikeus. On se vaan nihkeetä kurkoitella toiselle puolelle pöytää tutkiakseen kaverin lautaa.

---

Viikonloppuna olikin sitten vuorossa pelit Rauman vesitornilla. Paikalla olivat lisäkseni kaide, vesa, mikko ja pauli, jonka toivomuksesta aloitettiin pitkästä aikaa Cayluksella. Jo pelin alussa päätin ryhtyä rikkaaksi ja kokeilla jälleen rahalinjaa suosioiden osalta. Edellisillä yrityksillä homma oli mennyt vähän metsään...

Tällä kertaa rahastrategia puri kuitenkin paremmin ja parhaimmillaan minulla oli hallussani valuuttaa lähes 30 yksikön edestä. Ei tarvinnut paljon huolehtia työläisten palkoista. Rahalla sai myös pankista kultaa ja kirkosta aneita sekä mahdollisuuden hyvin agressiiviseen viskaalin liikutteluun. Aloitinkin kullan keräämisen hyvin aikaisessa vaiheessa juoksuttamalla viskaalia parhaimmillaan 6 pykälää eteenpäin kultakaivosta aktivoidakseni. Mulla olikin pian katedraalin ainekset varastossani. Kun vielä viimeistä edellisen kierroksen alussa varasin itselleni myös viimeiselle kierrokselle aloituspaikan, olin menossa selvään voittoon, sillä haluamani arkkitehtikin oli turvallisen tuntuisesti melko kaukana takana. Yllätys oli kuitenkin lähellä, kun viimeisellä kierroksella pojat siirsivät viskaalia oikein urakalla taaksepäin (12 pykälää). Itse pukkasin luonnollisesti kolme pykälää eteenpäin. Lopulta vesa istui ratkaisijan pallilla, sillä hän pystyi pystyi estämään voittoni jättäytymällä itse neljänneksi tai sitten taistelemaan kakkospaikasta. Reilun pelin hengessä vesa lähti hakemaan kakkospaikkaa.

Lopulta Cayluksessa kävi niin, että minä voitin (~70p), pauli toinen (~60p), vesa jäi pisteen paulista ollen kolmas, mk7 oli neljäs (~55p) ja kaide viides (~40p). kaiden peli kosahti, kun muutamalla kierroksella hän pelasi yksin työläisiään etupeltoon, muiden pelatessa linnaa/takaosan rakennuksia. Näin ollen viskaalia liikutellessa tilanne oli 1vs4 -> ei hyvä.

Cayluksen päälle pelasimme vielä paulin ja vesan kanssa yhden Agricolan I-pakalla. Mulle sattui aivan muihin verrattuna hävyttömän hyvä korttikombo käteen:
Market Crier: (Take 1 grain ruudussa yhden viljan sijasta 2 viljaa + 1 porkkana + muille 1 vilja)
Gardener (harvestissa porkkanat pysyvät pellolla ja sato kerätään pankista)
Schnaps Distillery (harvestissa 1x porkkana -> 4 ruokaa)
Hand Mill (harvestissa 2x vilja -> 4 ruokaa)
Slaughter House (muiden teurastaessa yksi ruoka minulle)

Ei tarvinnut paljon strategiaa miettiä, kun porkkanaa ja viljaa oli heti alusta asti reilusti luvassa eikä uuniakaan välttämättä tarvittu. Tuloksena oli varsin kelvolliset 57p. vesa ja pauli tekivät hekin parhaansa jääden kuitenkin pitkälle toistakymmentä pistettä jälkeen. Jos joskus korttituurilla on Agricolassa ollut merkitystä, niin nyt ainakin.

Kesälomailua

Kesälomat tuli ja meni. Juhannuksen isommat pelit jäivät pariin Agricola-erään mökillä vasta-alkajien kanssa. Tosin itselläkin peli kävi ihan hyvästä opista, sillä tulin tajunneeksi kahden kortin (Punner & Yoke) oikean käyttötavan. Korteissa sana ”Plow” viittaa auraan eikä suinkaan kyntämiseen… Lisäksi tavallisilla pelikorteilla pelattiin Shanghaita.  

Pääosa lomasta meni Brasiliassa, jossa ei kyllä kaupoissa pahemmin lautapelejä näkynyt. Yhdessä pikkukaupassa oli jotain lapsille suunnattuja opetuspelejä. Laatikot olivat isoja (Power Grid-luokkaa) mutta, kun semmoisen otti käteen, niin painosta päätelle sisältönä oli vain muutama ohuelle paperille painettu lappunen. Ei edes ravistaessa helinää, kolinaa tai rahinaa kuulunut. Tästä ei kuitenkaan kannata vielä liikaa päätellä Brasilian lautapelikulttuurista, sillä eipä tuolla reissulla pelaaminen ollut itsellä ekana mielessä. 6nimmt oli kuitenkin mukana ja yhtenä sadeiltana Ilha Grandella erään pousadan terassilla Kambodzan ukon ja muutaman muun suomalaisen kanssa pari tuntia sitä pelattiinkin.

Reissun jälkeen suuntasin vielä Kuopioon, jossa pitkästä aikaa käväisin Kärmeksen peleillä. Aluksi testailimme kuulan omaa, aikaisemmin Hamnala nimellä kulkenutta peliprojektia, joka olikin kehittynyt talven aikana todella paljon. Tavoitteena pelissä on siis rakentaa heksalaatoista kaupunkia ja sitä kautta hankkia itselleen lisää työvoimaa ja pisteitä. Omalla vuorollaan kaikki saivat rakentaa kaupunkia yhden heksan edestä, minkä jalkeen sai tehdä vielä vapaaehtoisena toimintoja rakentaa kaupunkiin oman toimistonsa. Jokainen rakennus sitten antoi rakentajalleen jonkin edun muihin nähden. Peli loppuu, kun kaupunkiin on rakennettu riittävästi arvokkaita rakennuksia tai kun tila laudalta loppuu. Oikeastaan peli alkoi grafiikkoja lukuun ottamatta olla valmis ja siltä se tuntuikin. Pelitestaajien yrityksistä huolimatta peli ei tuntunut olevan mitenkään pahasti rikki. Sääntöselityksineen pelissä meni noin 60min, mikä tuntui varsin sopivalta pituudelta (varsinkin kun voitin itsensä pelisuunnittelijan). Kiinnostuneet voivat testata peliä Ropeconissa, jonne kuula lupasi pelinsä tuoda. 

kuulan projektin loputtua siirryimme pelaamaan Railroad Tycoonia, johon poppatohtori oli hommannut Etelä-Amerikan kartan. Peli muistutti hyvin paljon Age of Steamia mutta oli pari astetta leppoisampi pelata. Suurin tekijä tässä oli se, että RT:ssa sai lainoja ottaa missä vaiheessa tahansa. Näin pelikierroksen kaikkia vaiheita ei tarvinnut suunnitella kokonaan etukäteen, mikä nopeutti peliä huomattavasti. Muutenkin Tycoonissa monia sääntöjä oli hieman yksinkertaistettu. Näistä kahdesta pelistä ehkä Age of Steamin mekaniikka on mielenkiintoisempi, sillä siinä aloitusvuorosta käytävällä huutokaupalla oli paljon suurempi merkitys. Railroad Tycoonissa huutokaupalla oli merkitystä vain, kun kilpailtiin siitä, kuka pääsee rakentamaan ratojaan ekana. Muuten pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta pelit ovat lähes identtiset. Jos valita pitäisi, niin itse ehkä kokeilisin Age of Steamia house rulella siten, että lainoja voi ottaa muulloinkin kuin vuoron alussa. Mutta jos peliseurassa olisi yksikin non-gameri, niin silloin löisin pöytään mielummin Railroad Tycoonin. 

Kärmes-illan päätteeksi testimme vielä Dominionin lisäosaa Hovin Juonia. Ihan mielenkiintoisia kortteja tuntui nyt pelistä löytyvän. Yhdessä pelissä syntyi vain todella kettumainen kombo, kun pöytään tiensä löysivät yhtäaikaa Tihulainen, Kiduttaja, Noita ja Naamiaiset. Siinä oli neljä peliä hidastavaa korttia ja siten kiesi kestikin pitkälle toista tuntia. Ei oikein kukaan tykännyt ko. setupista.

Loman lopuksi käytiin vielä panssarimaunun kanssa hoitamassa lautapelivieroitusoireita Nilsbyssä jymy-r:n kotiseudulla. Vähän kevyemmin otettiin Menolippu Märkliniä ja Galaxy Truckeria. Näistä jälkimmäisessä olikin harvinaisen tiukka vääntö, kun viimeiselle reissulle lähdimme jymiksen kanssa käytännössä tasatilanteessa ja lopulta eroa syntyi vaivaiset pari rahaa meikäläisen eduksi. Näissä merkeissä loma sitten menikin. 

Nyt ollaan taas Raumalla ja seuraavia pelejä.

Rauman Vesitorni 14.6.

Vesitornilla oli luvassa ainakin kunnon pelejä, sillä etukäteen oli puhetta ollut kolmikosta Agricola, Caylus, Le Havre. Näistä pöytään ensimmäisenä päätyi Agricola, jota pelaamassa olivat vesa, ari, pauli, krista ja meitsi. Edellisen pelin tapaan mulla tuli K-pakasta lähtökäteen Weaver, jonka kautta päätin ilman muuta lähteä peliäni rakentamaan. Harmi vain, että puu blokattiin multa sen verran pitkään, etten saanut heti alussa lampaiden tarvitsemaa aitausta pystyyn, jolloin Weaverin täysi potentiaali jäi hyödyntämättä. Kun vielä muut onnistuivat harvinaisen hyvin blokkaamaan muutamalla kierroksella juuri ne tarvitsemani ruudut, meni alkupeli vähän räpiköinniksi. Schnaps Distiller kuitenkin auttoi porkkanan ilmestymisen myötä koneen käyntiin ja mahdollisti perheen kasvattamisen. Tässä vaiheessa arilla tosin oli jo sen  verran kova Bake Houseen (2 viljaa -> 10 ruokaa) perustuva kone rullaamassa, että vaikeaa oli päästä voittokamppailuun mukaan. Lopussa ari vetäisi vielä aika hävyttömät bonukset korteista (9+9), millä irtosi voitto. ari 37p, minä 32p, vesa ja pauli 26p, krista 16p.

Tämän jälkeen kaide alkoi Catanin Cities & Knigthsia opettamaan samalla, kun savari, vesa ja minä jäimme pitkästä aikaa Caylusta mylläämään. Edellisen illan super savari kaiveli vielä takaraivossa sen verran, että pelin aikana tuli useammalla kierroksella savarin peliä torpattua viskaalin avulla. Sitten jos ei savaria torpannut, pelasi itse kisällin etupeltoon ja siirti viskaalin riittävän kauas eteen. Näin onnistuin vähän ohjailemaan peliä. Vielä kun linnastakin sain aina sinne pelatessani kuninkaan suosion, peli luisti. Melkein loppuun asti menimme melko  lailla tasatahtia mutta pari kierrosta ennen loppua onnistuin repäisemaan parissa kierroksessa 40p kaulan päätyen lopulta 96 pisteeseen.

Harmittavan lähelle 100 pistettä pääsin. Tuo raja on vielä normaalissa pelissä rikkomatta. Hitaasti etenevässä kaksinpelissä ei tuo raja varmastikaan ole temppu eikä mikään mutta pelaamissamme peleissä viskaalia heitetään aika usein eteenpäin etupeltoon pelattujen kisällien turvaamiseksi ja (varsinkin loppupelissä) johtajien toimesta peliä joudutetaan.